lauantai 1. lokakuuta 2016

Lihaton lokakuu 2016




Tämän postauksen jälkeen mie oon ollut nyt lähes vuoden kasvissyöjänä. Jee!

Ja ennen kuin joku tulee valittamaan, niin kyllä; oon tämän vuoden aikana syönyt harvakseltaan kalaa, mutta lähinnä tilanteissa jossa kasvisruokaa ei ole ollut tarjolla. Syön myös kananmunia, mutta maitotuotteita oon vähentänyt tosi paljon: maito on vaihtunut soijamaitoon, rahka maustamattomaan soijajogurttiin ja leivän levite avokadoon ja hummukseen. 

Tämä vuosi on mennyt tosi äkkiä, ja tällä hetkellä tuntuu hassulta miettiä sitä jännitystä, mikä mulla oli viime marraskuussa. Pelkäsin, etten "onnistu" tässä muutoksessa, ja pelkäsin muiden tuomitsevan, jos en osaakaan olla kasvissyöjänä. Mitä jos mulla on jatkuvasti hirveä ikävä kanaa? Kaikki on mennyt kuitenkin yllättävän helposti, ja tuntuu typerältä, miten vaikeana pidin lihatonta ruokavaliota silloin aikoinaan. Ei tässä oikeasti ole mitään niin ihmeellistä. Ja jos joku miettii, miten mun poikaystävä suhtautuu tähän: mahtavasti. Me syödään kotona kasvisruokaa, ja esimerkiksi lounaalla tai ravintolassa herra poikaystävä syö liharuokia. On ollut niin helppoa, kun molemmat ymmärtää samalla tavalla esimerkiksi lihansyönnin ilmastovaikutukset; toinen haluaa vaan tuoda oman panoksensa niin, ettei osta kotiin lihaa, toinen taas ei syö sitä ollenkaan. Enkä mie todellakaan tuomitse yhtään sitä, ettei mun poikaystävä alkanut kokonaan kasvissyöjäksi, vaan oon kiitollinen siitä, että se edes osa-aikaisesti on siinä mukana ja jaksaa syödä mun viritelmiä, haha.

Niin kuin postauksen videossa sanonkin, mie haluaisin omien hyvien kokemusten vuoksi kannustaa ihmisiä osallistumaan Lihattomaan lokakuuhun - ja vaikka nimi viittaakin toisin, mun mielestä haasteeseen voi osallistua pelkästään vähentämälläkin lihaa. Pitää vaikka yhden kasvisruokapäivän viikossa, sekin on jo jotain. Ei kannata ottaa hommaa liian vakavasti :)

Kun mie jätin lihan pois, en tehnyt tosiaan mitään valtavaa remonttia mun ruokailutottumuksiin - vaihdoin vaan aterioilla lihan tilalle jonkin muun proteiininlähteen. Lämpimissä ruoissa tuo tarkoittaa esimerkiksi soijarouhetta, soijapaloja, vegepihvejä tai quorn-paloja. Vaihtoehtoja on oikeasti tosi paljon! Esimerkiksi soijarouhe on tosi edullista, siitä riittää pidemmäksi aikaa, mutta jos tykkää vaan heittää ainekset pannulle, pakasteesta löytyvät Halsans Kök -tuotteet on helpoin valmistaa. Oon aikaisemminkin listannut mun lemppareita kasvisruoista, mutta päätin tehdä tällaisen päivitetyn listan tämän hetken suosikeista.


Pääruoat

  • soijarouhe-täytteiset täysjyvätortillat
  • paistetut Quorn-palat currylla ja hunajalla maustettuna esim. salaatin kanssa
  • Hälsans Kök -soijakebabia, täysjyväpastaa, pestoa ja hunaja-halloumia
  • soijarouhe-lasagne
  • Hälsans Kök -falafelit ja lisukkeita
  • kasvispizza esim. Quorn-paloilla
  • Panang-curry, jossa kookoskermaa, panang-tahnaa ja tofua sekä wokkivihanneksia ja riisiä
  • linssikeitto, jossa tomaattimurskaa, kookoskermaa, vähän chiliä ja sipulia (niin hyvä!)
  • hampurilaiset, joissa Hälsans Kök -vegepihvi ja sämpylän tilalla bataattia tai ruisleipää



Välipalat

  • paahdettu täysjyväleipä tai ruisleipä, päälle avokadoa tai hummusta, keitetty kananmuna ja paprikaa
  • puuro jäisillä banaanipaloilla
  • pinaattimunakas ja vihanneksia
  • pähkinät ja hedelmät
  • smoothie, jossa soijajogurttia, banaania, mansikoita, mustaherukoita ja mustikoita


Tuossa on vain muutamat vaihtoehdot, ja netistä löytyy ihan älytön määrä kaikenlaisia ohjeita kasvisruokiin. Mun mielestä parhaimpia on sellaiset, jotka muistuttaa jotain liharuokaa - lihansyöjä kun olen vielä sydämeltäni :D Pointti on se, että lähes kaikista ruoista saa tehtyä lihattoman version, joka maistuu hyvältä ja sisältää tarpeeksi proteiinia. Leikkeleitäkin löytyy soijaversiona - ja näinpä tuossa pari päivää sitten pakasteissa Quorn-merkkisen "joulukinkun ".

Onko siellä ruudun takana ketään, joka aikoo osallistua Lihattomaan lokakuuhun? Jos on, millä tavalla aiotte osallistua: kokonaan lihat pois vai vähentäminen? Jos teillä on jotain hyviä vinkkejä kasvisruokiin, saa linkitellä kommentteihin :)


sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Maailman tärkein postaus

image

Muistathan unelmoida?

Maailma on avoinna. Juuri sinulle. Nyt. 

Ärsyynnyin ennen sellaisista puheista. Jotenkin lapsellista, naiivia. "Pystyt mihin vain kun tarpeeksi tahdot! Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi! Kaikki unelmat ovat saavutettavissa!" Eihän jokainen maailman ihminen voi saavuttaa unelmaansa? Eihän maailma toimi niin, että kaikki tekisivät sitä mitä haluavat?

Nykyään ymmärrän, miksi ne puheet ärsyttivät. Tunsin jonkinlaista kateutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka näkivät oman tulevaisuutensa, unelmansa ja mahdollisuutensa niin valoisina ja tiesivät, mitä haluavat elämältä. Pelkoa; mitä jos en koskaan saavuta mitään, mitä jos herään jonain päivänä ja tajuan eläväni arkea, jossa en ole onnellinen?

Pelkäsin, ihan oikeasti.

Musta tuntuu, että tänä vuonna on tapahtunut asioita, jotka muuttivat kaiken. Muistan ja tunnen yhä häivähdyksen siitä pakahduttavasta onnentunteesta, joka valtasi mut tammikuussa: juoksin ja hypin riemusta yliopiston aulassa, kun mulle oli juuri soitettu uudesta työpaikasta. Ennen mun nykyisen työn saamista olin salaa haaveillut some-markkinointiin liittyvästä työnkuvasta, mutta ajattelin, ettei mulle sellaisia hommia mistään liikenisi. Ja kun työpaikka napsahti kohdalle, tuntui kuin mikä tahansa olisi mahdollista.

En edes muista, kuinka monta kertaa me ollaan tyttöjen kanssa WhatsApp-ryhmäkeskusteluissa mietitty maailmaa ja pohdittu unelmia, mutta ne keskustelut ovat jääneet mun sydämeen. Keskustelut siitä, miten ihan oikeasti onnellisuus on tärkeintä mitä on. Kuinka pitäisi unohtaa yhteiskunnan kaavat ja odotukset, jos ne ovat oman onnellisuuden tiellä.

Näkymättömät kahleet ovat usein voimakkaimpia, sillä me itse annamme niiden olla paikoillaan.

Tuntuu hullulta sanoa näin, mutta tällä hetkellä ihan oikeasti ja vilpittömästi uskon, että unelmat ovat saavutettavissa eikä niiden tavoittelemisessa ole mitään väärää. Musta tuntuu, että liian moni ihminen elää täysin sokeana sille, kuinka paljon hienoja asioita maailmassa on koettavana - ja että ne ovat nimenomaan koettavissa. Mietitään, että "Olisihan se hienoa jos", mutta ei oteta sitä ensimmäistä askelta kohti päämääriä. Turvallisuudentunne on minunkin mielestä yksi parhaimmista tunteista, mutta mitään suurta ei tule tapahtumaan, jos siitä tunteesta ei joskus osaa päästää irti. Entä pelko epäonnistumisesta? Enemmän pelkäisin sitä, että katuu ettei koskaan edes yrittänyt. Menneisyyteen ei voi palata, eikä huomisesta koskaan tiedä.

Kaikkien näiden asioiden ymmärtäminen saa minussa aikaan jotenkin vapautuneen olon - on niin paljon helpompi hengittää. Toisaalta unelmissa on suuri vastuu, velvoite.

Vain sinä itse voit lähteä tavoittelemaan niitä.

image

Postauksen kuvat: Sarianna Valkama

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Reissuviikko

image

Viime viikko oli semmoinen että oksat pois.

Maanantaina olin töissä normaalisti Oulussa, tiistaina kävin päiväreissun Helsingissä töissä. Keskiviikkona olin yliopistolla, torstaina töissä, perjantaina uudestaan Helsinkiin ja viikonloppu meni Splayn kaksipäiväisissä kuvauksissa.

Oikeastaan viikko kuvastaa aika hyvin mun nykyistä arkea: töitä, opintoja, Youtube-juttuja ja matkustamista. Musta tuntuu välillä niin kuin eläisin jotain kolmoisagentin elämää, haha. Yhtenä päivänä opiskelijana luennolla, toisena töissä ja kolmantena kameran edessä. Sekin on jännää, että mie koen tuovani itsestäni näissä eri tilanteissa erilaisia puolia esiin (sekä tiedostamatta että tietoisesti). Esimerkiksi videojutuissa oon se tosi positiivinen, vähän riehakas versio itsestä, ja välillä mietin, vastaakohan se vaikka mun tuttujen mielestä sitä oikeaa Sitaa. Tästä päästään siihen, kuinka henkireikä meän koti ja mun ystävät on; saa olla ihan oma itsensä ja tavallaan peilata itseään rakastavien ihmisten kautta. Ja se on tärkeää, koska some ei oo hyvä peili - ei, vaikka nykypäivänä sen kautta on niin helppo harhautua hakemaan hyväksyntää ja rakentamaan omakuvaa.

Oon tässä pikkuhiljaa alkanut totuttelemaan uuteen arkeen kesän jälkeen. Ja pakko myöntää, että on kyllä outoa ilman jokapäiväisiä töitä! No joo, en mie oo yliopistolla kuin kaksi päivää viikosta, mutta silti - tuntuu että opiskelupäivinäkin on pakko vilkuilla työmailia ja hoitaa työjuttuja. En oo tähän mennessä ehtinyt olla kuin parilla luennolla, mutta oon päättänyt olla oikeasti tosi skarppina näillä mun kursseilla; ne ei saa jäädä kesken. Nyt loppuu se lusmuilu. Ihan oikeasti, onhan se nyt naurettavaa, jos kandin paperit venyy viiteen vuoteen. Neljä ja puoli ei oo läheskään niin paha, haha. Pitäisi varmaan varata joku juhlapäivä joulukuulle, että tulisi vähän paineita saada tutkinto kasaan.

Oon myös vihdoinkin alkanut taas treenaamaan! Olin eilen ekaa kertaa jumpassa kesäkuun jälkeen, ei hele. Heinä- ja elokuun aikana taisin käydä kerran tai pari lenkillä, joten voitte kuvitella, miten saatanan jumissa oon eilisestä jumpasta :D Mun ja Hukan aikaisempi yhteistyösoppari loppui tosiaan kesäkuussa, mutta jatkettiin sitä nyt syyskuun puolivälistä vuoden loppuun saakka. Yhteistyö on tällä kertaa ikään kuin Youtuben puolella, mutta ajattelin silloin tällöin tehdä tänne bloginkin puolelle treenipostauksia. Spämmäystä ei kuitenkaan ole siis luvassa :)

Mun pitäisi tälle illalle editoida vielä yhtä työvideota ja tehdä vähän kouluhommia. Pokemon Go:n uusi buddy-ominaisuus tosin houkuttelisi lähtemään kävelylle... Haha. En oo tosiaan täällä kertonutkaan, mutta oon yksi niistä Pokemon Go -hulluista. Tai no, en oo enää ehkä ihan hulluna siihen peliin, mutta kyllä sitä aika paljon on tullut paukuteltua loppukesän aikana. Tällä hetkellä oon levelillä 25 ja voi olla, että mua uhkaavasti lähestynyttä kyllästymisentunnetta saadaan lykättyä parilla viikolla tuolla uudella ominaisuudella...

Tällaista höpöhöpöä tällä kertaa! Jos ei tullut Sita-kiintiö täyteen, käykäähän katsomassa mun uusin video vielä postauksen päälle. Heipa :)

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kesäkooste




Voisin laittaa tähän postaukseen saman otsikon kuin edelliseen.

Piiiiiitkästä aikaa.

Tietyllä tavalla mie en oo mitenkään rikki siitä, etten oo postannut, sillä oon tykästynyt videoiden tekemiseen ja löytänyt ihan uutta innostusta niiden kautta. Jotenkin mulla on kuitenkin kolkuttanut mielen perällä ajatus siitä, että tänne pitäisi kirjoittaa jotain. Blogia ei saa hylätä. Yritin tässä eräs päivä miettiä, miksi mie en vain lopeta bloggaamista, jos se ei enää inspiroi samalla tavalla kuin ennen. Tajusin sitten, että se syyhän on ilmiselvä. 

Te ihanat tyypit, jotka vielä viiden vuoden jälkeen luette tätä blogia.

Jos mie sulkisin tämän blogin, tuntuisi niin kuin katkaisisin välit johonkin ystävään - sellaiseen, jota ei enää ehkä näe päivittäin, mutta jonka kanssa haluaisi edes joskus käydä kahvilla, vaihtamassa kuulumisia. Ihan vain siksi, että on joskus koettu niin paljon yhdessä. Täällä on ihmisiä, jotka on blogin kautta seurannut mun muuttoa Rovaniemeltä Ouluun, lukenut mun yliopiston alkuajoista, tukenut mua kun julkaisin postauksen "Oikea Sita kaiken takana", äänestänyt mua kaiken maailman Muotikuutio-kisoissa ja tsempannut, kun oon palannut postaustauolta.

En halua sulkea tätä blogia. En pysty.

Jos siellä siis vielä on pari tyyppiä, jotka haluaisi mun postauksia lukea, voisin sanoa teille näin: mie haluan jatkaa bloggaamista epäsäännöllisen säännöllisesti, ja ehkä jopa hiukan henkilökohtaisemmin kuin viimeisten vuosien aikana. Enemmän ajatuksia, vähemmän asuja. Saa nähdä miten uskallan, mutta semmoinen fiilis mulla nyt on.

Koska en oo koko viime kesänä postannu mitään (apua), haluaisin tässä postauksessa tehdä pienen yhteenvedon siitä, mitä kesä 2016 sisälsi mulle. Ja yhteenveto tällä kertaa videoiden kautta, voitte katsoa jos jaksatte ja haluatte!

Kesä 2016 alkoi mulla puolimaratonilla toukokuun lopussa. Juoksin aika lailla saman ajan kuin viime vuonna, ja se olikin sitten viimeinen urheilusuoritus koko kesälle :D No ei vaiskaan, mutta ei kyllä ollut mikään #treenikesä2016. Juhannuksena oltiin pienellä porukalla Rukalla mökillä, jossa grillailtiin, paljuiltiin ja pidettiin juhannusolympialaiset - ihan perinteistä mökkeilyä. Juhannusviikonlopun jälkeen meillä oli työkeikka Provinssissa, mikä oli ihan mahtava kokemus. Melkein heti Provinssin jälkeen taas oli mun kesäloman aika. Mullehan ei ollut kertynyt lomapäiviä kuin neljä kappaletta, mutta päästiin silti onneksi lähtemään Prahaan pienelle reissulle.






Prahassa me oltiin Jussin kanssa kahdestaan ja vaan nautiskeltiin vapaista ja toistemme seurasta. Syötiin hyvin, käytiin katselemassa nähtävyyksiä, shoppailtiin ihan pikkuisen ja ladattiin Pokemon Go -pelit puhelimiin  :D Oon super-kiitollinen siitä, että meillä on mennyt niin hyvin. Rakastan sitä, että on sekä tasaisen turvallista että hauskaa ja kiinnostavaa. Hyvä parisuhde on niin voimavara, kestää sen avulla mitä tahansa vastoinkäymisiä.

Prahan jälkeen palasin töihin, ja sitten olikin Qstockin aika. Tuossa vaiheessa alkoi tuntua, että kaipaa jo kohta pientä rauhoittumista, sillä mulla oli oikeastaan joka viikonloppu ollut jotain menoa. Ruka-juhannus, Provinssi, Praha, Sorafest (kaveripiirin omat pikku "festarit") ja Qstock. Mutta ei, vielä oli Helsinki jäljellä!




Kesän viimeinen juttu oli siis pitkä viikonloppu Helsingissä, jossa kävin ekaa kertaa Tubeconissa ja Flow-festareilla. Tuon reissun aikana alkoi jotenkin tajuta, kuinka tärkeä juttu Youtube-videoista on muodostunut mulle muutamassa kuukaudessa. Tein tuolloin sopparin Splayn kanssa (eli kuulun nyt ns. videoportaaliin) ja kuvasin luonnollisesti koko reissun videolle.






Paska homma tuossa viikonlopussa oli se, että multa huijattiin 180 euroa Flow-lippujen muodossa. Olin tyhmä ja ostin netistä 3 päivän liput kiireellä; liput oli loppuunmyyty ja pelkäsin, että en pääse festareille. Olisi pitänyt miettiä vähän kauemmin, sillä huijaukseksihan koko homma paljastui. Hyvä puoli oli se, että onneksi onneksi onneksi ostin vain yhden lipun, sillä huijarihan tarjosi mulle kahta lippua 300 eurolla. Silloin kävi mielessä, että jos tämä on huijaus, 300 euroa harmittaa ihan liikaa. Noo, rikosilmoitus on tehty, vaikka mie en kyllä varmaan koskaan noita rahoja takaisin saa.

Elokuun loppu on mennyt hyvin rauhallisesti. Oon viettänyt tosi paljon aikaa kotona ja järjestellyt elämää kuntoon. Yksi kunnostuskohde oli syksy, johon piti sovittaa työt ja koulu. Tein sitten semmoisen päätöksen, että teen töitä 3-4 päivää viikossa ja 1-2 päivää pyhitän opinnoille. Vielä kolme kurssia ja pari rästitehtävää niin kandivaihe olisi valmis! Katsotaan sitten jouluna, oonko onnistunut vai en :D

Just nyt istun kotivaatteissa kotona, kolmatta päivää sairaana. Mulle kuuluu tällä hetkellä hyvää - odotan tietenkin, että parantuisin ja pääsisin taas arkeen kiinni. Musta on itse asiassa mukavaa palata yliopistolle, sillä viime maaliskuun jälkeen mun opiskelut on jääneet aika tosi vähille. Kyllä se vaan niin on, että vaihtelu virkistää, vaikka töissäkin on edelleen tosi kivaa. Vähän tuntuu, että kesä meni ihan ohi, vaikka näennäisesti teinkin tosi paljon kaikkea. Ehkä semmoiset kesäfiilistelyt jäi vähille; aurinkoiset päivät rannalla, parvekkeella alottelut, aamuyöhön jatkuneet juhlat...ei niitä ihan hirveästi ollut.

Koska mulla on hirveä ikävä sitä aikaa, kun blogeissa oikeasti kommentoitiin kaikkia postauksia, mie kysyn teiltä nyt: mitä teille kuuluu? Miten meni kesä? Kertokaa vaikka viime kesän kivoin juttu ja ikävin juttu - olisi ihan mahtavaa lukea teidän kommentteja pitkän tauon jälkeen :)

Voisin ensi viikolla päivitellä teille ensimmäisen opiskeluviikon fiiliksiä - palataan silloin! Ja lupaan, vähän kuviakin eikä pelkkiä videoita, haha.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Pitkästä aikaa

image

Moikka kaikki - pitkästä aikaa!

Niin kuin huomaatte, mun blogi on siirtynyt Ftifashionilta takaisin Bloggeriin. Vähän huvittaa tämä mun ramppaaminen (kävin aikoinaan Blogbook-portaalissa, mutta palasin takaisin kahden kuukauden jälkeen, ja nyt olin Fitfashionilla vain puoli vuotta), mutta ei voi mitään.

Syy mun paluu juurille eli tuttuun ja turvalliseen Blogger-alustaan oli se, etten kokenut Fitfashionilla bloggaamisen tuovan mulle kovin suurta hyötyä - varsinkin, kun ottaa huomioon sen, että mieluiten olen aina kuitenkin "omilla" sivuilla. Tällä hetkellä mun treenaaminen ei ole muutenkaan niin aktiivista, että jaksaisin siitä hirveästi tänne kirjoitella, joten tuntuu kivalta olla omassa blogissa, jossa postausten aihealueet saavat liikkua ihan just siinä missä lystää. Ja niin kuin huomaatte, mun Fitfashionilla tehdyt blogipostaukset puuttuu blogista tällä hetkellä kokonaan. En oo osannut ladata niitä tänne (miten Wordpress-alustalla tehdyt postaukset saa helposti Bloggeriin sopiviksi? Apuva), mutta katsotaan miten voisin saada hoidettua asian kuntoon. On vähän ankeaa, kun viimeisin postaus on joulukuulta, haha.

Kuten jotkut ehkä tietääkin, oon viime aikoina alkanut tehdä videoita ja panostanut ehkä siihen puoleen hiukan enemmän kuin bloggaamiseen. Jotenkin tuntuu tosi kivalta tehdä jotain uutta - miekin oon kohta viisi vuotta (!!!) kirjoittanut tätä Starry eyesia, että tietyllä tavalla kaipaa jotain erilaista puuhailua. Mie haluan tähän väliin laittaa mun viimeisimmän videon, jossa kerron mun nykyisestä elämäntilanteesta ja sen kautta pääsee näin postaustauon jälkeen ihan hyvin kärryille siitä, mitä mun elämässä tällä hetkellä tapahtuu.





Tämä kesä on alkanut ihan kivasti, vaikka mitään superhienoja kesäjuttuja en oo vielä oikein tehnyt. Nyt on itse asiassa eka kerta, kun oon kokopäiväisenä töissä kesällä - aikaisemmin oon aina ollut osa-aikaisena, vaikka vuoroja onkin ollut joinakin viikkoina enemmän. Oon tähän mennessä juossut puolimaratonin, käynyt pari kertaa juhlimassa ja.. siinäpä se :D Onneksi kesää on vielä jäljellä ja niitä mielenkiintoisempia juttuja on tulossa. Juhannussuunnitelmat on vielä vähän auki, jonnekin mökille varmaan mennään. Heinäkuussa käydään ehkä viikko Prahassa, ja elokuussa haluaisin käydä Flowssa.

En tiiä yhtään, kuinka paljon tuun päivittämään tätä blogia kesän aikana. Videoita aion tehdä, ja miksi en postauksiakin, jos vaan aika ja mielenkiinto riittää. On jotenkin sellainen olo, että haluan löytää taas sen oman tyylin blogata.

Semmoinen pikku päivitys tällä kertaa. Jos haluatte katsoa lisää videoita, niitä löytyy tosiaan tuolta mun kanavalta. Kiva että eksyit lukemaan tämän postauksen, vaikka blogi onkin rempallaan ja postauksiakin on tullut harvemmin :) Palaillaan!


SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS