keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Eka viikko Thaimaassa

image

Moikka mooi :)

Täällä sitä ollaan, ja ollaan oltu nyt tasan viikko. Ensimmäiset seitsemän päivää on olleet kyllä ihania, ja huippua päästä vihdoinkin kertomaan teille kaikista jutuista! Oikeasti mun piti kirjoittaa tämä postaus eilen illalla, kun tultiin hotellille baarikadulta, mutta olin niin väsynyt että nukahdin vaatteet päällä sängylle. Oli vissiin massu niin täynnä pizzaa, hahha. Nyt onkin aamu, kello on Thaimaassa kymmenen ja Suomessa viisi. Ollaan saatu aikaero aika hyvin tasattua, sillä heti ensimmäisenä päivänä sitä oli niin uskomattoman väsynyt matkustamisesta, että uni tuli illalla suunnilleen järkevään aikaan. Muistan, kuinka joskus nuorempana makasin valveilla Thaimaassa joskus neljän aikaan yöllä kun en saanut unta ja heräsin hullun väsyneenä yhden aikaan päivällä. Nyt on mennyt vähän paemmin!

Meän matkustus tänne Thaimaahan oli vähän rankempi kuin mitä olin odottanut. Lähdettiin matkaan tiistaina aamuseitsemältä, kun meän lento lähti Oulusta puoli yhdeksän aikaan. Aamupäivä oltiin Helsingissä, jossa syötiin vähän ruisleipää ja mie kasailin itseäni, kun tuli niin huono olo heti ekasta lennosta (mitä pienempi kone ja lyhyempi matka, sitä pahempi matkapahoinvointi). Yhdeltä lennettiin Moskovaan, jossa meillä olikin neljän tunnin odottelu ennen lentoa Bangkokiin. Oli oikeastaan ihan mukavaa, kun sai rauhassa katsella paikkoja, etsiä oikea portti ja käydä syömässä. Mua nauratti Venäjän lentokentällä Putiniksi maalatut maatuskat... Otettiin myös mini päikkärit, jotka ei oikein kuitenkaan auttaneet väsymykseen.

Seitsemän aikaan meän lento lähti, ja oli oikeastaan ihan kiva lento, vaikka monet oli vähän pudistelleet päätä kun kerrottiin, että lennetään Thaimaahan venäläisellä Aeroflotilla. Kone oli jättikokoinen, henkilökunta mukavaa, tuolin selkänojien ruuduissa oli iso valikoima leffoja ja sarjoja ja ruoatkin ihan ok. Nukkuminen oli vaan aika vaikeaa, kun jouduttiin Jussin kanssa eri puolille käytävää "vierekkäin" käytäväpaikoille, eikä siksi voinut nojata päätä mihinkään, kun toisella puolella tuolia oli tyhjää ja toisella puolella istui venäläinen matkustaja.

image

Oltiin perillä Bangkokin lentokentällä yhdeksän aikaan aamulla Thaimaan aikaa, ja lähdettiin pienen säätämisen jälkeen Chonburia kohti taxilla. Kuski peri meiltä ihan naurettavan hinnan, 1300 bathia, koska olin niin väsynyt etten osannut alkaa tinkaamaan kunnolla. No, perillä mentiin heti mun mummon luo syömään, jossa nähtiin mun sukulaisia, ja illalla tehtiin kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi perinteistä ruokaa. Niin siis sen jälkeen, kun oltiin nukuttu vahingossa neljän tunnin päikkärit, heh.

Tokana päivänä eli torstaina lähdettiin heti aamupäivällä Khao kheow -eläinpuistoon, joka sijaitsee semilähellä Chonburin kaupunkia Si Rachassa. Oli lopulta tosi sateinen ilma, mutta päästiin me näkemään jotakin otuksia!

image image image image image

Khao kheow -puistossa siis eläimille pyritään tekemään mahdollisimman luonnollinen asuinympäristö, ja parhaimmillaan ne tallustelevat alueella ilman minkäänlaisia häkkejä tai aitoja (niiden asuinpaikka voidaan rajata esimerkiksi ojilla niin, etteivät ne pääse eksymään muille maille). Tuolla mun lempparihomma on tietenkin eläimien syöttäminen; mikä sen parempaa, kuin ojentaa pari pikku banskua norsulle. Multa löytyy parempi postaus Khao kheow -puistosta edelliseltä Thaimaan-reissulta tästä.

Eläinpuiston jälkeen mentiin syömään vietnamilaiseen ravintolaan, jossa tarjoiltiin paljon joko valmiiksi valkoiseen nuudeliin käärittyjä tai itse käärittäviä täytteitä. Paljon rapua ja muita mereneläviä, mm.

image image

Tällaista ei kyllä taida Oulusta saada. Oli tosi hyvää ja sellaista kevyen raikasta ruokaa, ei jää samanlainen täyteenahdettu olo niin kuin Suomessa ravintolakäynnin jälkeen (tai sitten se on oma vika, kun aina tilaa vaan jonkun kahden kilon hampparin). Nuo ruoat riitti muuten viidelle hengelle ja hintaa satsilla taisi olla noin kolmekymppiä.

Torstai-iltana käytiin vielä kävelemässä ostoskeskuksessa ja juotiin siellä hullun kalliit kahvit: mun normikahvi isona taisi maksaa 2,5 euroa ja Jussin pienempi oli kaksi euroa. Ei tuo nyt mikään mahdoton hinta tietenkään ole, jos kahvittelua ei harrasta joka päivä - ja se kahvin juominen onkin vähentynyt mulla tosi paljon, ihan vaan hinnan takia.

image

Mulla myös hävetti, kun mun sedän perhe näki mut tuo kahvikuppi kädessä - varmaan ajatteli, että kunnon rahantuhlausta :D

Perjantaina lähdettiin käymään taas Si Rachassa, mutta tällä kertaa kohteena oli kiinalainen temppeli. Niin kuin oon kertonut, me ollaan oikeasti kiinalaista sukua, niin kuin tosi monet muutkin Thaimaassa. Tuolla temppelissä kävi kyllä kunnon kuhina, kun niin monet oli tullut rukoilemaan kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi. Laitoin tuolta myös videota Instagramiin, kannattaa kurkata!

image image

Oli kyllä hassua, miten aluksi ajattelin tuonne mentäessä että "Boring, nää on niin nähty", mutta yhtäkkiä temppelin sisälle astuessa mie jotenkin herkistyin hulluna. Siellä sisällä oli joukko ihmisiä laulamassa hiljaisia rukouksia punaisten lohikäärmepylväiden keskellä, ja tunnelma oli niin taianomainen, että mulla nousi kyyneleet silmiin. Temppeli oli muutenkin ihan älyttömän kaunis, täynnä yksityiskohtia lattiasta kattoon saakka.

image

On muuten hassua, miten aina Thaimaassa mun sisäinen taikauskoisuus nostaa päätään, vaikka Suomessa en ikinä usko mihinkään horoskooppeihin tai muihin höpötyksiin. Täällä se hengellisyys on vaan niin kauniisti kietoutunut taikauskoon, ja kun kaikki ympärillä olevat ihmiset lapsista koulutettuihin aikuisiin uskovat ihan täysillä kaikkiin onnea tuoviin riipuksiin ja paikkojen pyhyyteen, niin jotenkin se vaan tarttuu. Tuolla temppelissä esimerkiksi lahjoitin parikymmentä bathia apinasoturia esittävän patsaan keräyslippaaseen ja rukoilin thaiksi muutaman lauseen, vaikka Suomessa olisin sanonut moiselle pyh ja pah. Lisäksi ostin temppelialueen myymälästä pienen norsuamuletin (pieni hopeinen norsujumala läpinäkyvän muovikuoren sisällä) ihan vaan siksi, että tuli niin hyvät fiilikset siitä. Kuulostaa hassulta, mutta oon muutenkin koittanut testailla tätä mun suhdetta norsuihin, koska oon tosiaan harkinnut pienesti sellaisen kuvioidun norsun tatuoimista ranteeseen. Haluan kuitenkin ensin olla sataprosenttisen varma, että norsut on mun juttu - niin jumalten kuin oikeiden yksilöiden osalta :)

Temppelin jälkeen mentiin Bang Saeng -nimiseen paikkaan syömään ja käveleskelemään. Meän asuinpaikassa eli Chonburissa ei pahemmin hotelleja ja hiekkarantoja ole, mutta tuonne Bang Saengin rannoille ei ole sieltä pitkä matka.

imageimage

Kakkupalanen ja kuppi kahvia taisi maksaa lähes neljä euroa.

Kun tultiin takaisin Chonburihin, ehdittiin just sopivasti yö-katumarkkinoille. Mie en oikeastaan nykyään ikinä osta mitään Thaimaan ostoskeskuksista, sillä katumarkkinoilta löytyy ihan samoja tuotteita ja vaatteita halvemmalla hinnalla. Voisin tehdä tuosta oman postauksensa, jos teitä kiinnostaa vaikka nähdä, mitä kaikkea siellä myydään ja millä hinnalla :)

Lauantaina meillä oli luvassa päiväreissu Bangkokiin. Mun kahdesta serkusta toinen on just valmistumassa lääkäriksi Bangkokin lääkiksessä, ja sen kamat piti käydä pakkaamassa opiskelija-asuntolassa. Lopulta mun serkun vanhemmat (eli mun äitin veli ja sen vaimo) hoitivat pakkaamisen, ja mun serkku lähti näyttämään Bangkokin keskustaa mulle ja Jussille.

image image image

Päivän aikana kierreltiin ostoskeskuksia, pysähdyttiin Hello Kitty -kahvilaan (josta en laita enempää kuvia, koska pakko tehdä oma postaus :D) ja piipahdettiin pienessä luostarissa rukoilemassa. Tuollainen päiväreissu oli aika soppeli tuohon väliin, ehti nähdä ihan kivasti kaikkea.

Sunnuntaina vietettiin Chonburi-päivä mun äitin kanssa. Käytiin syömässä pikku ruokapaikassa (kolmen hengen ruoat taisi olla noin kuusi euroa), otettiin tunnin jalkahieronnat (yhdeltä henkilöltä noin neljä euroa), käytiin Chonburin liikuntapuistossa ja maisteltiin herkkuja ruokamarkkinoilla.

image image image

Thaimaalaiset lapset on ihan älyttömän söpöjä, ihan vaan tiedoksi.

Illalla mentiin vielä Chonburi FC:n jalkapallomatsiin, jonne lippu maksoi viisi euroa. Oli kieltämättä hassua, kun Chonburi FC vaikutti etukäteen joukkueena hullun uskottavalta (ostoskeskuksessa näkyi niiden mainoksia Niken sponsoroimana, joukkueen liikkeistä löytyi vaikka minkälaista fanikamaa, otteluun oli tullut katsojia noin 15 000 ja tuo stadiumkin oli ihan hieno), mutta loppujen lopuksi peli ei ollut kovin ihmeellistä. Jopa mie huomasin sen, vaikken tiedä jalkapallosta paljoa :D

image
image image

Katsomossa oli hyvä tunnelma, kannustajilla oli rummut ja soittimet mukana ja ihmiset fiilisteli kotijoukkueen jokaista nousua, haha.

Maanantaina me lähdettiinkin sitten Pattayalle, jossa ollaan oltu nyt kaksi yötä. Laittelen taas seuraavaan postaukseen sitten täällä Pattayalla otettuja kuvia, sillä muuten tämä postaus venyy ihan liian pitkäksi! Toivottavasti jaksoitte lukea näitä höpötyksiä ja olisi ihanaa saada myös kommenttia, jos tykkäsitte postauksesta.

image

Ps. Lisää kuvia ja videoita Instagramissa @sitasalminen.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Tamun kokemuksia Thaimaasta

image

Nyt se päivä sitten tulee. Monen kuukauden – tai no, monen vuoden – odotuksen jälkeen lähtö Thaimaahan häämöttää muutaman tunnin päässä.

Huomenna aamulla siis lähdetään Jussin kanssa lähes kolmen viikon mittaiseen reissuun! Menomatka menee niin, että lennetään aamupäivällä Helsinkiin, päivällä Moskovaan ja iltapäivällä lähtee se pisin lento Bangkokiin, jossa ollaan perillä keskiviikkoaamuna kahdeksalta Thaimaan aikaa (saa nähdä kuinka silmät sirrissä sitä on, sillä silloin kello on Suomessa kolme yöllä). En itse asiassa tiiä vielä, millä mennään sitten lentokentältä Chonburiin mun sukulaisten luo mutta oikeasti toivon, että äiti olisi siellä porteilla jonkun kanssa vastassa :D Meillä ei siis ole mitään hotelleja varattuna, vaan pyöritään eri paikoissa fiiliksen mukaan - ensimmäisenä tosiaan tuo Chonburi.

Mie oon viimeksi käynyt Thaimaassa reilu kolme vuotta sitten, jolloin vietin siellä kuukauden mun lukion jälkeisenä välivuotena. Yhteensä käyntikertoja taitaa olla vajaat kymmenen, joista useimmat reissut ovat olleet vähintään kuukauden mittaisia. Kaikilla edellisillä kerroilla oon mennyt Thaimaahan äitin kanssa, joten on kyllä erityisen jännää, kun matkakumppanina on ensimmäistä kertaa poikaystävä. Sukulaiset katsoo ihmeissään Suomen blondia ihmettä, haha.

Yleensä Thaimaassa oon viettänyt aikaa Chonburissa mun mummon luona ja Pattayalla mun sukulaisten pikku hotellissa. Chonburissa tykkään kaupungin aitoudesta, siitä ettei joka paikassa ole turisteja ja tietenkin siitä, että saa viettää sellaista tavallista arkea thaimaalaisten kanssa. Pattayalla taas tykkään ottaa aurinkoa, kierrellä ja katsella ihmisvilinää sekä ihan vaan lomailla – Chonburissa ei nimittäin ole samanlaista lomafiilistä, sillä paikkaa ei ole laitettu turisteja varten, eikä oikein missään näy hienoja hotelleja, uima-altaita tai muutakaan fiiniä. Mulla kyllä monesti naurattaa, kun ihmiset olettaa, että mie oon esimerkiksi Pattayaa vastaan ja koittaa kalastella mun hyväksyntää sanomalla, että sehän on sellainen ihan kamala turistirysä. Mie monesti vastaan ihan tahallaan, että tykkään kyllä olla siellä eikä mua häiritse se länsimaalaisten paljous. Se on turistikaupunki ja sillä selvä, ei siitä mun mielestä tarvitse tehdä niin isoa numeroa. Onhan se vähän uskottavampaa matkustaa johonkin paikkoihin, jossa näkee ”sitä oikeaa Thaimaata”, mutta en mie ala tuomitsemaan niitäkään, jotka siellä Krabilla ja Pattayalla haluaa hengailla. Ihmiset hakee lomaltaan eri asioita :)

image

Mun reissuja on tietenkin aina helpottanut suuresti se, että osaan puhua thaita. Tällä hetkellä tuntuu oikeasti ihan kamalalta ajatukselta, että mun pitäisi kommunikoida sukulaistenkin kanssa englanniksi; juttuihin pääsee niin paljon paremmin mukaan, kun puhuu samaa kieltä, eikä tarvitse pelätä yksin jäämistä sillä tietää, että pärjää ihan hyvin ilman ketään tukihenkilöä. Koska kaikki ei välttämättä tiiä, niin tosiaan oon oppinut thain kielen ennen suomea, mutta suomi vastaa kuitenkin mulle sitä äidinkieltä. Oon oppinut thain erillään suomesta (eli mulle ei oo varsinaisesti opetettu thaita), joten mun kielikorva on aika lailla täydellinen (mun ei tarvitse miettiä sanajärjestyksiä tai sitä, miten joku lauserakenne menee). Ainoa hankaluus on siinä, että mun sanavarasto on puutteellinen esimerkiksi sivistyssanojen tai muiden erikoisempien termien kohdalla; jos äiti ei oo mulle joskus sanonut jotain sanaa, mie en tiiä sitä. Oon kuitenkin asunut Suomessa koko ikäni, eli mun sanavarasto ei oo päässyt laajentumaan esimerkiksi television, koulun tai kavereiden kautta. Aina vaan jutskaillut äitin kanssa täällä Suomessa ollessa :) Yleensä mun sanavarasto kuitenkin laajenee huomaamatta joka kerta, kun käyn Thaimaassa. En oo tosin tajunnut sitä aiemmin, mutta kyllä se vaan niin on.

Thain kielessä on sama perussanajärjestys kuin suomessa (subjekti verbi objekti), mutta määritteet menee toisin päin (ei sanota punainen talo vaan talo punainen). Lisäksi erilaista on se, että thai on ns. sävelkieli, eli intonaatio vaikuttaa sanan merkitykseen. Jos sanot maa erilaisella intensiteetillä tai ”sävyllä”, se voi tarkoittaa joko koiraa, hevosta tai verbiä tulla. Näitä olisi kyllä tosi ärsyttävää opetella, onneksi mie oon nuo sävelkulkujen erot oppinut luonnostaan silloin ihan pienenä.

image

Mun suhde Thaimaahan ja erityisesti thaimaalaisuuteen on onneksi pysynyt melko tiiviinä näiden kaikkien vuosien aikana. Mun thain kielen taito kyllä notkahti joskus ala-asteella, mutta palautui onneksi hyvin nopeasti, kun lopetin puhumasta äitille suomea ja palasin thain käyttöön. Tiiän kohtuu hyvin thaimaalaisesta kulttuurista ja oon ylpeä siitä, että mussa on jotain muutakin kuin suomalaista verta. Tiiän useita tapauksia, joille se toinen maa jää etäiseksi joko vanhempien vuoksi tai omasta valinnasta, mikä ei tietenkään oo huonokaan juttu.

Meän reissussa odotan eniten ehkä sitä, että pääsee näyttämään jollekin "ulkopuoliselle"kaikki ne jutut, joita oon Thaimaassa fiilistellyt yksin edellisten reissujen aikana. Ihan mahtavaa, että oma poikaystävä näkee sen osan mun elämästä, joka yleensä jää vain tarinoiden tasolle. Odotan myös sitä, että pääsen matkan aikana opettamaan Jussille lisää thaita ja maistattamaan kaikkia mun suosikki-thairuokia. Odotan tietenkin myös sitä lämpöä, rusketusta, shortseja ja lomaa. Irtiottoa kaikesta. Kookosjäätelöä, tom kha -keittoa ja salapau-pyöryköitä. Aion käydä aamulenkeillä, hieronnassa, yömarkkinoilla, kampaajalla ja höpöttää thaita sydämeni kyllyydestä. Haluan juhlia Pattayalla, juoda Breezeriä ilman meikkiä rannalla ja kuunnella musiikkia hiekkaa jalkapohjien alla. Ottaa kuvia kaikesta mahdollisesta ja tallentaa kameraan jokaisesta päivästä jotain ihanaa. Enkä millään, en millään malta odottaa, että pääsen näkemään mun sukulaisia. Huh huh, ihan hullua, sydän pakahtuu ilosta. 

Huomenna.

Otan reissuun mukaan niin kameran, iPadin kuin läppärinkin, joten uskoisin, että pystyn päivittelemään teille kuulumisia Thaimaasta käsin. Ah, haluan äkkiä mun Instagramin täyteen reissukuvia! Tällä hetkellä säätiedot muuten näyttää tältä - ja tuota sivuahan on päivitelty viimeisen viikon ajan parin tunnin välein... Katsotaanpa, ehdinkö päivitellä jotain vielä huomenna lentokentältä :) Moikaa.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä ja baby shower -yllätys!

imageimage

Vaikka viime vuonna meidän tyttöporukan ystävänpäivä oli ihan mahtava, tänä vuonna se oli vielä ikimuistoisempi. Oltiin nimittäin monta kuukautta suunniteltu Evelle baby shower -yllätysjuhlia, ja päiväksi valikoitui loppujen lopuksi juuri ystävänpäivä. Koska vauva on meidän tyttöporukan ensimmäinen, haluttiin panostaa yllätykseen oikein kunnolla - ja kaikki meni kyllä ihan nappiin.

Aamulla Ouluun saapui Even tietämättä porukkaa Helsingistä, ja sillä aikaa kun me oltiin Oulu-tyttöjen kanssa sushi-lounaalla, loput juhlaporukasta järjesti Heisan ja Paukun ihanassa kämpässä yllätyksen valmiiksi. Meillä oli kunnon herkkupöydät, vaippakakku sekä muita lahjoja - ja isoimpana yllätyksenä taisi tulla juuri se, että Helsingin-tytöt oli täällä juhlistamassa pikkuisen odotusta. Sushilla oli niin vaikeaa olla normaalisti Even seurassa, kun kaikilla jännitti ja pelotti, että vahingossa lipsauttaa jotakin ylläristä.

image imageimage
image

Mie ja Heisa lähdettiin lounaalta hieman muita aiemmin, että ehdittiin kämpälle ottamaan kuvia ja kuvaamaan videota Even reaktiosta. Itkuhan siinä tietenkin tuli yhdellä jos toisella, haha.

image image image image
image image

Juhlissa oli tarjolla kaksi suolaista piirakkaa, pasteijoita, karjalanpiirakoita munavoilla sekä tortellini-avokado-mango-salaattia pinjansiemenillä...

image

...sekä brownieita, rocky road -suklaata, melonia, kuppikakkuja, vaahtokarkkeja sekä tuo mun leipoma baby shower -kakku, jonka tein Kinuskikissan porkkanakakku-ohjeen mukaan. Halusin porkkanakakun siksi, että suklaata käytettiin jo muissa tarjoiluissa ja marjakakku olisi tuntunut ehkä vähän tylsältä. Mie olin kyllä niin huojentunut, kun kakku onnistui lopulta hyvin, vaikka kyseessä oli oikeastaan mun elämäni ensimmäinen täytekakku. Tein kuorrutteen valkoisesta sokerimassasta, jonka värjäsin vihreäksi sellaisella sokerikuorrutteella, jota käytetään esimerkiksi pipareiden koristeluun.

Leikittiin baby showereiden aikana myös parit leikit ja värkkäiltiin Evelle ostetun belly bind -tukihomman kanssa. Saa nähdä mitä sitä ensi vuoden ystävänpäiväksi keksii, tätä ei nimittäin ylitetä ihan tuosta vaan. Tai no, ystävänpäivän päätös olisi voinut olla parempikin; lähdettiin juhlien jälkeen lopulta käymään keskustassa, jossa jonotettiin pakkasessa baariin melkein 1,5 tuntia... Meinasi olla vähän kärty päällä kun vihdoinkin päästiin sisään, haha. Tänään taas pääsi itku, kun piti hyvästellä takaisin Helsinkiin lähtevät tytöt.

Ihania ootte kaikki, ikävä tulee <3

image

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Myydään Canonin järjestelmäkamera

image

Mie haluaisin myydä mun kameran, Canon 450D -järkkärin!

Tuo kamera on ollut mulla käytössä lähes koko tämän blogin ajan, kunnes jokin aika sitten ostin uuden vauvan tilalle. Halusin kameran, jossa on videokuvausominaisuus - sitä ei siis tässä 450D:ssä ole. Myyntihintaan kuuluu siis Canon 450D -runko, 18-50 mm -objektiivi, kantohihna sekä akku ja laturi. Mie suosittelen kyllä hankkimaan tuohon kokonaisuuteen vielä vaikkapa noin satasen maksavan 50 mm -objektiivin, jolla mie oon ottanut ison osan tämän blogin kuvista :) Ja jos haluaa nähdä muita tuolla rungolla otettuja kuvia, niin tässäpä muutama satunnainen postaus: kesäjuttuja, Simerock, aamiaishommia ja Weekend Festival.

Myyn kameran mieluiten Oulun tai Rovaniemen alueella asuvalle, ettei tarvitse säätää lähettämisen kanssa, mutta jos haluat maksaa postikulut, onnistuu se lähettäminenkin. Pyydän kamerasta putkineen vain 130 euroa, sillä mötikkä on ollut käytössä yli neljä vuotta ja kauneusvirheitä löytyy. Kamera kuitenkin toimii hyvin. Laitahan sähköpostia osoitteeseen sitasalminen @ gmail.com, jos haluat alkaa kaupoille!

// Kamera myyty, kiitos kaikille jotka laittoi viestiä :)

Kevään ensimmäisiä päiviä

image

Mooi!

Tässäpä teille pitkästä aikaa asukuvamaisia otoksia eiliseltä, kun käytiin Sariannan ja Tiinan kanssa kahvilla Oulun keskustassa kahvila Makiassa. Asun väripilkku oli tällä kertaa katu-uskottava ja äijämäinen pinkki, jota löytyy mun popoista ja Bikbokin alesta kympillä ostetusta neuletakista. Parasta tuossahan oli se, että ylipäätään tarkeni kevyemmällä takilla! Oon ennenkin maininnut mun tavasta julistaa vuodenaikojen ensimmäiset päivät sopivan sään sattuessa kohdalle, ja viime viikonloppuna mietin mahtipontisesti mielessäni "Tänään on kevään ensimmäinen päivä", kun astuin ulko-ovesta kauniin aurinkoiseen ilmaan. Eilenkin oli ihanan lämmintä, vaikka se tuuli oli kyllä jotain ihan järkyttävää - en varmaan oo ainoa oululainen, jolla parvekelasit paukkui ja ikkunat helisi yöllä...

image image

Naurattaa nuo mun rapakengät, mutta noo, ei se oo niin justiinsa. Olisi kyllä kiva ostaa Thaimaasta jotkut toiset Niket - mustavalkoiset ehkis - joita voisi helpommin käyttää arkivaatteiden kanssa. Tuo pinkki neule nyt sopi harvinaisen hyvin kenkien sävyihin, että uskalsin yhdistää ne. Joko siellä on silmät tottuneet tähän lenkkarimuotiin?

En muuten enää muista, oonko kertonut teille meän tyttöjen (erityisesti varmaan Heisan ja Paukun) läpästä, jossa kaikkea darramättömäistä ja kaloripitoista ruokaa kuvataan etuliitteellä läskipekoni. Esimerkkilause: "Mulla haluttaa läskipekonipizzaa." Homma lähti alunperin siitä, että mietittiin omia unelmaravintoloita (keskustelun tason perusteella oltiin varmaan krapulassa) ja keksittiin annoksille nimiä "Kaupungin pahin kaloripommi", "Varma morkkis" ja "Läskipekonihampurilainen". Salaatin nimi olisi "Älä viddu viitti". Lopulta me alettiin käyttää tuota etuliitettä myös makeisiin herkkuihin, mikä on ehkä vähän ällöttävän kuuloista. Piti kerrata tämä koko turha tarina siksi, että pääsen käyttämään oikeaa termiä tästä seuraavan kuvan kohteesta, haha.

Otin siis Makiassa tällä kertaa läskipekoni-porkkanakakun! Kuorrutetta oli kerrankin liikaa eikä liian vähän, vitsi oli hyvää.

image image

Musta Tiinan ja Sarkun seurassa parasta on se, kun kaikille kliseisille blogijutuille voi nauraa eikä itseään tarvitse ottaa niin tosissaan. Musta bloggaajan pitää tietyllä tavalla tiedostaa se bloggaamisen typeryys, tiiättekö? Onhan se kuvien ottaminen ja poseeraaminen tyhmän näköistä hommaa, ei siitä pääse mihinkään :D Mie ainakin haluan koittaa pysyä edes vähän maanläheisenä ja muistaa, että maailmassa ja ihan itse bloggaamisessakin on paljon muuta kuin ne pakolliset kahvilakuvat ja hienolta vaikuttava elämä.

Mutta saapa nähdä, milloin nähdään tällä porukalla seuraavan kerran. Kesällä kenties? Mie lähden viikon päästä Thaimaahan ja Sarkku taas parin viikon päästä Koreaan vaihtoon. Oon vähän kade :)

image

Viime päivinä oon kyllä ollut ihan onnellinen tyty. Oon käynyt töissä, treenaillut ja käynyt parilla luennolla yliopistolla. Tänään kyllä piti vähän lintsailla, ei millään jaksanut lähteä kahdeksalta aamulla tuonne tuulen tuiskuun! Sen sijaan heräiltiin vähän myöhempään tuon mun poitsun kanssa ja katseltiin mm. vähän matkavakuutuksia, sillä reissuhan lähenee koko ajan. Ihan hullua, ensi tiistaina lähtö! Mie oon tietenkin jo pakannut, hahahha. Yli-innokas pikku tamu. Oon päättänyt, etten tällä kertaa osta Suomesta mitään vaatteita reissua varten, vaan hommaan esimerkiksi bikinit sitten siellä. Saa kuitenkin halvemmalla, ja ihan kiva ostaa jotain erilaista, kuin mitä täältä löytyy kaikista kaupoista.

Mulla on vielä tässä viimeisen viikon aikana kaksi työvuoroa, pari luentoa ja muutamat jumpat jumpattavana. Ystävänpäivänä kokoonnutaan tyttöjen kanssa viettämään aikaa yhdessä ja käydään ehkä sushilla porukalla. Fifty Shades of Grey periaatteessa kiinnostaisi (eikö se oo tämän tulevan viikonlopun juttu), mutta toisaalta mulla ärsyttää jo valmiiksi se naisnäyttelijän naama, niin en tiiä kannattaako mennä ärsyyntymään vielä koko leffasta :D En oo siis lukenut yhtäkään sarjan kirjoista, mutta jos ne on yhtään hahmoilta sitä Twilight-tyyliä (niin kuin vissiin on), niin en välttis oikein välitä niistä. Ootteko te menossa katsomaan Fifty Shades of Greyn?

Tänään suunnitelmissa olisi käydä ehkä Unirestan ravintolassa syömässä burger-buffetissa (maksaa opiskelijoille 4,95 euroa je), pyörähtää Teknopalatsilla BodyPumpissa ja naputella teille pikku Thaimaa-postaus reissuun lähtemisestä. Pitäkääpä tekin kiva keskiviikko, moiks :)

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Uutta treenikamaa

image

Siinäpä näette mun tämän hetken lempparit urheiluvaatteiden puolelta!

Mun uusimmat Niket on saatu synttäri- ja joululahjaksi: valkoinen paita mustalla pistekuviolla ja uusimpana nuo värikkäät shortsit. Mie oon jo pitkään tykännyt treenata eniten shortseissa, sillä niissä liikkuminen on jotenkin helpompaa kuin trikoissa, jotka saattavat jumpan aikana liikkua paikoiltaan vaikkapa vyötärön kohdalta. Monesti taivastelen kavereille, että pitikö taas laittaa tuollaiset elämää lyhyemmät shortsit jalkaan - minun siis, haha.

Mie oon myös ollut kompressiosäärystimien fani jo yli vuoden ajan, niin kuin mun treenikuvista ehkä huomaa; aina joko mustat tai pinkit säärystimet jalassa. Nyt sain Tritaniumilta uudet vastaavat testiin, sillä Tritaniumilta on tullut verkkokauppaan omaa nimeä kantavat säärystimet (mun edelliset oli erimerkkiset). Oli jo aikakin vähän päivittää, sillä mun vanhat on muuttuneet vähän karkeiksi ja kuluneiksi jatkuvan käytön ja pesemisen takia - uudet tekstiilit on niin mukavan pehmeitä :) Sain blogiyhteistyönä sekä matalaa että korkeaa kompressiota antavat säärystimet, joista ensimmäiset näkyvät postauksen kuvissa. Noita vähän vähemmän puristavia suositellaan käytettäväksi esimerkiksi palautumiseen, mutta menee nuo kyllä treeninkin aikana - lämmittää mukavasti, jos ei tarvitse kovaa puristusta. Nämä korkeapaineiset taas mulla on ollut jalassa lenkillä, jolloin pohkeisiin on kivempi saada kunnon tuntuma.

Jos jollain kiinnostaa tehdä tilaus Tritaniumin sivuille, voitte käyttää alekoodia "TRITANIUM", jolloin saatte alennusta -15 %. Ja koodi on voimassa 22.2. asti! Verkkokaupassa on kyllä myös tuo säärystintarjous, joka kannattaa myös tsekkailla, jos kiinnostaa nimenomaan nuo tuotteet.

Tällä viikolla on ollut ihan ok treeniviikko. Maanantaina olin BodyAttackissa, tiistaina BodyStepissä ja BodyPumpissa, keskiviikko ja torstai oli lepopäiviä, perjantaina kävin lenkillä ja salilla ja eilen oli taas välipäivä. Tästä sunnuntaista en vielä tiiä, saa nähdä jaksaisko töiden jälkeen käydä lenkillä! Pitäisi varmaan luvata tässä näin, niin ei voisi lipsua >:) On kyllä tuntunut mukavalta, kun on saanut taas semmoisen urheilufiiliksen takaisin tammikuun tauon jälkeen - vaikka kohta tulee kyllä uusi tauko ainakin ryhmäliikuntatunneista, sillä reissu on jo reilun viikon päästä! Suunnittelin kyllä, että otan lenkkivaatteet mukaan Thaimaahan, en malta odottaa että pääsen sinne lämpimään hölököttelleen.

Mutta nyt pitää lähteä töihin, moikka! Hauskaa sunnuntaita kaikille :)