sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Miksi se ei postaa

image

Kuva: Sarianna Valkama.


Vaikkei tästä postaustahdista uskoisi, en oo vähään aikaan ollut näin innoissaan bloggaamisesta kuin tällä hetkellä. Ja elämästä muutenkin. Tuntuu vähän samalta kuin keväällä, silloin kun ekan kerran tajuaa lukuvuoden lähenevän loppuaan ja kesän alkavan ihan pian. Sellainen tunne kuin olisi vapauden kynnyksellä, heräämässä talven horroksesta, vaikkei ollut edes tajunnut vajonneensa sen pimeyteen.

Mie alan nimittäin ensimmäistä kertaa oikeasti tajuta, että mun kuukauden reissu Aasiassa on ihan_just_kohta. Enää alle kaksi viikkoa aurinkoon, lämpöön, meren rannoille ikuiseen kesään. Oon tämän koko syksyn stressannut kouluhommia, kirjoittanut kandia elohiiri kolmatta viikkoa silmässä nykien ja viettänyt kaiken aikani kotona tajuamatta kunnolla, mihin tuo kaikki uurastus johtaa. Tällä viikolla se kuitenkin iski, riemu ja onni ja kaikkea. Lauantaina 12.12. lennän Helsinkiin ja sunnuntaina lähdetään tyttöjen kanssa. Mie menen tosiaan käymään pikaisesti Balilla, jossa oon viikon ajan, ja jouluksi lennän Thaimaahan äidin ja sukulaisten luo kolmeksi viikoksi.

Milläs mallilla ne opiskelut sitten on? Noo... Mulla on tällä hetkellä kandissa tekstiä 13 sivua, ja suositeltu määrä on vähintään 15. Eli periaatteessa mun pitää enää kirjoittaa jonkin verran analyysia sekä loppupäätelmä, jotta tuo sivumäärä tulee täyteen - mutta, suurin työ taitaa olla kandin läpi käymisessä, tarkastamisessa ja lisälähteiden tai -teorioiden hankinnassa. Lisäksi mulla olisi ennen lähtöä vielä kaksi tenttiä, mutta niistä en jaksa ottaa liikaa stressiä. En enää!

Tällä viikolla sattui yksi toinenkin juttu, josta oon repinyt iloa irti aamusta iltaan. Asia liittyy bloggaamiseen, mutta koska asiat ovat vielä aika auki, en kehtaa kirjoittaa siitä tähän postaukseen. Mutta voin sanoa, että on ollut mahtavaa saada tällainen energiapiikki bloggaamiseen, sillä vaikka en oo ehtinyt postata, oon suunnitellut ja fiilistellyt blogin tulevaisuutta senkin edestä. En tiiä, oonko käynyt jopa vähän ylikierroksilla, sillä oon nukkunut vähän huonosti tällä viikolla. Oon herännyt joka yö viiden ja kuuden välillä, enkä meinaa enää nukahtaa sen jälkeen - tai en ainakaan pääse sellaiseen rentouttavaan syvään uneen kovin hyvin. Onneksi saan kuitenkin iltaisin ihan hyvin unen päästä kiinni, sillä inhoan valvomista ja karsin mieluummin yöunia sieltä aamusta. Mie ehkä kutsuisin tätä positiiviseksi stressiksi: oon niin innoissaan monesta jutusta, että huomaan suunnittelevani ja pohtivani asioita ihan koko ajan. Mulla on kuitenkin hyvä olo, enkä oo mitenkään hirveän väsynyt päivisin, joten ehkä tuo aamuyön heräily ei oo niin iso juttu, vaikka se jatkuisikin pari viikkoa.

Mun tämän päivän suunnitelmissa on kirjoittaa vielä vähän kandia, herättää rakas (ja pitää puhuttelu sen hampaiden kirskuttamisesta eisattana), tehdä ehkä proteiinipannareita pitkästä aikaa, käydä kehonhuoltotunnilla ja illalla mennä tyttöjen kanssa Antti Tuiskun ikärajattomalle keikalle. Ihana muuten nähdä vaaleansininen taivas pitkästä aikaa ikkunasta. Haluaisin jakaa tämän hyvän olon osiin ja ripotella tätä teille kaikille. Koitan tehdä sen toivottamalla mukavaa sunnuntaita, nautitaan kun aurinko paistaa edes pienen hetken. Moikka <3 div="">

tiistai 24. marraskuuta 2015

Vihersmoothie ilman blenderiä

image

Yhteistyössä Go Green.


Alkusyksystä tein usean viikon ajan melkein joka päivä välipalaksi vihersmoothien. Siis oikeasti melkein päivittäin, mistä kertoo se, että meän kaksi blenderiä vetelee tällä hetkellä viimeisiään... Laitoin ne vissiin vähän liian kovalle koetukselle, sillä kumpikin niistä huutaa ja tuntuu sekoavan, jos niillä yrittää tehdä vähänkään paksumpaa smoothieta. Lisäksi neste valuu aina kulhon pohjan läpi itse koneeseen, mitä ei oo aikaisemmin tapahtunut. Oon myös ollut haistavinani vähän semmoisen palaneen käryn blendaamisen jälkeen, joten viime aikoina en oo oikein uskaltanut käyttää niitä jonkinlaisen räjähdyksen pelossa :D

Ostin kuitenkin tuossa toissa viikolla Prismasta halvalla tehosekoittimen, jossa tuli mukana sekä sauvasekoitin että minisilppuri. Päätin tänään kokeilla tehdä smoothieta vähän eri tavalla kuin ennen, eli ilman blenderiä; laitoin ainekset tehosekoittimen mukana tulleeseen törppöön ja survoin menemään. Oli oikeastaan aika kätevää, sillä tuo muovitörppö oli helpompi putsata kuin blenderin raskas kulho (jonka lisäksi mun pitäisi siivota myös pöytä, sillä ne blenderit tosiaan valutti sitä smoothieta läpi).

image

Ainekset

  • ananasta (tuoreena paras, mutta tölkistä kätevämpi)
  • vihreitä: esimerkiksi lehtikaalta, kurkkua, pinaattia, selleriä
  • banaania tuomaan täyteläisyyttä (avokado tekee saman)
  • mangoa (myös pakasteversio käy) tai omenaa

Sitten vaan sauvasekoittimella nuo mössöksi! Mun smoothiessa oli päällä manteleita, kurpitsansiemeniä, kookosrouhetta, chiansiemeniä sekä hamppurouhetta. Kahta viimeiseksi mainittua mulla ei ole ennen ollut, mutta sain niitä pussilliset Go Greeniltä osana kaupallista yhteistyötä ja nyt tekisi mieli ripotella niitä joka paikkaan: smoothieeseen, puuroon, jogurttiin, kasvoille, laukkuun... No ei vaiskaan, mutta käteviä ne joka tapauksessa on!

image

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Hukan jäsenpikkujoulut

image

Yhteistyössä liikuntakeskus Hukka.

Perjantaina juhlittiin pikkujouluja Ilonassa Hukan jäsenten kesken. Viimeksi, kun mie tein yhteistyötä Hukan kanssa vuonna 2012, pikkujoulut pidettiin itse liikuntakeskuksessa, mutta tällä kertaa paikkana oli tosiaan Ouluun avattu yökerho Ilona, jonka ovet aukesivat seitsemän aikoihin. Mie viettelen edellen tipatonta kuukautta, joten lähdin juhlimaan limsalinjalla, mutta eipä se haitannut menoa. Porukkaa oli kuitenkin ihan kivasti (yökerhon isot tilat olisi muuten jääneet vähän autioiksi, nyt tunnelma oli sopivan tiivis) ja tuntui, ettei tarvitse olla juoma kädessä nauttiakseen illasta! Liekkö asiaan vaikuttanut se, että kyseessä oli liikuntakeskuksen jäsenten pikkujoulut :D

Illan ohjelmassa oli pieni ruokailu, Hukan ohjaajien huippu Les Mills -henkinen tanssiesitys, bändin keikka sekä yleistä haahuilua juhlakansan seassa.

image
image
imageimage
image
image

Viimeksi, kun mie oon tehnyt Hukan kanssa yhteistyötä vuonna 2012, pikkujoulut pidettiin itse liikuntakeskuksen tiloissa. Jostain syystä mie tykkäsin siitä miljööstä ehkä hiukan enemmän, vaikka Ilonan tilat onkin fiinit ja juhlavat. Hyvä puoli tuossa oli tietenkin se, ettei tarvinnut keskeyttää iltaa baariin karkaamisen takia; nyt kaikki oli jo baarissa, hah.

Vaikkei mennyt myöhään, oli kyllä kiva käydä pikkuisen tuulettumassa pitkästä aikaa, sillä olin viimeksi ollut baarissa kuukausi sitten. Ja ah pakko kertoa: ulkona oli niin ihana tunnelma silloin keskiyöllä, kun lähdin polkemaan Ilonasta kotiin! Lunta satoi, jouluvalot hehkuivat keskustassa ja tuli mieleen se Sinkkuelämää-leffan Auld Lang Syne -kohta, kun pyöräilin valkoisessa pörrötakissani kotiin.

Tuon biisin tahtiin toivottelen kaikille kivaa sunnuntaita :)

image

lauantai 21. marraskuuta 2015

Pikku kuulumisia

image

Viikot menee niin älyttömän nopeasti nykyään.

Eikä se tavallaan haittaa yhtään; mitä nopeampaa päivät suhahtaa ohi, sitä nopeammin myös saapuu joulukuun 13. päivä, jolloin lähden sinne mun kuukauden reissulle Balin kautta Thaimaahan. Mutta toisaalta tuo samainen päivä on deadline mun kandille, joka pitäisi saada valmiiksi ennen kuin pakenen talvea auringon alle. Eli puolensa tälläkin!

Arkipäivät meni tällä viikolla aika samalla kaavalla kuin yleensä tänä syksynä: aamupäivällä yliopistolle, lounas, yksi luento, kotiin iltapäivällä, illalla jumppaan tai töihin ja jossain välissä yritän näpytellä kandia. Tällä hetkellä nautin jotenkin tosi paljon arjesta, sen kivoista rutiineista ja pikku yllätyksistä. Noihin kivoihin rutiineihin voisi laskea esimerkiksi bussimatkat yliopistolle raksun kanssa, päivittäiset lounastreffit tyttöjen kanssa opiskelijaravintolassa, iltapäiväkahvit ja ihan vaan kaupassakäynnin, sillä jostain syystä rakastan shoppailla vihanneksia ja hedelmiä... #mummosyksy2015

tiistai 17. marraskuuta 2015

Inhorealistinen treenipäiväkirja

image

Yhteistyössä liikuntakeskus Hukka.

 Maanantai:   

Viikon ensimmäinen päivä. Eilisen päivän jooga tuntuu takareisissä, mutta muuten olo on virkeä eikä lihaksissa ole pahoja jumeja. Päätetään tyttöjen kanssa mennä illalla Grit Cardio -tunnille, jonka jälkeen oon sopinut käyväni pelaamassa sulkapalloa. Niille, jotka ei tiiä: Grit Cardio on 30 minuutin mittainen tappotreeni, joka kuuluu Les Mills -tuoteperheeseen. Oon käynyt Cardiossa ekan kerran tänä syksynä, mutta tunti on tullut parin kuukauden aikana tutuksi; treeni tehdään kehon painolla ja se sisältää esimerkiksi punnerruksia, hyppyjä, kyykkyjä, polvennostojuoksua ja muita nopeita liikkeitä. Niin kuin yleensäkin Les Mills -ryhmäliikuntatunneilla, yhtä ohjelmaa vedetään läpi noin kolmen kuukauden ajan, kunnes uusi ohjelma lanseerataan uusine biiseineen ja liikkeineen.

Maanantain Cardio on suunnilleen yhtä rankka kuin aina ennenkin. Onneksi Griteissä saa hiukan henkilökohtaisempaa tsemppiä kuin muilla tunneilla, sillä ohjaaja kiertää välillä treenaajien joukossa kannustamassa ja haastamassa tekemään kovemmin. Mulla välillä naurattaa ja hävettää jälkeenpäin, kuinka murhanhimoiselta oon varmaan näyttänyt katseiden kohdatessa ohjaajan kanssa rankimpien liikkeiden aikana :D Cardion viimeisessä biisissä mun polvi kopsahtaa lattiaan, kun yritän siirtyä punnerrusasentoon liian nopeasti ja jalka tuntuu vähän oudolta viimeisen treeniminuutin ajan (mikä tietenkin harmittaa hiukan, ei saa vedettyä täysillä loppuun saakka). Cardion jälkeen oon ihan poikki, mutta jään kuitenkin pelaamaan sulista tunniksi. Kotiin pyöräillessä on sellainen olo, että voisin syödä kolme norsua ja yhden hevosen.


 Tiistai:  

Tiistaina mie en oo mitenkään mahdottoman jumissa, mutta koska oon viimeksi pitänyt totaalilepopäivän viikko sitten, päätän ottaa rennosti ja käydä vain 45 minuutin pilatestunnilla. Yksi syy tuntivalinnalle on tietenkin Mestarin treenipassi, josta multa puuttuu leima pilateksen kohdalta. Niin kuin oon monta kertaa sanonutkin, tuo treenipassi on kyllä innostanut kokeilemaan tosi montaa erilaista lajia, joita ei olisi tullut testattua ilman MestariHukka-haastetta.

Saan lopulta treenikamuksi Even, jolta puuttui myös pilatesleima. Tunnin alussa lämmitellään kroppaa, tehdään erilaisia harjoituksia ja keskitytään mm. syvien vatsalihasten aktivoimiseen. Oon suoraan sanottuna ison osan tunnista aika pihalla, sillä kovaan treeniin tottuneena pienten, syvien lihasten harjoittaminen tuntuu sellaiselta epävarmalta; tuntuuko tämä tarpeeksi, teenkö oikein ja missä pitäisi tuntua? Yhdessä vaiheessa mie myös turhaudun, kun en saa tehtyä ihan yksinkertaista vatsalihasliikettä ja tuntuu, että oon ihan surkea. Tunnin jälkeen oon sitä mieltä, että tykkään joogasta ja kehonhuoltotunneista enemmän kuin pilateksesta, mutta mieli saattaisi kyllä muuttua, jos malttaisi käydä siellä säännöllisesti. Mulla on illalla vähän sellainen olo, niin kuin ei olisi mitään treeniä tehnytkään, mutta koitan ajatella, että kehonhuolto on aina hyväksi - vaikkei se tuntuisikaan oikein missään.

image

 Keskiviikko:  

Keskiviikkona pidän pakollisen välipäivän, sillä mun kalenteri on täynnä tälle päivälle: aamupäivällä luento, iltapäivällä haastattelu oululaiseen lehteen ja sen jälkeen oululaisten bloggaajien pikkujoulut. Syön vähän päin honkia, sillä missaan mun normaalin lämpimän iltaruoan ja korvaan sen pikkujouluissa herkuilla, hupsista perkele.

Hassua muuten, miten nykyään on niin päin, ettei malttaisi pitää välipäiviä (normaalistihan sitä keksii tekosyitä olla lähtemättä salille). Isoin syy tähän on ehdottomasti se, että niin moni meän tyttöporukasta on liittynyt Hukan jäseneksi; meillä on huippu treeniporukka, ja tekee pahaa lukea muiden yhteisiä jumppasuunnitelmia WhatsApp-ryhmäkeskustelusta, kun ei itse pääse mukaan :D Mutta hyvä vaan, eihän sillä oo väliä mikä motivoi liikkumaan, jos lopputuloksena on kuitenkin hikinen otsa, punaiset posket ja hymyilevät kasvot.


 Torstai:  

Olo on aamulla vähän pöhnäinen edellisillan herkutteluista, joten päätän käyttää täydet hiilarivarastot hyödyksi (lol) ja käydä pienellä aamulenkillä. Ilma on aluksi aika masentavan harmaa, mutta lopulta pikkuinen lumisade saa hymyn huulille ja mulle tulee hyvä fiilis niin kuin yleensäkin lenkillä; mie oikein fiilistelen sitä että jes, sain aikaiseksi lähdettyä ulos, ihan sama kuinka pitkään tai lujaa juoksen. Tiiättekö sen tunteen, kun itsellä on laiskapepukausi ja reipas lenkkeilijä juoksee kadulla vastaan huokuen hyvää oloa? Koitan muistaa tuon tunteen omien lenkkieni aikana ja olla ylpeä siitä, että sain lähdettyä ulos. Kaikki motivaattorit käyttöön, hah.

Juoksufiilis olisi varmasti vielä parempi, jos olisin päivittänyt lenkkisoittolistan ennen lenkkiä, mutta ei se mitään! Tykkään treenatessa kuunnella yleensä jytyjumputusta, jossa on sellainen... ei liian iloinen tunnelma? Oon myös lopettanut nappikuulokkeiden käyttämisen liikkuessa, sillä kunnon bassoluurit on vaan _niin_paljon paremmat. Juoksukamppeina mulla on tällä hetkellä Socin juoksuhousut, vanha H&M:n alesta ostettu välikausitakki ja Asics-merkkiset juoksukengät, joissa on hyvä vaimennus pitkiä lenkkejä ajatellen. Teen joskus oman postauksen treeni- ja juoksukengistä, niistä lisää sitten!

Mie en ole syksyn aikana käynyt juoksemassa kovin montaa kertaa, joten puolen tunnin lenkki vie yllättävän tehokkaasti voimat. Mulla meni myös yllättäen paikat jumiin? Seuraavana päivänä tuntui nimittäin erityisesti sisäreisissä.

image

 Perjantai: 

Homman nimi on et tää on pääpäivä!! Laulan tuota Pää-äijien biisiä aina aamuisin, jos meillä on sulkapallovuoro varattuna illalle...

Eli sulispäivä siis! Ollaan suunniteltu minikokoista turnausta meän tyttöjen kesken kauemman aikaa, ja perjantaina päästään vihdoin pelaamaan isolla porukalla. Meille on varattuna useampi kenttä, sillä pelaajia tulee loppujen lopuksi seitsemän. On hauskaa ja aika menee kuin siivillä, oon niin rakastunut sulikseen, ettei malttaisi tehdä mitään muuta. Lajin helppous viehättää; tenniksessä pitää keskittyä niin paljon enemmän lyömiseen ja liikkumiseen, että saa pelit aikaiseksi. Sulkapallo tuntuu erityisen kivalta siksi, ettei tarvinnut aloittaa ihan nollasta, vaan tennistausta auttaa paljon.

Pelien jälkeen leimariippuvaiset jää vielä SH'Bamiin veivaamaan, ja mun sydäntä lämmittää erityisesti parit vanhat biisit, jotka ohjaaja on ottanut tunnille mukaan. Nostalgia ja unohdettujen biisien fiilisteleminen on parasta, myös treenatessa.


 Lauantai: 

Oon aina onnellinen, jos mulle ei oo osunut työvuoroa lauantaille, sillä lauantai on ehkä mun viikon lempitreenipäivä. Syy tähän on minun rakkaan Maijan vetämä aamun BodyAttack-tunti, jonka jälkeen meillä on tapana käydä porukalla salaattilounaalla opiskelijaravintolassa. Attack alkaa vasta kymmentä vaille yksitoista, mikä on just soppeli aika. Ehtii herätä, syödä rauhassa aamupalaa ja virkistyä ennen kuin lähtee pyöräilemään salille.

Tänä lauantaina meitä on Attackissa kolme, ja fiilis on sata kertaa parempi, kuin yksin jumpatessa. Esimerkiksi lihaskunto-osiossa kavereille peilin kautta virnuilu auttaa jaksamaan ne viimeisetkin askelkyykyt, haha. Punnerrusten aikana koitan miettiä, onko niissä tapahtunut mitään kehitystä. Oon käynyt nyt syksyllä nykyisen ohjelman aikana Attackissa seitsemän kertaa (eli suunnilleen kerran viikossa) ja tähän asti ohjelmaa on jaksanut treenata mielellään. Mun lemppari on ehdottomasti viimeinen sykehuippu, jossa tulee kerähyppyjä ja polvennostojuoksua, ah sitä tuskan määrää.

Attackin jälkeen Vanillan salaattibaarin alle kolmen euron lohisalaatti maistuu niin hullun hyvältä.

image

 Sunnuntai: 

Sunnuntaina mun työvuoro loppuu viideltä, ja ollaan varattu tyttöjen kanssa sulkapallovuoro puoli kuudelta. Väsyttää vähän töiden jälkeen, pimeys ja räntäsade painaa päälle kotiin polkiessa, mutta saan kuin saankin käytyä kotona hakemassa treenikamppeet ja pyöräiltyä Hukkaan. Kropassa on jotenkin inhottava olo; tuntuu että maha on epätavallisen pömpöllään, vaikkei ole syönyt sitä erityisen täyteen.

Pelataan tällä kertaa sulkapalloa nelinpelinä kaksinpelien sijaan. Pakko myöntää, että ilman tyttöjä en olisi ikinä jaksanut lähteä salille, joten tässä taas nähdään, kuinka tärkeitä ne treenikaverit joskus on. On taas hauskaa, mutta mulla alkaa hiukan stressata kerta kerralta enemmän kipeytyvä olkapää, joka on sulkapallon aloittamisen jälkeen alkanut tuntua oudolta. Mun oikea olkapää on ollut monta vuotta sellainen, että sitä ahdistaa ja mun on pakko naksauttaa se pyöräyttämällä käsi suorana etukautta ympäri. Lisäksi monet salitreeniliikkeet tuntuu olkapäässä jotenkin vistolta painojen kanssa, joten tajuan sunnuntaina, että nyt pitää pitää pientä breikkiä suliksesta ja katsoa, mitä olkapää sanoo viikon pelaamattomuuden jälkeen. Ihan mälsää, mutta pakko koittaa olla järkevä.


Sellainen oli mun viime viikon liikuntapäiväkirja tällaisessa todenmukaisessa muodossa! Toivottavasti tykkäsitte postauksesta ja jos kaipaatte lisää näitä tulevaisuudessa, laittakaa ihmeessä kommenttia :)

image

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Millaista blogitapahtumissa oikeasti on?

image

Vieteltiin tämän viikon keskiviikkona pikkujouluja oululaisten bloggaajien kesken. Paikkana toimi Oulun arkkitehtikillan Kiltatalo, jonka Eveliina oli hommannut meille ja joka oli koristeltu tunnelmallisesti. Paikalle saapui parisenkymmentä osallistujaa, ja illan teemana oli hengailla yhdessä ruoan merkeissä. Illan sponsoreina toimi mm. Cloetta ja Puistokahvila Makia, mutta heidän herkkujen lisäksi meillä oli myös nyyttäripöytä, josta löytyi juustoja, leivoksia, dippailtavaa ja patonkia.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Pray for Paris

image

Tänään tuuli tuntui kylmemmältä kuin ennen.

Jossain kaukana (mutta silti niin lähellä) julmuus välähteli eilen illalla sokaisten satoja ihmisiä ikuiseen pimeyteen. Marraskuun kolmastoista päivä. Aamulla miljoonat heräsivät epäuskoon, pelkoon, kysymyksiin, epätietoisuuden puristavaan otteeseen. Ei tunnu oikealta aloittaa päivää niin kuin ennen, hymyn takana hetken unohdus.


Oma typerä arkeni, turhat valitukseni
mitä jos minulle sinulle meille rakas joskus kävisi noin miksi kukaan ikinä 
miten voi olla en kestä tätä maailmaa


Nyt hiljaisuus valuu kyynelinä ikkunoissa, seinät kaikuvat äänettömiä huutoja ja suru laskee huntunsa ihmisten ylle peittäen Ranskan valkoiseksi. Mutta vaikka surun harso on ohuempaa täällä kaukana, minusta tuntuu kuitenkin siltä, että haluan hakeutua sen suojaan.

Sillä siellä, myötätunnon tuoman tuskan seassa on ihmisyys, rakkaus.



perjantai 13. marraskuuta 2015

Mun lempparit Hukassa


Yhteistyössä liikuntakeskus Hukka.


Oon nyt blogihistoriani aikana ollut yhteistyössä oululaisen liikuntakeskus Hukan kanssa kaksi kertaa, mutta hoksasin tuossa vähän aikaa sitten, etten oo koskaan tehnyt sellaista kokonaisvaltaista esittelyä Hukasta. Mie ajattelin siksi toteuttaa sellaisen, mutta keskityn tässä postauksessa erityisesti niihin juttuihin, miksi just mie tykkään Hukasta - esimerkiksi kössiä harrastavan, 50-vuotiaan miehen mielestä Hukan paras juttu voisi olla peli-illat ja niiden jälkeinen saunottelu peliporukan kesken, mutta mie haluan esitellä Hukan parhaat puolet parikymppisen jumppailijan näkökulmasta. (Ps. Oispa siistiä, jos jotkut perheenisätkin bloggaisi enemmän Suomessa, haha.)

Aluksi kannattaa kuitenkin vilkaista yllä olevasta videosta, millainen liikuntakeskus Hukka on ja mitä kaikkea sieltä löytyykään. Paikkahan on oikeasti ihan valtava, niin kuin klipeistä näkyy. Niin ja näkyy niissä eräs tamukin... Välillä niin huvittaa löytää randomisti oma naama jostakin, haha. Videon jälkeen on aika esitellä mun viisi lempijuttua!

image

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Tilapäivitys

image

Hola bebet!

Kirjoitin teille viime viikolla siitä, miten stressi oli alkanut painaa oikein kunnolla päälle koulujuttujen vuoksi. Nyt mie voin kiitollisena todeta että jes, se pahin stressipiikki on mennyt ohi! Hallelujah, parasta kun tuntuu taas että elämä voittaa. Tämä viikko on ollut oikeastaan tosi mukava verrattuna edelliseen. Mulla on edelleenkin tuhat asiaa tehtävänä ja mun kropasta huomaa, etten ehkä oo ihan kokonaan palautunut stressistä (mulla on ollut nyt useamman viikon ajan elohiiri silmäluomessa, ylähuulen alueella ja oikeassa olkapäässä), mutta henkinen puoli on nyt ok! Ei enää tunnu siltä, että tukehtuu to do -listaa vilkaistessa. Harmittaa kyllä älyttömän paljon, kun on pitänyt ajanpuutteen vuoksi karsia esimerkiksi blogin päivittelyä aikatauluista vähemmälle, sillä jollain tapaa tämä teille kirjoittaminen on melkein terapeuttista. Tuntuu myös, että olisi niin paljon postausideoita eikä malttaisi odottaa, että pääsee toteuttamaan kaikenlaisia juttuja. No, onneksi tämä kiire (eli kandi-ajanjakso) on väliaikaista ja joulu-tammikuussa saan blogata niin paljon kuin sielu sietää - ja vieläpä auringossa, inspiroivassa ympäristössä.

Yksi syy stressin vähentymiseen on varmasti takaisin ruokavalion pariin palaaminen (ja ruokavaliolla tarkoitan niitä ohjeita, jotka sain blogiyhteistyön kautta Kunnossa-valmennuksesta alkusyksystä). Kyllä se vaan on niin, että hyvä ruoka - parempi mieli. Aloitettiin muutenkin tyttöjen kanssa herkuton ja alkoholiton marraskuu, minkä tarkoitus olisi ihan vaan saada taas parempi olo kroppaan ja mieleen. Lokakuussa tuli sekä syötyä roskaruokaa että käytyä baarissa (kiitti synttärit sun muut kissanristiäiset), mikä on tietenkin välillä ihan ok. Tällä hetkellä haluan kuitenkin olla mieluummin freshinä ja skarppina koko ajan, sillä jos esimerkiksi käyn viikonloppuna juhlimassa, mulla menee aina monta työskentelypäivää hukkaan ja oon usein vielä maanantainakin aikaansaamaton ja vainoharha-ahdistuksissani... Juhliminen tarkoittaa myös sitä, etten oikein jaksa pariin päivään treenata, ja se taas tietää mun mielialojen laskua - melkein huvittavaa, kuinka valtava merkitys liikkumisella on mielenterveydelle, oikeasti?! Ja vielä huvittavampaa on se, että pitkän tauon jälkeen on silti niin iso kynnys lähteä jumpalle, vaikka tietää tasan tarkkaan, kuinka hyvä olo liikunnasta aina tulee... Mutta mie kirjoittelen kuitenkin näistä treenihommista oman postauksensa, sillä muuten kirjoitan tätä vielä yölläkin.

image

Tällä viikolla oon ollut maanantaista perjantaihin joka päivä yliopistolla. Mulla on tällä hetkellä meneillään yleisen kielitieteen, kirjallisuuden, saamen ja ruotsin kurssit. Ja joo, näyttää vähän oudolta listalta! Missä kaikki perinteiset kielenhuollot, murteet ja suomen kielen lauseopit? No nehän on kaikki suoritettuina, eli tällä hetkellä haalin opintopisteitä kasaan paljon mm. sivuaineen kursseista, sillä mun pääaineen eli suomen kielen opinnot on kandivaiheen osalta käytynä. En tiiä kiinnostaako kellään kuulla, mutta pakko fiilistellä: rakastan yleistä kielitiedettä! En oo itsekään varma miksi, mutta luulisin että kaksikielisyyden takia. Musta on jotenkin niin mielenkiintoista opiskella kaikenlaisia asioita maailman kielistä ja verrata niitä sekä suomen että thain kieleen. Kieli on muutenkin uskomattoman iso osa meitä, ja musta tuntuu, että ihmiset ei tajua sitä :D Eikä kyllä tarvitse tajutakaan oikeasti, mutta musta itsestä vaan tuntuu, että maailmankuva on rikastunut kielten opiskelemisen kautta. Tai sitten on ihan vaan hauskaa, kun voi jatkuvasti analysoida kaikkea kieleen liittyvää ympäristössään, lol. Kunnon nörtti.

Nyt viikonloppuna taas oon ollut ihan vaan kotona ja tehnyt kouluhommia. Tai no, käytiin me perjantaina Ideaparkissa, ja oon myös ollut jumppailemassa Hukassa, mutta muutoin oon saanut vaan nököttää koneen ääressä ja näpytellä tekstiä Wordiin. On tehnyt niin hyvää, ja ah ihanaa aloittaa huomenna uusi viikko niin, että on saanut jotain aikaiseksi jo viikonlopun aikana. Tällä hetkellä mulla olisi kandin lisäksi kirjoitettavana kaksi esseetä, joista toiseen mun pitäisi lukea jokin pikareskiromaani. Teoslistalla oli mm. kuvassa näkyvä Pussikaljaromaani, mutta ainakin alun perusteella se vaikutti vähän epämääräiseltä, minkä lisäksi kirjan kieli oli mun makuun liian rönsyilevää. Saa nähdä, vaihdanko teosta esseetä varten.

image

Ensi viikolla mulla on jälleen joka päivä yksi luento yliopistolla, mutta töitä ei oo kuin parina päivänä. Noiden lisäksi kalenterissa näkyy merkintä oululaisten bloggaajien pikkujouluista - ja kaikki muu aika meneekin luultavasti kouluhommien ja treenaamisen parissa. Kuinka mielenkiintoista >:) No ei mulla oikeasti edes kovin haittaa. Tietenkin vähän kirpaisee skipata kaikkia juhlia ja tapahtumia (esimerkiksi Miltton Showroomin pressipäivät ja ID blogigaala), mutta kylläpä se sitten jouluna palakittee, kun löllöttelee Thaimaassa auringon alla. Nenäpäivän lähetystä katsellessa (ja märistessä, tietenkin) tuli muuten mieleen, että olisi mahtavaa tehdä Thaimaassa niiden viikkojen aikana jotain hyvää paikallisten hyväksi. Meän suvun kotikaupunki ei oo mikään hirveän köyhä, mutta köyhiäkin ihmisiä on ja mulla viime reissullakin oikein kuvotti välillä itseni ja mun elintaso Suomessa.

Sattui esimerkiksi yksi tilanne, jossa me istuttiin jäätelöllä jossain vähän syrjäisemmällä kadulla ja siinä vieressä maassa istui vanha mies etsien roskien seasta muovia myytäväksi. Mulla itketti ja hävetti olla siinä monen sadan euron kamera kaulassa, maailma tuntui niin epäoikeudenmukaiselta etten tiennyt miten päin olla. Ennen kuin lähdettiin, mun oli pakko käydä antamassa sille vanhukselle rahaa. Onneksi tässä on useampi viikko aikaa lähtöön ja ehtii miettiä, mitenhän sen loman voisi käyttää myös johonkin hyödylliseen.

Siihen asti study on ---->

SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS