lauantai 1. lokakuuta 2016

Lihaton lokakuu 2016




Tämän postauksen jälkeen mie oon ollut nyt lähes vuoden kasvissyöjänä. Jee!

Ja ennen kuin joku tulee valittamaan, niin kyllä; oon tämän vuoden aikana syönyt harvakseltaan kalaa, mutta lähinnä tilanteissa jossa kasvisruokaa ei ole ollut tarjolla. Syön myös kananmunia, mutta maitotuotteita oon vähentänyt tosi paljon: maito on vaihtunut soijamaitoon, rahka maustamattomaan soijajogurttiin ja leivän levite avokadoon ja hummukseen. 

Tämä vuosi on mennyt tosi äkkiä, ja tällä hetkellä tuntuu hassulta miettiä sitä jännitystä, mikä mulla oli viime marraskuussa. Pelkäsin, etten "onnistu" tässä muutoksessa, ja pelkäsin muiden tuomitsevan, jos en osaakaan olla kasvissyöjänä. Mitä jos mulla on jatkuvasti hirveä ikävä kanaa? Kaikki on mennyt kuitenkin yllättävän helposti, ja tuntuu typerältä, miten vaikeana pidin lihatonta ruokavaliota silloin aikoinaan. Ei tässä oikeasti ole mitään niin ihmeellistä. Ja jos joku miettii, miten mun poikaystävä suhtautuu tähän: mahtavasti. Me syödään kotona kasvisruokaa, ja esimerkiksi lounaalla tai ravintolassa herra poikaystävä syö liharuokia. On ollut niin helppoa, kun molemmat ymmärtää samalla tavalla esimerkiksi lihansyönnin ilmastovaikutukset; toinen haluaa vaan tuoda oman panoksensa niin, ettei osta kotiin lihaa, toinen taas ei syö sitä ollenkaan. Enkä mie todellakaan tuomitse yhtään sitä, ettei mun poikaystävä alkanut kokonaan kasvissyöjäksi, vaan oon kiitollinen siitä, että se edes osa-aikaisesti on siinä mukana ja jaksaa syödä mun viritelmiä, haha.

Niin kuin postauksen videossa sanonkin, mie haluaisin omien hyvien kokemusten vuoksi kannustaa ihmisiä osallistumaan Lihattomaan lokakuuhun - ja vaikka nimi viittaakin toisin, mun mielestä haasteeseen voi osallistua pelkästään vähentämälläkin lihaa. Pitää vaikka yhden kasvisruokapäivän viikossa, sekin on jo jotain. Ei kannata ottaa hommaa liian vakavasti :)

Kun mie jätin lihan pois, en tehnyt tosiaan mitään valtavaa remonttia mun ruokailutottumuksiin - vaihdoin vaan aterioilla lihan tilalle jonkin muun proteiininlähteen. Lämpimissä ruoissa tuo tarkoittaa esimerkiksi soijarouhetta, soijapaloja, vegepihvejä tai quorn-paloja. Vaihtoehtoja on oikeasti tosi paljon! Esimerkiksi soijarouhe on tosi edullista, siitä riittää pidemmäksi aikaa, mutta jos tykkää vaan heittää ainekset pannulle, pakasteesta löytyvät Halsans Kök -tuotteet on helpoin valmistaa. Oon aikaisemminkin listannut mun lemppareita kasvisruoista, mutta päätin tehdä tällaisen päivitetyn listan tämän hetken suosikeista.


Pääruoat

  • soijarouhe-täytteiset täysjyvätortillat
  • paistetut Quorn-palat currylla ja hunajalla maustettuna esim. salaatin kanssa
  • Hälsans Kök -soijakebabia, täysjyväpastaa, pestoa ja hunaja-halloumia
  • soijarouhe-lasagne
  • Hälsans Kök -falafelit ja lisukkeita
  • kasvispizza esim. Quorn-paloilla
  • Panang-curry, jossa kookoskermaa, panang-tahnaa ja tofua sekä wokkivihanneksia ja riisiä
  • linssikeitto, jossa tomaattimurskaa, kookoskermaa, vähän chiliä ja sipulia (niin hyvä!)
  • hampurilaiset, joissa Hälsans Kök -vegepihvi ja sämpylän tilalla bataattia tai ruisleipää



Välipalat

  • paahdettu täysjyväleipä tai ruisleipä, päälle avokadoa tai hummusta, keitetty kananmuna ja paprikaa
  • puuro jäisillä banaanipaloilla
  • pinaattimunakas ja vihanneksia
  • pähkinät ja hedelmät
  • smoothie, jossa soijajogurttia, banaania, mansikoita, mustaherukoita ja mustikoita


Tuossa on vain muutamat vaihtoehdot, ja netistä löytyy ihan älytön määrä kaikenlaisia ohjeita kasvisruokiin. Mun mielestä parhaimpia on sellaiset, jotka muistuttaa jotain liharuokaa - lihansyöjä kun olen vielä sydämeltäni :D Pointti on se, että lähes kaikista ruoista saa tehtyä lihattoman version, joka maistuu hyvältä ja sisältää tarpeeksi proteiinia. Leikkeleitäkin löytyy soijaversiona - ja näinpä tuossa pari päivää sitten pakasteissa Quorn-merkkisen "joulukinkun ".

Onko siellä ruudun takana ketään, joka aikoo osallistua Lihattomaan lokakuuhun? Jos on, millä tavalla aiotte osallistua: kokonaan lihat pois vai vähentäminen? Jos teillä on jotain hyviä vinkkejä kasvisruokiin, saa linkitellä kommentteihin :)


sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Maailman tärkein postaus

image

Muistathan unelmoida?

Maailma on avoinna. Juuri sinulle. Nyt. 

Ärsyynnyin ennen sellaisista puheista. Jotenkin lapsellista, naiivia. "Pystyt mihin vain kun tarpeeksi tahdot! Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi! Kaikki unelmat ovat saavutettavissa!" Eihän jokainen maailman ihminen voi saavuttaa unelmaansa? Eihän maailma toimi niin, että kaikki tekisivät sitä mitä haluavat?

Nykyään ymmärrän, miksi ne puheet ärsyttivät. Tunsin jonkinlaista kateutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka näkivät oman tulevaisuutensa, unelmansa ja mahdollisuutensa niin valoisina ja tiesivät, mitä haluavat elämältä. Pelkoa; mitä jos en koskaan saavuta mitään, mitä jos herään jonain päivänä ja tajuan eläväni arkea, jossa en ole onnellinen?

Pelkäsin, ihan oikeasti.

Musta tuntuu, että tänä vuonna on tapahtunut asioita, jotka muuttivat kaiken. Muistan ja tunnen yhä häivähdyksen siitä pakahduttavasta onnentunteesta, joka valtasi mut tammikuussa: juoksin ja hypin riemusta yliopiston aulassa, kun mulle oli juuri soitettu uudesta työpaikasta. Ennen mun nykyisen työn saamista olin salaa haaveillut some-markkinointiin liittyvästä työnkuvasta, mutta ajattelin, ettei mulle sellaisia hommia mistään liikenisi. Ja kun työpaikka napsahti kohdalle, tuntui kuin mikä tahansa olisi mahdollista.

En edes muista, kuinka monta kertaa me ollaan tyttöjen kanssa WhatsApp-ryhmäkeskusteluissa mietitty maailmaa ja pohdittu unelmia, mutta ne keskustelut ovat jääneet mun sydämeen. Keskustelut siitä, miten ihan oikeasti onnellisuus on tärkeintä mitä on. Kuinka pitäisi unohtaa yhteiskunnan kaavat ja odotukset, jos ne ovat oman onnellisuuden tiellä.

Näkymättömät kahleet ovat usein voimakkaimpia, sillä me itse annamme niiden olla paikoillaan.

Tuntuu hullulta sanoa näin, mutta tällä hetkellä ihan oikeasti ja vilpittömästi uskon, että unelmat ovat saavutettavissa eikä niiden tavoittelemisessa ole mitään väärää. Musta tuntuu, että liian moni ihminen elää täysin sokeana sille, kuinka paljon hienoja asioita maailmassa on koettavana - ja että ne ovat nimenomaan koettavissa. Mietitään, että "Olisihan se hienoa jos", mutta ei oteta sitä ensimmäistä askelta kohti päämääriä. Turvallisuudentunne on minunkin mielestä yksi parhaimmista tunteista, mutta mitään suurta ei tule tapahtumaan, jos siitä tunteesta ei joskus osaa päästää irti. Entä pelko epäonnistumisesta? Enemmän pelkäisin sitä, että katuu ettei koskaan edes yrittänyt. Menneisyyteen ei voi palata, eikä huomisesta koskaan tiedä.

Kaikkien näiden asioiden ymmärtäminen saa minussa aikaan jotenkin vapautuneen olon - on niin paljon helpompi hengittää. Toisaalta unelmissa on suuri vastuu, velvoite.

Vain sinä itse voit lähteä tavoittelemaan niitä.

image

Postauksen kuvat: Sarianna Valkama
SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS