
Osa teistä on varmaan huomannut viime viikkojen aikana, että mun postaustahti on muuttunut tosi paljon. Oon itse asiassa koittanut vältellä tätä aihetta, tai siis hiljaiselon syyn kertomista, mutta ehkä nyt on aika kertoa. Mie ja Tuukka ollaan tosiaan erottu. Ja ei hele miten outoa kirjoittaa tuo lause tähän, huomaa etten oo vieläkään kunnolla sisäistänyt asiaa. Lähinnä siksi mie oon ollutkin vähän tauolla blogista; vaikea kertoa kuulumisia, kun ei tiiä itsekään mitä kuuluu. Nyt kuitenkin tuntuu, että pää ei oo enää niin sekaisin ja haluaisin kovasti palailla aktiivisen bloggaamisen pariin. Toivottavasti otatte mut vastaan <3 En ala sen enempää avautumaan tuosta erosta, sillä haluan ensinnäkin pitää ihmissuhdeasiat etäällä tästä blogista. Mulla ei silleen haittaa, jos ihmiset arvostelee mua ja asioita, joista oon täällä blogissa kirjoittanut - itsehän mie oon ne jutut yleisesti kertonut ja musta silloin pitää hyväksyä, että mielipiteitä muodostetaan. Tämän vuoksi mie miellän täällä blogissa yksityisyyden rajan mun ja mun läheisten väliin. En halua, että mun rakkaat joutuu ihmisten arvosteltavaksi, ja asioista kertominen mun mielestä jotenkin hassusti vaan oikeuttaa arvosteluun. Tyyliin oma vika, mitäs pitää blogia itsestään :D Lisäksi mulla on ehkä ihan vähän viime aikoina alkanut ahdistaa se, miten suunnilleen mun koko elämä on täällä kaikkien luettavana. Tai no jaa, ei nyt oikeastaan ahdistaan, mutta on kuitenkin pitkästä aikaa tullut sellainen herääminen. Mulle täysin vieraat ihmiset kysyy joltakin mun tutun tutulta mun parisuhdeasioista tai kertoo omahyväisenä mun kavereille tietävänsä musta kaiken - ihan hullua, haha. Ja sekin on jotenkin outoa, kun ihmiset voi tavallaan tutustua muhun mun blogin kautta, mutta mulla ei oo mahdollisuutta tehdä samoin, vaan mun puolelta kuva muodostuu ihan irl-hommien kautta.
Ei sillä että mie olisin kuitenkaan blogia lopettamassa tai muuttamassa mun kirjoitustyyliä. Haluan edelleenkin kertoa teille asioista aika suoraan ja höpöttää juttuja just silleen niin kuin haluttaa. Pitää kai vaan toivoa, että tämä blogi antaa musta oikeanlaisen kuvan ihmisenä (niin hyvässä kuin pahassa) ja että ihmiset osaa myös arvostaa sitä, jos haluan jotkut asiat pitää omanani. Saatte toki kysyä, jos jotain tulee mieleen, mutta silleen hyvän maun rajoissa. Ok? :)

Mutta niin, mulle kuuluu kaikesta huolimatta siis hyvää. Oon viime aikoina touhunnut kaikkea ja kerrankin tuntuu, ettei kesäpäivät oo menneet ohi. Suurimmaksi osaksi meno on ollut päällä siksi, että yksin kotona ollessa sitä alkaa miettiä just näitä kaikkia surullisia juttuja, mutta ehkä sitä muutenkin on halunnut ihan oikeasti ottaa kaiken irti elämästä ja kesästä. Viime viikolla mie hengailin maanantaista keskiviikkoon Virpin ja Siljan (äitipuolen ja pikkusiskon) kanssa. Käytiin mm. Edenissä uimassa, haettiin Phuketista thaimaalaista ruokaa, puhuttiin elämän iloista ja suruista ja shoppailtiin vähän. Torstaina kävin Harrin kanssa kuvaamassa, perjantaina käytiin pelaamassa Lallin, Jaakon ja Jussin kanssa sulkapalloa ja lauantaina menin töiden jälkeen Maijan kanssa Iinan poikaystävän eli Laurin synttäreille. Oli aika huippu ilta, niin kuin vissiin aina nykyään :D Oulussa juhliminen on kyllä ollut viime aikoina ihan parasta, mutta toisaalta pieni ikävänpoikanen on taas eksynyt mun sydämeen ja ootan sitä, että pääsen juhannuksena Rovaniemelle. Mulla on tällä viikolla torstaihin saakka töitä, joten lähden varmaan perjantaina aamujunalla Rovaniemelle ja tuun sitten maanantaina takaisin. Pitää nähdä äitiä, joka on tullut vihdoinkin takaisin Suomeen Thaimaasta (olispa sillä mulle Hello Kitty -tuliaisia), käydä grillaamassa Vennivaarassa isän perheen kanssa ja juhlia tyttöjen kanssa oikein olan takkaa. Tiiän kyllä, että jossakin vaiheessa pitäisi oikeasti myös pysähtyä hetkeksi ja käydä näitä vakavia asioita kunnolla läpi, mutta ehkä mie huijaan itelleni vielä tämän viikon. Yhtä aikaa niin tyhmää ja fiksua, miten mieli suojautuu inhottavilta asioilta.

Pakko muuten avautua näistä kuvista! Oon ihan hullun iloinen, että pääsin tutustumaan Harriin ja kuvaamaan herran kanssa. Jospa postauksiakin tulisi useammin nyt kun on kuvia valmiina varastossa :) Toivottavasti päästään näkemään uudemmankin kerran, ja Harri mie lupaan olla vähemmän kiusaantunut pikku apina ensi kerralla, haha!
Toivottavasti teille kaikille kuuluu hyvää ja ootte tehneet kaikkea kivaa. Apua mulla tulee itku kun Duudsonit tuli taloon pyörii tuossa telkkarissa :D Oon vissiin vähän herkkänä nykyään, mutta eipä oo ihmekään. Mutta joo, mie oon taas täällä ja toivottavasti tällä kertaa ihan pysyvästi. Heipa <3
Postauksen kuvat © www.harrirauhanummi.com























