perjantai 30. lokakuuta 2015

Stressistä

image

Tiedättekö sen tunteen, kun herää aamulla ja ennen kuin on ehtinyt edes avata silmiään, stressi on jo ehtinyt puristautua rintakehään?

Mulle on käynyt noin monta kertaa tällä viikolla. Yleensä heräilen pikku hiljaa unesta, mieli hiukan utuisena ja alan hiljalleen kelailla, mikä päivä on ja pitääkö nousta saman tien ylös. Mutta esimerkiksi maanantaina kellon soidessa stressi valtasi mielen ennen kuin ehdin edes tajuta heränneeni, ja näin on jatkunut miltei joka aamu tällä viikolla.

Stressaa niin, ettei tässä oikeastaan oo edes järkeä.

Koska mie olin syysloman kipeänä enkä saanut tehtyä mitään opiskelujuttuja viime viikolla, musta on tuntunut siltä, että kaikki hommat kasautuu ja kaatuu päälle. Kandi, kaksi esseetä ja tenttiä sekä luennot, työt ja blogihommat siihen lisäksi - pelkästään ajatus kaikesta uuvuttaa ihan täysin ja tuntuu, ettei aika tule muka mitenkään riittämään. Ei nyt eikä koko marraskuun aikana. Miehän lähden 13.12. sinne kuukauden mittaiselle reissulle, joten mm. mun kandin pitäisi olla täysin valmis ennen tuota päivää. Stressaan siis etukäteen kokonaista kuukautta. Ja tämähän on ihan typerää just siksi, ettei mulla oikeasti ole vielä mitään hajua, mitä seuraavan neljän viikon aikana tapahtuu. Voihan olla, että saan tehtyä hommia ihan mukavasti aikataulujen mukaan puhumattakaan siitä, ettei tämä etukäteisstressi hyödytä tai auta mua mitenkään. Se ei tsemppaa mua, se ei tee musta reipasta, päin vastoin lamauttaa ja vie voimia. Jostain syystä en oo saanut karistettua tätä oloa pois, ja stressi on punoutunut mun ympärille tällä viikolla niin vahvasti, että ahdistaa jos oon hetkenkään yksin. Niin kuin yleensäkin, ihmisten seurassa nämä asiat unohtuu, tuntuu mitättömiltä, ja ääneen lausuttuna moni asia pienenee puolella, mutta mulle on ominaista just tämä asioiden paisuttelu yksinollessa. Joskus hiljaisuus on äänekkäämpää kuin kaupungin puheensorina, ei rauhoita vaan antaa liikaa tilaa ajatuksille. Lisäksi mulla alkaa tässä tilassa usein stressaamaan ihan pikku jutut, jotka ei edes liity siihen alkuperäiseen stressinaiheeseen, vaan keräilen niitä random huolia sieltä täältä ihan niin kuin pää ei olisi jo muutenkin täynnä.

On myös hassua, miten tässä tilassa on vaikea suhteuttaa asioita. Tai siis, kyllähän mie esimerkiksi tiiän, että asiat voisi olla niin paljon huonomminkin, tai ettei nämä mun huolehtimat asiat ole mitään lopullisia ja kuolemanvakavia, mutta kroppa ei tunnu ymmärtävän tätä. Se pysyy tässä jännittyneessä tilassa, vaikka kuinka koitan ajatella asioita järjellä, eikä mukavienkaan asioiden fiilistely auta; oon herranjestas lähdössä Thaimaahan reilun kuukauden päästä, mutta koko asia ei ole tällä viikolla tuntunut yhtään miltään. Yleensä välttelen tällaisten asioiden kirjoittamista blogiin, sillä haluaisin keskittyä sellaisen positiivisen energian levittämiseen, mutta toisaalta: jos joku pystyy samaistumaan mun juttuihin ja löytää ehkä hetken helpotuksen omaan oloonsa niin tällaistenkin asioiden kirjoittaminen kannattaa.

Mutta onneksi tämä on ohimenevää, perjantain myötä olo alkaa ehkä hiukan helpottua. Ja onneksi tässä viikossa on ollut paljon hyvääkin.

image image

Hyviä on olleet esimerkiksi kaikki hetket, jotka oon saanut viettää meän porukan tyttöjen kanssa. Ja näen tänään pitkästä aikaa yhtä ihanaa meän porukasta, sellaista jota ei tule niin usein nähtyä. Syksy on ollut kaunis, kylmän aurinkoiset aamut on ihania. Odotan hulluna lauantaita, jolloin vietetään työporukan virkistysiltaa. Ihan mahtavaa. (Toki tästäkin oon osannut repiä yhden stressinaiheen, haha. Juhliminen verottaa aina yhden päivän tenttiin valmistautumisesta, sillä epäilen että oon sunnuntaina ihan opiskelukunnossa.)

Sain saamen välitentistä nelosen, enkä olisi ikinä uskonut että niin kävisi. (Enkä usko itse asiassa vieläkään täysin, mie epäilen että tuossa on tullut jokin sekaannus :D Kova luotto omiin taitoihin...) Hämmentävää, mutta totta: uudet emojit piristivät yhtenä päivänä yllättävän paljon. Oon saanut herätä joka aamu rakkaan vierestä. Vaikka on tuntunut siltä, etten välttämättä ole ihan täysin parantunut ja palautunut syysloman flunssasta, on silti ollut ihan parasta käydä treenaamassa viikon tauon jälkeen. Pelattiin yhtenä päivänä sulkapalloa, jäin koukkuun. Sain Tiinalta hullun söpön myöhäisen synttärilahjan. Oon myös ollut onnellinen mun uudessa takissa, vaikka tuntuukin kamalan pinnalliselta iloita jostain vaatteesta joka päivä.

imageimage image

Perjantai on kääntynyt tässä postausta naputellessa iltapäivän puolelle. Seuraavaksi mun pitäisi lukea tenttiin, sillä sain aamulla kuulla, että meille tulee illalla Rovaniemeltä yökyläilijöitä ja haluan pyhittää illan ystävien kanssa hengailulle. Porukalla sulista ja ulos syömään, sehän kuulostaa ihan perjantailta. Huomenna koitan ajoittaa samalla tavalla kouluhommat päivälle, sillä illalla on tosiaan työpaikan virkistysilta naamiaisteemalla eikä silloin saa uhrata sekuntiakaan tenttistressille. Vain huippuja ihmisiä sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Mun piti itse asiassa olla huomisissa naamiaisissa Harry Potter, mutta vaihdoinkin vähän tylsempään Hermioneen! Myös legendaarinen marjanpoimija-asu pitäisi vielä joskus toteuttaa, haha. Sääskiverkko-hattu päässä ja sankko kädessä.

Toivottavasti teillä ei oo samanlaiset stressit päällä kuin mulla, mutta jos on, mie lähetän Hyvistä ja huonoista uutisista tutut jaxuhalit sinne. Ehkä sitä nyt viikonloppuna saisi rauhoituttua ja ensi maanantai valkenee vähän mukavampana kuin edellisellä viikolla. Ja mitähän jos vain päättäisi, että kaiken kamalan sijaan marraskuusta tuleekin hyvä kuukausi - tehokas ja hauska ja täynnä hyviä hetkiä. Voisi oikeasti olla ihan asennoitumisesta kiinni.

Jaha. Niin kuin tarinoissakin, tähän postaukseen tuli näköjään onnellinen loppu. Erityisen hyvää tässä on, että se tuli multa luonnostaan. Jos kaiken valittamisen pystyy päättämään lopulta hymyyn, asiat saattaa olla oikeasti ihan hyvin.

image

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Tutustumassa Sticky Wingersiin ja Ilonaan

image

Yhteistyössä Ilona ja Sticky Wingers.
Osa kuvista: Juha Moisala.

Lenssunenu täällä moi!

Oon nyt viettänyt kolme päivää kotona sairastaen, ja suoraan sanottuna alkaa jo nyt pää hajota tähän makoiluun. Eilen onneksi sain pitää pikku breikin kämpillä haahuilusta, koska pääsin tutustumaan Ouluun avattavaan Sticky Wingers -ravintolaan ja Viihdemaailma Ilonaan mediatilaisuudessa. Paikalla oli bloggaajaedustuksena myös Lindsay's Diariesin Linda. Sticky Wingers ja Ilona avataan siis entisen Apollon ja Glorian tiloihin, jotka on yhdistetty ja rempattu lattiasta kattoon.

Sticky Wingers on jenkkityylinen sporttiravintola, jossa tarjoillaan mm. siipiä, hamppareita, erilaisia mättövoileipiä ja napoa ranuista mozzarellatikkuihin. Ja hei, paras ominaisuus: Sticky Wingers on viikonloppuisin auki yökolmeen ja sinne on suora yhteys Ilonasta, eli käytännössä voit kesken baari-illan käydä syömässä jotain ihanaa läskipekoniruokaa, jos nälkä yllättää tanssiessa. Veri nais.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Synttärit & ideoita Halloween-tarjoiluihin

image

Moikka ja mukavaa maanantaita!

Onko kellään muulla nyt syysloma? Mie tietenkin tulin kipeäksi synttäreiden ja lomaviikon kunniaksi, mutta ei se mitään - oisin muutenkin viettänyt nämä lomapäivät kämpillä kouluhommia tehden, joten ei oikeastaan haittaa sairastaa samalla. Mulla ei onneksi oo sellainen kovin kuumeinen olo, joten pystyy vähän puuhastelemaan kipeästä olosta huolimatta.

Halusin tulla jakamaan teille nämä kuvat viikonlopun juhlista ennen kuin uppoudun kandihommiin, sillä lauantaina tosiaan vietettiin miniporukalla mun synttäreitä. Teemana oli varaslähtö Halloweeniin, eli mie sain tekosyyn väkertää erittäin aikuismaisia Halloween-tarjoiluja ja pukukoodina oli naamiaisasu.

image

perjantai 16. lokakuuta 2015

Videopostaus



Tällainen video sitten viikonlopun piristykseksi!

Käykäähän tosiaan äänestämässä täällä, jos yhtään tykkäätte mun blogista ja sen tyylistä :) Kiitos etukäteen! Ja jos pidätte videoiden katselemisesta niin Snapchatista niitä löytyy mulla lisää nimellä sitasalminen. Eipä mulla muuta, mie lähden jatkamaan synttäreitä, joten ihanaa viikonloppua kaikille.



torstai 15. lokakuuta 2015

Viimeinen päivä

image



Mie olen tänään elämäni viimeistä kertaa 22-vuotias.

Oon kuunnellut viimeisten viikkojen aikana paljon Lukas Grahamin biisiä 7 years. En tiiä, miksi tuo kappale koskettaa minua niin voimakkaasti, mutta joudun pidättelemään kyyneleitä jokaisella kuuntelukerralla. Tuon biisin ja sen sanoituksen myötä oon myös miettinyt tätä ikää, mun lähestyvää syntymäpäivää ja kulunutta vuotta, joka on ollut sekä ihan hirveä että ihana.

Ihanaa on ollut esimerkiksi viime kevään reissu Thaimaahan, yhteenmuutto poikaystävän kanssa, uusi työpaikka sekä kaikki ystävien kanssa vietetyt hetket. Toisaalta oon viimeisen vuoden aikana kokenut tokaa kertaa elämässäni perheen hajautumisen, mitä en ollut osannut yhtään odottaa ja mistä olin viime syksynä ja talvena pitkään hajalla. En oikein osaa sanoa, oliko vanhempien ero pahempi lapsena vai aikuisena, mutta on ollut hiukan rankkaa muodostaa uudelleen käsitys perheestä ja kodista. Siksi en ehkä voi sanoa, että tämä kulunut vuosi olisi ollut kokonaisuudessaan paras tähän mennessä, mutta voisin muotoilla asian näin: oon tällä hetkellä tyytyväisempi mun elämään ja itseeni kuin mitä oon koskaan ennen ollut. Mulla on yhtä aikaa rauha tässä hetkessä ja toiveikkaan utelias fiilis tulevaisuudesta. Se on hyvä yhdistelmä.

image

Oon päättänyt, että seuraavan vuoden aikana eli 23-vuotiaana aion tehdä paljon uusia asioita, seikkailla ja olla rohkea. Tämä syksy tulee menemään ehkä vähän arkisemmalla kaavalla, mutta se ei haittaa yhtään - nykyinen arki on oikeastaan aika mukavaa. Ja joulukuussa arki katkeaa kuitenkin, kun lähden sinne kuukauden mittaiselle reissulle, jonka aikana aion kyllä seikkailla ja elää auringolle ja lämmölle ja nuoruudelle.

Ensi keväästä en sitten tiiäkään, mitä tulee tapahtumaan. Voi olla, että arki jatkuu samanlaisena kuin nytkin, tai sitten otan ja lähden Helsinkiin suorittamaan työharjoittelun ja jään sinne tielle. En tiiä yhtään. Tai sitten hoidan kandin tutkinnon valmiiksi ja lähden viettämään välivuotta Thaimaahan. No ei, tuota nyt ei tule luultavasti tapahtumaan, mutta kiva välillä leikitellä ajatuksella. 23-vuotiaana aion myös lukea ja kirjoittaa enemmän, juosta puolimaratonin ajalla 1:50, panostaa asioihin joilla on mulle oikeasti merkitystä, kehua tuntemattomia ja piristää läheisiä joka päivä, opetella uusia juttuja ja rakastaa oikein kovasti.

Koska kaikista tärkeintä on rakkaus.

Senkin lällyt.

image

tiistai 13. lokakuuta 2015

Kun on niin hyvä olla

image

Tämä viikko on mahtava.

Se on alkanut mahtavasti ja tiiän, että se tulee myös jatkumaan sellaisena.

Melkein tuntuu, että kaikki kiva on pakkautunut tähän viikon sisälle. Ensiksi ehkä ne suurimmat ilouutiset: mie pääsen jouluksi äitin ja kaikkien sukulaisten luo Thaimaahan. Sydän tykyttää pelkästään tuon lauseen kirjoittamisesta! Ei hitto, mie ehkä pakahdun onnesta. Eilen se nimittäin varmistui; sain hoidettua työ-, opiskelu- ja rahahommat niin, että pääsen lähtemään reissuun, ja arvatkaa mitä? Mie oon tuolla reissulla kuukauden. Sori tämä lässytyshehkutus, mutta maailman ihaninta päästä äitin luo (ollaan nähty viimeksi silloin maaliskuun alussa), viettää aikaa mummon kanssa (raasu alkaa olla jo aika vanha ja sairas), pitää kunnon breikki Suomen talvesta ja latailla itseensä aurinkoa ja energiaa lopputalvea varten. Tämä on muuten varmaan mun ensimmäinen joulu ulkomailla, ja vaikka oon jouluihminen henkeen ja vereen, oon valmis viettämään yhden aaton vähän eri maisemissa. Ehtiihän sitä tunnelmoida pipareita ja lunta ja jouluvaloja ja kaikkea joulukuun alussakin. Thaimaalaisuuden ja thain kielen merkitys mulle on kuitenkin suuri ja haluan vaalia niitä, vaikkei nuo asiat mun arjessa tällä hetkellä näy juuri yhtään (paitsi että töissä haluttaa aina mennä puhumaan thaita thaimaalaisten asiakkaiden kanssa). Haluaisin tuon kuukauden vapaan aikana käydä myös Balilla, jonne pari meän tyttöporukasta on menossa samoihin aikoihin. En mie oikeastaan tajua, että tuo reissu on nyt lyöty lukkoon - oon pyöritellyt ajatusta päässä aika varovaisesti ja pelännyt, että mun haaveet ei toteudukaan, mutta kylläpä ne asiat näköjään järjestyy jos vaan tarpeeksi yrittää.

Tällä viikolla on myös mun synttärit, ja sain ekan maistiaisen juhlatunnelmasta eilen illalla, kun tultiin salilta kotiin. Avasin ulko-oven ja siinä se oli eteisessä - mun synttäripyörä!! En tiiä, ootteko hoksanneet mun postauksien teksteistä, mutta mun pyörähän on ollut monta kuukautta ihan rikki. Vaihteet ei toimi, penkki on irti, käsijarru ei toimi ja kettingit on niin löysällä, että ne lähtee pois paikoiltaan jos menee vähänkään kovempaa vauhtia jalkakäytävän kynnyksen yli. Oon sinnitellyt sillä pyörällä vaikka kuinka kauan, mutta nyt mun tuskat pelot ja huolet on ohi! Saan polkea ehjällä pyörällä, jossa on perkele penkissä ruuvit paikoillaan ja hei - siinä on jopa vaihteet?!? Niin luksusta! Kaikkea sitä osaakin arvostaa, haha.

image

Loppuviikollakin tulee siis olemaan kaikkea jännää. Perjantaina on mun viralliset synttärit, jolloin pääsen kandin suunnitelmaseminaarin jälkeen (jes...) viettämään kivaa päivää peipin kanssa. Treeni + ravintolaan sushille + leffa voisi olla hyvä combo? Oii. Lauantaina meille tulee muutamat mussut kylään ja pidän meille minit naamiasbileet, sillä haluan pitkästä aikaa juhlimaan ja nollaamaan päätä. Oon suunnitellut jo kaikenlaista Halloween-teemaista tarjoiltavaa, oon niin innoissaan kun pääsee leipomaan ja väkertelemään kaikkia koristeita! Osa ehkä tiesikin jo, sillä laitoinkin tänään Snapchattiin vähän parit nolot videot aiheesta (@sitasalminen). Mutta siis, ihan mahtava viikonloppukin tulossa.

Tällaisista erikoisemmista jutuista ja isommista uutisista huolimatta (tai sitten juuri niiden takia) oon osannut nautiskella myös pienistä jutuista. Tänään tulin onnelliseksi, kun löysin pimeältä puistotieltä iPhonen ja sain palautettua sen omistajalle, joka sattui olemaan ulkomaalainen poika ilmeisesti vastaanottokeskuksesta tai jostain maahanmuuttajaryhmästä, jonka ohjaaja oli mukana noutamassa puhelinta. Kirjallisuuden kurssilla oon edelleen ihan pihalla, mutta eilen ymmärsin oikeasti pari juttua saamen luennolla. Aurinko on paistanut ihanasti. Nautin joka päivä siitä, kun saan syödä terveellisiä juttuja.

image

Meän pihapiiriin on muuttanut söpöjä koiranpentuja. Löysin Ginan alennusmyynneistä puoleen hintaan pari juttua: kuvien toppi alle kympillä ja treenihousut kahdellatoista eurolla. Opiskelijalounaat ja niiden hinnat jaksaa ilahduttaa neljäntenä vuonnakin. Bussikuski hymyili aidosti ja tervehti. Oli hauskaa käydä vetämässä kunnon jalkatreeni ekaa kertaa tyttöjen kanssa, mikä onnistui yllättävän hyvin, vaikka meitä oli kolme. Sain töissä työkavereilta palauteboxiin aivan älyttömän kivoja kehuja ja kannustuksia. Mun Humus-kahvilan leimapassi oli täynnä, joten sain ilmaisen kahvin yliopistolla ja laitoin siihen kermaa. Löysin lauantain pikkunaamiaisiin täydellisen puvun. Ensi viikolla on syysloma, jolloin ehdin tehdä kaikkia omia juttuja ja hoitaa rästihommia.

Sellaisia juttuja.

Mie pahoittelen tätä positiivisuuspläjäystä, jos se oli jollekin liikaa, hahha. Mulla on muuten tällä hetkellä kaiken muun hehkutuksen lisäksi hyvä olo olla täällä blogissa.

Toivottavasti se välittyy teillekin.

image

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Kuukauden treenipäiväkirja

image

Yhteistyössä liikuntakeskus Hukka.


En ymmärrä miten tämä on mahdollista, mutta hyvä treeniputki jatkuu edelleen!

Yleensähän mun ongelmana on se, että kun pääsen säännöllisen liikkumisen makuun, minut keskeyttää joko sairastuminen tai rappio. Rappiolla tarkoitan sitä, kun usein (mahdollisesti juhlimista sisältävän) viikonlopun jälkeen ei kiinnosta yhtään lähteä treenaamaan ja terveelliset ruoatkin tuntuu ihan tylsiltä sunnuntain herkuttelun jälkeen. On helpompi jäädä kotiin mötköttelemään ja venyttää herkkupäivä herkkuviikoksi, jolloin  kynnys lähteä salille nousee päivä päivältä. Näin siis mulla! Jotenkin terveellinen syöminen ja treenaaminen kulkee mulla aika vahvasti käsi kädessä, eikä se oo ihmekään, ettei pizzan jälkeen halutakaan sinne lenkille :D

Mutta koska en oo koko syksyn aikana sairastunut, juonut alkoholia tai vetänyt viikonloppuisin mättö-övereitä, tämä treeniputki on saanut jatkua tasaisena ja oikein mukavana. Tietenkin on ollut sellaisiakin päiviä, ettei oo yhtään kiinnostanut lähteä jumppaan, mutta noina päivinä oon aika onnistuneesti saanut sovittua jonkinlaisia treenitreffejä tyttöjen kanssa, jolloin oon saanut raahattua pyllyni Hukkaan saakka ihan vaan siksi, että pääsee päivittämään kuulumisia mussujen kanssa.

image

image

Siinäpä olisi mun treenit viimeisen neljän viikon ajalta. Oon oikeastaan ihan tyytyväinen siihen, miltä tuo treenipäiväkirja näyttää; mun tavoitteena on ollut harrastaa liikuntaa monipuolisesti, ja ihan ok:sti tuolla näkyy erilaisia treenejä. Löytyy pallopelejä, tanssitunteja, rankkoja jumppia, juoksulenkkejä, kehonhuoltotunteja ja salitreeniä. Toinen tavoite on ollut treenata hyvän fiiliksen kautta, silleen ettei stressaa liikaa vaikkapa salitreenien jaoista. Jos jonakin päivänä on tehnyt mieli treenata hassuja lihasryhmiä, sitten niitä on treenattu. Niin kuin viimeksikin, voisin vähän avata teille noita merkintöjen oudompia nimiä. Gritit ja Body-alkuiset jumpat on tietenkin Les Mills -ryhmäliikuntatunteja, FunkkisCircuit on toiminnallisessa salissa järjestettävä kiertoharjoittelutreeni, Just Latin ja Just Dance on Hukan omia tanssitunteja ja Toiminnallinen Step on uusi ryhmäliikuntatunti Hukassa.

Monipuolisuuteen vaikuttaa tietenkin myös tuo Hukan treenipassi, jossa ideana on kokeilla liikuntakeskuksen 35 erilaista lajia. Yhdestä lajikokeilusta saa yhden leiman, ja leimojen kautta saa erilaisia palkintoja. Mulla on tällä hetkellä 21 leimaa eli yli puolet lajeista testattuna, ja loput 14 pitäisi kokeilla joulukuun loppuun mennessä. Yllättävän helposti tuo passi on kyllä täyttynyt, sillä aluksi tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta saada lajit täyteen. Mulle vaikein tulee varmaan olemaan RPM-sisäpyöräily, sillä inhoan nykyään spinning-tunteja ja RPM on vielä rankka sellainen, huh huh.

Tällä hetkellä mun lempiliikuntamuoto on jostain syystä BodyAttack. Nykyinen ohjelma on jotenkin kiva ja Attack tuntuu hyvältä mun kropassa, toisin kuin esimerkiksi tanssitunnit, joiden jälkeen mun polvi meinaa vähän kipeytyä. Oon kuitenkin koittanut himmailla siinä mielessä, etten käy Attackissa joka päivä, sillä liika on liikaa enkä halua kyllästyä nykyiseen ohjelmaan liian nopeasti. Ensi viikolla mun tavoitteena olisi mm. käydä lenkillä ja joogassa sekä kokeilla taas jotain uutta lajia Hukassa. Grit Strenghtistä mulla ei vielä oo leimaa, joten sillä tunnilla voisi kyllä käydä - enkä oo muuten ollut kyseisellä tunnilla moneen vuoteen... Kuulin että nykyinen ohjelma on ihan kamala jaloille, vähän jännittää. Meillä on myös ollut suunnitteilla tyttöjen kanssa pitää pieni sulkapalloturnaus joku päivä silleen, että kaikki pelaa kaikkia vastaan, mutta sen organisointi on vähän jäänyt. Se pitää kans koittaa toteuttaa!

Onko teillä ollut hyvät treenimeiningit syksyn aikana vai tuntuuko, ettei nyt vaan ehdi tai jaksa liikkua? Nämä kuukaudet ei oo ehkä niitä inspiroivimpia treenaamisen kannalta, mutta hei - eipähän oo pakkasta salille tai lenkille lähtiessä :) 

image

lauantai 10. lokakuuta 2015

Todellisuus asukuvien takana

image

Tässä kuvassa mulle kerrotaan kesken kuvaamisen, että mun takana on söpö sorsa kävelemässä.

Joo, pikkuisen erinäköinen tuossa kuvassa kuin niissä, jotka julkaisin muutama postaus sitten? Haha. Mietin tuossa yksi päivä, kuinka tarkkaan miekin syynään räpsityt otokset läpi ennen kuin valitsen ne, jotka oikeasti päätyvät blogiin - siksi päätin tehdä tällaisen pienen postauksen niistä kuvista, joissa näkyy millainen apina oon todellisuudessa ja millaisia kuvaussessioita meillä välillä on. Näistä pitäisi välittyä keskittymiskyvyn herpaantuminen, väsymys, kylmyys, pelleilynhalu, "Vitsi että tämä bloggaaminen on kyllä karua ja outoa hommaa", tarve pomppia ja vaikeus ottaa itseään tosissaan. Kymmenen pistettä jos bongaat nämä kaikki!

torstai 8. lokakuuta 2015

Terve!

image

Musta on ollut hauska huomata, miten kolmen Oulussa asutun vuoden jälkeen mun puheeseen on alkanut tarttua kaikenlaisia sanoja ja kielimuotoja oululaisten murteesta. Mie ja sie ei onneksi oo kadonnut mihinkään, mutta esimerkiksi otsikon mukainen terve on jopa pari kertaa eksynyt mun suuhun... Mun mielestä rovaniemeläiset käyttää tuota tervehdystä paljon vähemmän kuin oululaiset, varsinkin nuoret rollolaiset - onko kukaan huomannut samaa? Ei vitsi, mun pitää joskus tehdä tänne murrepostaus tyylillä "rovaniemi vs. oulu", sillä nytkin tekisi mieli jatkaa aiheesta vaikka kuinka pitkään. Eli murrepostaus ja vanhat tyylit -postaus tulossa lähiaikoina...

Pointti oli kuitenkin, että terve vaan!

Tänään on ollut paljon parempi päivä kuin eilen, jolloin mun stressitasot oli ihan huipussa opiskelujuttujen takia. Se kovin huippu saavutettiin taidokkaasti myöhään illalla, jolloin tuntui etten osaa mitään, en ehdi tehdä mitään, itkettää ja kaikki on huonosti. Tänään heräsin vähän iloisempana (lievästi sanottuna) ja aamuauringossa kaikki huolet tuntui tietenkin paljon pienemmiltä kuin illalla väsyneenä. Mulla oli päivällä luento sekä tapaaminen kandiohjaajan kanssa, jonka jälkeen olo oli entistä parempi. Tuntuu taas, että kyllä tuosta kandista selvitään, ja ehkä mie oon stressannut näin heti alkuun koko neljän kuukauden edestä :D Jotta päivä ei kuitenkaan olisi liian täydellinen, mun pyörä alkoi hajota käsiin kotimatkalla enkä saanut keskustassa ostettua bussikorttia, koska mulla ei ollut henkkareita mukana. Menin sitten kauppaan ja ostin proteiinipatukan. Hyvä mieli palautettu.

Postauksen kuvassa näkyy muuten parit tämän syksyn lempparijutut: uudet syysmonot ja niihin mätsäävä sinapinvärinen pipo. Oon tykästynyt tuohon väriin varmaan ekaa kertaa ikinä, varsinkin yhdistettynä johonkin piristävään, kontrastia tuovaan väripilkkuun kuten punaiseen huulipunaan. Huulipunat on olleet mulla muutenkin vähän useammin käytössä hiusten uuden värin myötä, sillä vaaleammalla tukalla tuntuu, ettei värikkäät huulet erotu liian voimakkaasti kasvoista.

Tiiättekö muuten, mikä on yksi tämän päivän kohokohdista? No kesäkurpitsapasta. Vitsi se on hyvää, oon koko viikon odotellut että päästään kokkaamaan sitä ruoaksi! Reseptihän on maailman yksinkertaisin: kuorimaveitsellä vedellään pitkiä siivuja kesäkurpitsasta ja paistetaan ne pannulla. Siihen sekaan jonkinlainen pastakastike, joskin meillä ollaan ruukattu vaan paistaa siihen jauhelihaa ja sipulia - ah, ihan parasta. Suunnitelmissa olisi näiden ruokafiilistelyiden lisäksi käydä kehonhuoltotunnilla ja kirjoittaa kandin tutkimussuunnitelma loppuun.

Näiden turhien höpötysten myötä kivaa torstai-iltaa kaikille :)

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Helppo tapa koota vihersmoothie

image

Aloitin mun syksyn Kunnossa-projektin syyskuun alussa ja tutustuin silloin ekaa kertaa vihersmoothieiden maailmaan. Aiemmin olin tehnyt aina vaan maitorahkapohjaisia marjasmoothieita, joihin tuli yleensä maitorahkaa, banaania, mustaherukoita ja mansikoita. Olin jotenkin aika epäileväinen näitä vihreitä mömmöjä kohtaan, mutta koska vihersmoothie kuului mulle annettuun ruokavalioon välipalana, aloin sitten tehdä näitä lähes päivittäin.

Ja kyllä, näistähän on tullut ehdottomasti yksi mun lempivälipaloista. Mikään ei tunnu niin freshilta kuin nautiskella iso lasillinen tai kupillinen kylmää, makeanraikasta smoothieta, jonka terveellisyydestä voi olla ihan satavarma. Yksi vihersmoothie päivässä on helppo tapa nauttia vihanneksia ja hedelmiä kerralla, ja musta ajatus tuntuu jotenkin helpottavalta. Ei tarvitse muiden aterioiden äärellä miettiä niin paljon, että tuleehan kaikkia ravintoaineita massuun. Ja vaikken mie olisi sitä aikaisemmin uskonut, nämä oikeasti maistuu hyvältä. Varsinkin, jos smoothien laittaa jääkaappiin tai pakastimeen hetkeksi, sillä huoneenlämpöisenä koostumus ja maku ei oo läheskään niin hyvä! Mie en yleensä noudata mitään tiettyä ohjetta, vaan kokoan mun vihersmoothiet sen mukaan mitä aineksia kotoa löytyy. Mulla on kuitenkin sellainen tietty rakenne, jonka mukaan ostan tarvikkeita kaupasta ja kokoan smoothien, ja ajattelin vinkata siitä teille.


 VALITSE AINEKSET VIHERSMOOTHIEEN NÄIN: 

1. Kaksi vihreää ainesosaa
- lehtikaalta tai pinaattia
- kurkkua tai selleriä

2. Yksi pehmeyttä tuova ainesosa
- banaani tai avokado (tai puolikas kumpaakin)

3. Kaksi hedelmää tuomaan makeutta
- omenaa, päärynää, ananasta, kiwiä tai viinirypäleitä

4. Jotain tuomaan makua
- limeä, sitruunaa, inkivääriä tai minttua


Mun yleisin yhdistelmä on laittaa lehtikaalta, kurkkua, avokadoa, banaania, päärynää, ananasta ja limeä. Lime on erittäin tärkeä osa mun vihersmoothieita, sillä se peittää vihreää makua hyvin ja tuo juomaan mukavasti kirpeyttä. Ja jos kaipaat purutuntumaa, voi vihersmoothien koristella esimerkiksi cashewpähkinöillä tai pellavansiemenrouheella, jota miekin oon ripotellut kuvien annoksiin. Esimerkiksi Lidlissä myydään 3-4 euron hintaan Crownfieldin erilaisia sekoituksia, joista mie kävin ostamassa punaisen pussin. Se sisältää jauhettuja pellavan-, auringonkukan-, kurpitsan- ja chiansiemeniä sekä gojimarjaa, eli parilla lusikallisella saa pussin mukaan magnesiumia, sinkkiä, rautaa, ravintokuitua ja Omega-3-rasvahappoja.

Mullehan tärkein ominaisuus on tietenkin se, että saan hypistellä ja värkkäillä söpöjä annoksia...


image

maanantai 5. lokakuuta 2015

Viininpunainen välikausitakki

image

Moe!

Miksi se onkin aina niin, että kun kirjoitan tällaista asukuvapostausta, istun aina täysin kuvien vastakohtana täällä ruudun takana? Mun tukka on märkä suihkun jälkeen ja päällä on tyyliin pinkki collegepaita, kalsarit ja pingviinitossut, haha. Joskus olisi hauska tehdä sellainen oikean elämän asupostaus, jossa kuvaisi kaikki ryysyt joissa sitä todellisuudessa kulkee... Tänään poljin myös salilta kotiin yhdistelmällä korkkarit ja treenitrikoot, oli kyllä makia.

Mutta, tänään kuitenkin tällaisia kuvia! Mulla oli korot jaloissa tosi pitkästä aikaa, sillä nykyään oon super mukavuudenhaluinen ja välttelen epämukavia farkkuja ja korkokenkiä viimeiseen asti. Asussa uusinta oli tuo viininpunainen takki, jonka ostin H&M:n alesta kesällä. Otin tuosta ensin liian pienen koon ja päädyin lopulta tuohon isompaan, joka on mukavampi pyöräillessä. Tikkikuvioinen paita taas on ostettu Stadiumista, josta muuten löytyy yllättävän paljon kivoja arkivaatteita kaikkien treenivaatteiden lisäksi. Eikä oo kovin kalliita (varsinkaan henksualen jälkeen, hähää).

image
image
image

Lisäksi kuvissa näkyy BikBokilta saatu musta reppu, joka lähetettiin mulle postissa Back to school -paketissa alkusyksystä. Kyseessä oli ilmeisesti useammalle bloggaajalle lähetetty ylläri, jonka sisältöä en tiennyt etukäteen. Tuosta on tullut mun lempilaukku, sillä reppu sopii tyyliltään vähän kaikkien vaatteiden kanssa enkä enää oikein välitä laukkulaukuista arkikäytössä. Inhoan pyöräillä painava kassi olalla, reppu on niin paljon parempi selälle ja hartioille.

Kuvista kiitos Tiinalle ja Sarkulle! Käytiin ottamassa nämä pikaisesti ennen kahvittelua, jonka jälkeen kävin pikku jumphalla ja tulin kotiin. Huomenna mulla olisi luento yliopistolla ja illalla töitä, mutta voi olla että skippaan luennon ja oon kotona työvuoroon asti. Pitäisi kirjoitella kandin tutkimussuunnitelmaa, jonka palautuspäivä on perjantaina. Mulla on edelleen sellainen olo, etten vaan_osaa_ kirjoittaa mitään tieteellistä ja akateemista ja hienoa tekstiä. Varsinkaan, jos sen tekstin pitäisi kuvastaa mun ajatuksia, eii hele.

Mulla on kyllä ollut tosi kylmä tänään, koko päivän palellut. Tuo on ehkä yksi syy huomiseen kotipäivään, sillä haluan vaan möyhiä itselleni lämpimän pesän sohvan nurkkaan ja hoitaa kouluhommia kahvikupin äärellä. Mummosyksy, yes please. Tämä viikko menee vielä mummoteemalla, mutta ensi viikolla sitten jätetään pariksi päiväksi velvollisuudet veks ja juhlitaan! Mulla tuleekin silloin kahdeksan viikkoa täyteen tätä juomattomuutta, eli korkea aika tehdä pikku poolit ja lähteä tanssimaan. Synttäreiden jälkeen mulla onkin syyslomaviikko, jonka aion viettää Oulussa opiskeluhommia hoidellen - yllätys yllätys.

Pakko myöntää, että haluaisin huomenna tehdä kandin lisäksi myös erään postauksen blogiin... Mie nimittäin katselin eilen vähän vanhoja kuvia ja järkytyin siitä, kuinka paljon oon muuttunut pelkästään kolmen vuoden sisällä! Sekä naama että pukeutuminen? Saisin niin nolon tyylipostauksen kasattua että oksat pois. Pitää keräillä vähän rohkeutta sen tekemiseen, hah.

Miten teän viikko lähti käyntiin? Toivottavasti hyvin. (Kuulostaa kuin ala-astelainen kirjoittaisi kirjekaverilleen.)

Muistakaa ihanat juoda jotain lämmintä ja hyvää näin viileinä syyspäivinä :) 

image

lauantai 3. lokakuuta 2015

Muffinssit Pro-Mealista

image

Yhteistyössä Manninen Nutraceuticals.


Mulla tuli kuukausi täyteen Kunnossa-projektia, ja sen kunniaksi tein viime viikonloppuna prodemuffinsseja. Tai no, en tiiä millä nimellä noita pitäisi kutsua, mutta resepti on saatu Kunnossa-valmennuksen kautta ja pääraaka-aine on PRO-Meal-ateriankorvikejauho. PRO-Mealia oon saanut blogiyhteistyönä Manniselta, ja kyseessä on veteen tai maitoon sekoitettava ateriankorvike. Yksi annos sisältää mm. 24 grammaa proteiinia, paljon kuituja, Omega-3-rasvahappoja, vitamiineja ja mineraaleja ilman lisättyä sokeria. Kun maistoin tuotetta ekaa kertaa veteen sekoitettuna, en oikein tykännyt siitä, mutta varsinkin kylmän maidon kanssa suklaanmakuinen PRO-Meal muistuttaa ihan suklaapirtelöä, ahh.

Mulla on ollut aina vähän ristiriitainen mielipide kaikenlaisista proteiinipannareista ja kukkakaalipizzoista. Tavallaan mun asenne on, että kun herkutellaan niin perkele herkutellaan. Tuntuu, että muuten homma menee hifistelyn puolelle, sillä pitäisihän ihmisen saada nautiskella rehellisistä läskipekoniherkuista silloin tällöin. Viekö fitnessversiot muka samalla tavalla makeanhimon kuin oikeat kakut ja karkit, ja onko eri versioiden ravintoarvoissa loppujen lopuksi niin iso ero? Mutta toisaalta nämä proteiinipannarit ja kukkakaalipizzat myös kiehtoo mua, varsinkin kun ruokavalio-ohjeilla on eletty yli neljä viikkoa. Tässä vaiheessahan ne feikkiherkutkin maistuu herkuilta, ja oon tykästynyt myös uusien reseptien kokeilemiseen ja keittiössä hääräämiseen. Mieluummin teen tällaisia muffinsseja itse kuin käyn ostamassa kaupasta :)

perjantai 2. lokakuuta 2015

Syksyä ja arkea

image

Eilen syksy oli kaunis. Aurinko paistoi, tuuli kahisutteli keskustan puistoissa puiden oransseja latvoja ja mulla ei ollut kiire. Päivän pakollisiin kuului yksi luento, mutta muuten olin vapaa suunnitelmista. Äkkiä se päivä kuitenkin vaihtuu iltaan, jos käy yliopistolla, kaupassa ja salilla - siihen vielä kokkailut ja syömiset päälle, niin kello onkin yhtäkkiä kymmenen eikä jaksa muuta kuin mötköttää telkkarin ääressä.

Tänään taas sekä sää että fiilis on ollut vähän vähemmän aurinkoinen. Aamulla mulla väsytti herätessä enemmän kuin pitkään aikaan ja kahvikin oli loppunut. Onneksi yliopistolla piristyi ruotsin luennolla, jota ennen hain take away -kahvin maidolla ja kermalla, haha. Harmi, ettei ilmat muuttuneet mun mielen mukana, vaan tuolla on edelleen yhtä sateista kuin aamulla (ja vissiin pitäisi tulla jokin myrskykin iltapäivällä, iik).

Tällä hetkellä tämä perus arki kyllä maistuu, vaikka se koostuukin lähinnä kolmiosta koti-yliopisto-kuntosali. Musta tuntuu, että lataan tällä hetkellä akkuja ja varastoja (niin henkisiä kuin rahallisia) joulukuuta varten. Jos oon nyt ahkera, vietän tylsää elämää säästäen rahaa ja hoidan kouluhommia pois alta niin pystyn ehkä lähtemään Thaimaahan kandin kirjoittamisen jälkeen. On niin kova ikävä äitiä ja kaikkia sukulaisia! Mutta ei tuo mun arkikolmio oo yhtään paha siinä mielessä, että esimerkiksi meän tyttöjä näkee yliopistolla ja Hukassa melkein joka päivä, vaikkei sellaista kyläilyä ehtisikään harrastaa arjen keskellä.

image

Tällä hetkellä mie oikeastaan odottelen sitä, että pääsen kunnolla vauhtiin mun kandin kanssa ja saan keskittyä siihen oikein kunnolla. Aiheena on tosiaan bloggaajien käyttämät ilmaukset tuotelahjoista kerrottaessa, mutten oo vielä rajannut tutkimusta esimerkiksi lauserakenteisiin tai lauseenjäseniin. Pitää kerätä lisää aineistoa ja katsoa sitten, mitkä ilmaisut on yleisimpiä ja lähteä siltä pohjalta hahmottelemaan linjaa. Mullahan on jo vahva visio siitä, kuinka menen keskustan kahvilaan, tilaan ison latten ja hautaudun mukavaan nojatuoliin näpyttelemään kandia läppärillä - ja todellisuushan on varmaan sellainen, että kirjoitan tekstiä hirveällä vauhdilla yötä myöten joulukuun alussa ennen palautuspäivää :D

Ja oi, kandikahvittelun lisäksi mie odotan myös mun synttäreitä, jotka on kahden viikon päästä. Aattelin pitää naamiaisbileet, ja on oikeastaan aika jännää lähteä juhlimaan, kun viime kerta oli joskus elokuussa. Baariton elämä on kyllä ollut ihan super homma, säästää niin paljon rahaa ja mielenterveyttä.. Ei sitä tajuakaan, kuinka alakuloinen ja stressaantunut sitä oli usein juhlimisen jälkeen, eikä arkeen pääse heti maanantaina kunnolla mukaan. Oon ollut tänä syksynä aika tasaisen onnellinen ilman suurempia hermoromahduksia, haha. Tuntuu myös, että liikkumisessa on enemmän järkeä, kun treenejä ei käy nollaamassa joka lauantai.

image

Apua, nyt se myrsky vissiin alkoi ulkona! Ikkunat paukkuu, saa nähdä miten sitä selviää töihin ilman sateenvarjoa. Paitsi että ei tuolla vissiin sada kovin pahasti, tuulee vaan hulluna. 

Tänä viikonloppuna mulla onkin sekä lauantai että sunnuntai vapaata! Aika huippua, osa-aikaisena työntekijänä näitä osaa aina arvostaa. Olin jopa harkinnut, että lähtisin huomenna käymään ulkona, mutta tällä hetkellä tuntuu taas että haluan säästellä fiilistä synttäreille saakka ja pysyä ruokavaliossa. Vaikka pieniä lipsumisia on kyllä ollut; eilen tehtiin fajitaksia, o-ou. Lätyt oli tosin täysjyvää, enkä lätrännyt kastikkeilla niin kuin normaalisti, joten läheltä liippasi dieetin mukaista illallista... Ehkä.

Kiitos muuten tosi paljon kaikista kommenteista viime postauksiin. Niitä on tullut mukavan paljon verrattuna tavalliseen kommenttimäärään, tulee hyvä mieli kun saa palautetta ja höpötyksiä teiltä :) Mutta hei, mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille, palaillaan varmaan jo huomenna uuden postauksen merkeissä!


image
SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS