maanantai 27. huhtikuuta 2015

Hyvästit

image

Pari päivää sitten mun piti jättää jäähyväiset mun rakkaille.

Nuo mun Turkista ostetut pinkki-mustat Niket nimittäin tulivat torstaina tiensä päähän ja repesivät kesken päivän sivusaumoista. Sydän särkyi. En varmaan enää ikinä tule löytämään noin söpön värisiä popoja, joten pitihän se leikkiä ploggaajaa ja ottaa viimeiset asukuvat nuo Niket jalassa, hahha. Tiinalle taas isot kiitokset kuvista :)

Eilinen sunnuntaipäivä alkoi kyllä jotenkin ihanasti. Heräsin aikaisin aurinkoiseen aamuun (ilman darraa c'mon), tein itselleni smoothien ja kuuntelin musiikkia aamukahvia juoden ja postausta kirjoitellen. Saatoin myös vetää parit tanssimoovit kalsareissa, kun kaikki biisit kuulosti muka niin hyvältä - tiiättekö ne aamut? Oon aikoinaan raiskannut Skrillexin ja Ellie Gouldingin Summit-kappaleen niin perin pohjin kuin voi, mutta eilen koko biisi oli taas täydellinen alusta loppuun.

imageimage

Puoli kahdentoista aikaan lähdin töihin ja sen jälkeen meni muutama tunti treenipöksyjä viikkaillessa. Töiden jälkeen pyöräilin Hukkaan kuntosalille - ja joo, meillä alkoi taas pitkän tauon jälkeen blogiyhteistyökuviot Hukan kanssa! En oo ihan hirveästi vielä ehtinyt siellä käydä, mutta tällä viikolla luultavasti tulee jo postaus aiheesta. Eilen ohjelmassa oli cross trainerilla veivailua sekä hauis ja hartiat - selkääkin olisi voinut treenata, mutta mun kädet ei jaksaneet pidellä tankoa lauantain keilailun jäljiltä :D En oo keilannut ihan tosi pitkään aikaan, ja tuo oikean käden kyynärvarsi meinasi salilla krampata painoja pidellessä. Illalla olinkin sitten ihan poikki, eikä jaksanut oikein tehdä muuta kuin syödä ja mennä nukkumaan.

Tänään aamu alkoi vähän harmaampana: aikainen herätys, pikku kiire, aamukahvit yliopistolle pyöräillessä ja kymmeneksi viestintään. Tuntui ihan oudolta, kun tajusin luennon jälkeen, että tuo oli luultavasti ihan viimeisiä kertoja tälle keväälle, kun käyn Linnanmaalla. Enää luento tai kaksi ja sitten se loppuu - jos ei oteta huomioon paria kesätenttiä, jotka pitää käydä tekemässä yliopistolla.

image

Iltapäivällä käytiin keskustassa syömässä opiskelijalounas ja illalla olin Hukassa hukassa - en esimerkiksi ollut tajunnut, että Hukassa BodyAttackissa ei anneta läpsyjä muille kun vaihdetaan puolia ketteryysbiisin aikana, joten juoksin siellä kunnon toopena kädet pystyssä. Antoi joku jätkä vissiin mulle säälistä ylävitosen, hahha. Oli kyllä silti hyvä treeni, se Hukan iso ryhmäliikuntasali on jotenkin niin iso ja tunnelmallinen.

Nyt pitää kyllä käydä suihkussa ja laittaa pötköttään, massu on täynnä ja Game of Thronesin uusin jakso on katsomatta. Mie en olisi kyllä aikoinaan uskonut, että jään tuohon sarjaan näin pahasti koukkuun; tappelut, valtaistuinpelit ja alastomat naiset sitten vissiin vaan viehättää ikään ja sukupuoleen katsomatta jos on tarpeeksi hyvä juoni... Huomenna haluaisin tehdä kouluhommia ja käydä treenaamassa, mutta saa nähdä lipsahtaako jalka rappion puolelle tässä vapun liukkaudessa! Viimeistään torstaina kyllä sutii ja lujaa, katotaan pysytäänkö pystyssä. Onneksi mulla on töitä ensi kerran vasta sunnuntaina, ehtii tässä ennen sitä tehdä vaikka ja mitä.

Muistakaapa muuten oululaiset (ja Oulussa vierailevat tyypit) käydä testaamassa Tuiran Cafe Liljan salaatit, jos ette vielä oo niin tehneet. Vitsi nuo on niin jättikokoisia ja hyviä! Noin kahdeksalla eurolla saa annoksen, johon tulee salaattia, pastaa, kanaa, hedelmiä, raejuustoa, kikherneitä, tomaattia ja kurkkua sekä majoneesin - ja täytevalikoimasta löytyy myös lohta, fetaa, lihapullia, tonnikalaa, maissia, cheddar-juustoa, aurinkokuivattua tomaattia, pähkinöitä sun muuta ihanaa. Ja nuo on oikeasti ihan valtavia, hyvä että kansi mahtuu kiinni. En oo vissiin kertaakaan jaksanut syödä kerralla tuota annosta, vaikka olisi ollut kova nälkä. Suosittelen :)

image

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Manninen Nutraceuticals

image

Yhteistyössä Manninen Nutraceuticals.

Mua melkein huvittaa, miten monen kuukauden lusmuilun jälkeen mun elämässä on yhtäkkiä taas niin paljon treenaamiseen liittyvää sisältöä. Ensinnäkin tietysti työpaikan vaihtuminen, mutta sen lisäksi oon saanut blogin puolella kaksi uutta liikuntapainotteista yhteistyökumppania - joista kumpikin tosin on ollut aiemminkin näkyvillä blogissa. Näistä toinen on lisäravinnekauppa Manninen, joka toimi yhtenä 1barin ja Starry eyesin tapahtuman sponsorina viime syksynä. Tuolloin Blogilounaan goodie bagiin sujahti sheikkeri sekä näyte Mannisen Prezonesta, joka on salitreeniin valmistava tehonlisääjä.

Kävin viime viikolla tutustumassa Oulun Etu-Lyötyssä (vai mitäs aluetta tuo on, haha) sijaitsevassa M-Storessa katsomassa, millaisia tuotteita mie saisin testiin blogiyhteistyönä. Matkalla olin tietenkin kovis ja eksyin, koska kolmen Oulussa asutun vuoden jälkeen oon täällä yhä pihalla kuin tamu marjamettällä.

image image image

Liikkeestä löytyi kyllä vaikka minkälaista purkkia ja purnukkaa lisäravinteista superfoodeihin. Mun mukaan lähti kuitenkin Prezonen kanssa samaan sarjaan kuuluva Afterzone, joka on Mannisen Supermass nutrition -sarjan palkkari. Makuvaihtoehtoina oli omena-päärynä sekä mustikka, joista valitsin jälkimmäisen. Lisäksi sain pieniä protskupatukoita, jotka on muuten ihan älyttömän hyviä!

Tarkemmat arvostelut ja esittelyt tulee kuitenkin erillisenä postauksena tässä parin viikon sisään. Olisitteko kiinnostuneita saamaan samaan syssyyn jonkinlaisen alekoodin Mannisen nettikauppaan? Laittakaa kommenttia jos näin on niin järkätään sellainen :)

image

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Moix

image

Tällä viikolla on ollut paljon hyviä päiviä. Joinakin aamuina jouduin sanomaan rakkaalle heipat ehkä vähän liian aikaisin, mutta sain sitten toisaalta tehtyä vähän kouluhommia aamukahvin parissa. Oon käynyt vähän treenailemassa, ollut innoissaan pyöräilemisestä, tehnyt pari työvuoroa ja luennollekin oon eksynyt parina päivänä, jes. Tuntuu että viikot menee ihan älyttömän nopeasti, ihan yhtäkkiä ilmestyi tuo vappukin seuraavalle viikolle!

Pari päivää sitten meän tyttöjen viestiketjuun muuten lähetettiin kuva, jonka mietteessä oli kauniita sanoja rakkaudesta ja maailmankaikkeudesta. Jotenkin ne lauseet muistutti siitä ajatusmallista, jonka mie omaksuin pari vuotta sitten kesällä; maailmankaikkeus pitää susta huolen, kaikki aina järjestyy ja elämä tuo vastoinkäymisten lisäksi eteen niitä ihania asioita, kun vaan uskoo hyvään. Mulle ei edes sattunut sinä päivänä mitään yllätyksellistä, mutta se viestin lähettänyt ystävä sai kuulla hyviä uutisia kesätöistä parin tunnin päästä kuvan laittamisesta. Ihana yhteensattuma, tuli jotenkin lämmin olo tuosta - en edes ole mitenkään taikauskoinen, mutta sellaisiin positiivisiin energioihin (lol) on kiva turvautua ajatuksen tasolla. Kesät on mulle just sellaisia, että haluttaa vähän päästää irti kontrollista, olla vielä nuori ja antaa aurinkopäivien pyörittää mua syksyllä muistettaviin hetkiin. Haluan ajautua valvottuihin öihin, hiljaisuuteen, tuuliselle rannalle ja täydelle tanssilattialle shortsit jalassa keskiviikkoyönä. Kyllä se maailmankaikkeus tietää, mihin mun kuuluu milloinkin mennä.

image image

Elämä on muuten tuntunut aika tosi paljon helpommalta nyt, kun ei ole tarvinnut rampata Zeppelinissä asti töissä. Oikeasti maailman kätevintä ikinä, kun töihin pääsee pyörällä kymmenessä minuutissa! Niin kuin aikaisemmin hehkutin, oon muutenkin tykännyt uudesta hommasta tosi paljon. Lisäksi mulla on nyt pari blogiprojektia pyörimässä töiden päälle, nekin tuo kyllä kivaa vaihtelua arkeen. Tein muuten pieniä muutoksia suunnitelmiin opiskelujen suhteen. Päätin luopua parista kirjallisuuden kurssista, joista sanoin pari postausta sitten, ja ottaa tilalle pari yleisen kielitieteen kesätenttiä. Onneksi tajusin tuon vaihtoehdon, olisin nimittäin muuten a) kuollut stressiin, b) kuollut stressiin kaiken varalta toisenkin kerran ja c) joutunut vääntämään tosiaan sitä yli kymmenen sivun esseetä aiheesta, josta en tajua mitään.

Löytyykö sieltä muuten vielä enemmänkin sellaisia palleroita, jotka hakee opiskelemaan suomen kieltä johonkin yliopistoon? Pari on jo laittanut kommenttia pääsykokeista, mutta olisi kiva jutskailla teidän muidenkin kanssa - miltä on tuntunut valmistautua ja minkä kaupungin yliopistoon haette? Toivottavasti en oo antanut linjasta huonoa kuvaa, kun aina valitan kouluhommista täällä, hahha.

image

Postauksen kuvat on otettu pari päivää sitten Tiinan kanssa. Käytiin muuten Coffee housessa kuvien ottamisen jälkeen ja vitsi, en oo tiennyt että nuo bagelit sun muut on niin hyviä tuolla? Oon yleensä aina ottanut jotakin kakkua, boring, nuohan on paljon parempia!

Tai sitten oon vaan niin kyllästynyt mun jokapäiväiseen comboon, jota syön aina kotona kiireessä: munakasta ketsupilla, raejuustoa, porkkanaa ja parsakaalta...

image

Päällähän mulla on vähän Bikbokin housua ja nahkatakkia - ja itse asiassa huivikin on samasta liikkeestä. Ihan parasta kun on jo niin lämmin, että pärjää tuollaisillakin vaatteilla. Mie en vissiin mitään kunnon asukuvia osaa nykyään ottaa, mutta toivottavasti nämä tällaisetkin ruudut kelepaa!

Mulla on muuten nyt edessä helluvapaa-viikonloppu, kun Juspanderi lähti Rukalle Spring breakiin. Mulla taas on töitä lauantai ja sunnuntai, mutta ei kyllä tee pahaa viettää rauhallinen viikonloppu ensi viikon vappua aatellen. Mun pitäisi myös tänään käydä pitkällä lenkillä, sillä juokseminen on jäänyt vähän vähemmälle tällä viikolla (yksi tunnin lenkki käyty) sekä kirjoittaa sitä surullisen kuuluisaa esseetä, joka mulla on roikkunut rästinä fuksivuodesta saakka, ha. Saattaisi mulla olla aikaa parille postauksellekin...

image
image

Mutta nyt pitää mennä ja rientää keskustaan! Käydään taas ottaan vähän kuvia, je! Moikka :)

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Gina Tricot: The Scandinavian it girls

image

Lähdin mukaan blogikampanjaan, jonka tarkoituksena oli tutustua Gina Tricotin ja Emma Elwinin mallistoon. Olin nähnyt näitä mainoksia aikaisemmin ja tiesin kokoelmasta etukäteen jotain - mm. sen, että tuo kuvassa näkyvä valkoinen hapsumekko on aivan ihana - mutta nyt parin tunnin tutustumisen jälkeen huomaa kyllä, että projekti on paljon muutakin kuin pari uutta toppia Ginan verkkokaupassa. Malliston ideana on ympäristöystävällisyys, eli vaatteet on valmistettu ympäristöystävällisistä materiaaleista. Ja mun mielestä mallisto on suunnittelultaan myös sellaista "kestävää" - räikeät kuosit ja erikoiset mallit on ehkä sellaisia, joita ei tule käytettyä kuin muutama kuukausi ennen kyllästymistä. Emma Elwinin mallisto on aika simppeli ja vaatteet näyttää sellaisilta luottoyksilöiltä, jotka voisi kaivaa kaapista vuosi toisensa jälkeen. Helppo yhdistellä eri tyyleihin ja piristää erilaisilla asusteilla. Huono puoli on ehkä se, että esimerkiksi mun mieleen ei jäänyt nopealla vilkaisulla kuin tuo hapsumekko; ne räikeät ja erikoiset jutut kiinnittää huomion helpommin.

Mallistoa selaillessa mie hoksasin myös ekaa kertaa, kuinka paljon Gina Tricotin nettisivuilla on juttuja tuosta "The Good Project" -ohjelmasta. Tuli jotenkin hyvä fiilis huomata, että tuollakin huomioidaan ympäristöasiat - tai ainakin vaikuttaa siltä. Isojen yritysten profiilien taakse on tietenkin vaikea nähdä, mutta pienetkin hyvät teot menee mun mielestä plussan puolelle!



image



Kuvaa klikkaamalla pääsee Ginan sivuille, jossa voi käydä katsomassa lyhyitä videoita esimerkiksi siitä, miten denim-kangas tehdään Aasiassa. Lisäksi tuolta löytyy tosiaan lyhyitä juttuja vaatteisiin ja niiden ympäristöystävällisyyteen liittyen.

Näitä asioita miettiessä tuntuu siltä, että pitäisi kyllä ottaa enemmän selvää aiheesta ja oikeasti myös käyttää sitä tietoa vaatteita ostaessa. On niin hassua, miten sitä kotona muka hulluna kierrättää pahveja ja lasipakkauksia, mutta heti kaupungille mentäessä kaikki ympäristöasiat unohtuu saman tien. Kasvissyöjäksi ryhtymisestäkin oon haaveillut varmaan monta vuotta, mutta käytännön tasolla ne hyvät valinnat usein unohtuu.

Lopuksi mun on ehkä pakko sanoa sananen tuosta malliston retroisuudesta! Musta on nimittäin yhtä aikaa aivan ihanaa ja tosi huvittavaa, miten 70-luku näkyy tämän kevään ja kesän uutuuksissa. Hapsut on mun juttu ja on mahtava homma, että niitä näkyy taas (pitää ottaa taas käyttöön mun hapsuvaatevalikoima, jonka kokosin kolme vuotta sitten viimeisen hapsumanian aikaan), mutta saa nähdä milloin mie vedän leveälahkeiset housut jalkaan. Voi mennä hetki :) Kesällä nuo ruskean sävyt ja yksinkertainen hippimäisyys kyllä toimii - ei muuta kuin festareille mars.

Loppuun vielä Ginan ja Elwinin mainosvideo, koska siinä on maailman söpöin puppe!



maanantai 20. huhtikuuta 2015

Miten blogiin eksytään - postaus parhaista hakusanoista

image

Ajattelin esitellä teille pitkästä aikaa hakusanoja, joita käyttämällä ihmiset on eksyneet Googlen kautta tänne blogiin. Noita hakusanojahan voi katsoa Bloggerissa kohdasta Liikenteen lähteet! Välillä siellä näkyy kyllä niin randomeja juttuja, ettei kehtaa edes täällä julkaista, hah. Mulla myös harmittaa, kun en oo hoksannut alkaa keräämään kaikkia typoversioita Starry eyesista, kun ihmiset on kiireessä kirjoittaneet blogin nimen googleen miten sattuu. Srarry eyes ja starry eyws näistä ehkä yleisimmät. Mutta pidemmittä puheitta, tässä viime aikojen oudoimpia hakusanoja!


 tervakastike 
- Hahaa, onkohan tämä tullut siitä, kun Sokeri-Jussin kievarissa oli joskus jäätelön kanssa tuollaista?

 Lari ja Elias saunoo 
- Ööö...

 laukku Oulu 

 minisokeripalat 
- En muuten käytä enää nykyään sokeria kahvin kanssa! #kovis

 vaahtopermanentti 


 vappu ennen ja nyt 


 Calvin Harris millainen keikka 

 laukku Oulu 


 Pilvi Pikivirta 

- En kyllä tunne, melkein pitää etsiä Facebookista että kuka tämä on!

 Sofian fafa kuvat 


 lempiannos Amarillossa 
- Kaikki käy, kunhan lisukkeena on bataattilohkot.

 watch suklaata ihollani 
- Uuuu...

 myy-kurssia 

 mistä ostaa inkkariasun 

 sä pystyt siihen -tsemppivideo 

- Ihana :D

 näyttävä ulkomaalainen nainen 

- Googlettaja klikannut itsensä tänne blogiin ja lähtenyt yhden kuvan nähtyään, hahha.

 asentohuimaukseen erikoistunut lääkäri 
- En oo lääkäri, mutta asentohuimaus on kyllä ihan peestä!

 kiinalaisen buffet 

 poksuvat smurffitikut 
- Milloin mie oon puhunut näistä täällä? Ei hele!

 nacho hiilarit 

 pulleat posket ja etuhiukset 
- Täällä hep! Paitsi etuhiukset on kyllä kasvatettu pois.

 pannukakkutalo kalorit 

 pikkuhousut treenihousujen kanssa 

- Entistä erikoisalaani töissä (Y)

 apina syömässä 

- Haha mihinhän tämä googlettaja on tuollaista tarvinnut?

 voileipä valkosipulimajoneesi 

 läpinäkyvät rintaliivit 




Ja tämän postauksen sarjakuva-kuvat on ottanut Harri Rauhanummi, kiitokset sinne :)

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Pörrötakki ja kuulumiset

image

Moikka!

Lupasin tehdä teille pienen tilannekatsauksen mun tämänhetkiseen elämään ja kertoa kuulumisia viime päiviltä ja viikoilta - ei sillä, että tässä mun arjessa mitään erityisen ihmeellistä olisi ollut, mutta muutoksia on tapahtunut ja kaikista kivoista jutuista on mukava kertoa. Tämän kuun isoin juttu on ollut ehdottomasti työpaikan vaihtuminen: en tosiaan enää käy Kempeleessä myymässä alusvaatteita, vaan nykyään oon Oulun keskustan Stadiumin myyjä. Oon ollut töissä nyt vajaat pari viikkoa ja ihan huippua on kyllä ollut, ei voi muuta sanoa :) Paitsi että rahat loppuu, kun pitää ostella ihania pinkkejä jumppavaatteita joka päivä... Perkele.

Tämän postauksen kuvat on tosin otettu jo ennen Stadiumin avajaisia. Näin tuolloin pitkästä aikaa Valtteria ja Jannea! Ja noita mussukoitahan on aina ihana nähdä - tarvitseeko tuota edes aina sanoa erikseen :)

image image image

Käytiin vaihtelun vuoksi kahvilla Oulun Puistolassa. Paikassa on mun mielestä melko kallista, mutta toisaalta valikoimaan kuuluu kyllä aika herkullisia ruokiakin.

image image

Mutta tosiaan, mulle kuuluu kyllä hyvää. On vaan niin ihanaa, kun kesä lähestyy ja ulkona alkaa olla semi lämmintä ja valoisaa. Kuten monet varmaan tietää, mie rakastan suunnitella kaikkea mahdollista (en ihmettelisi, vaikka joskus kirjoittaisin kalenteriin "Herää. Pue vaatteet. Pese hampaat"), joten oon tietenkin jo luonnostellut ensi kesän tehtävälistaa. Siitä tulee varmasti oma postaus lähiaikoina! Oikeastaan tällä hetkellä mun ainoa stressinaihe on koulu. Oon ollut tällä viikolla kipeänä, joten opiskeluhommat on jääneet vähän sivuun, vaikka just nyt mun pitäisi tehdä kova loppukiri kurssien suhteen. Palautuspäiviä on mennyt vähän ohi, mutta ei voi mitään - pitää koittaa ensi viikolla olla super ahkera. Oon muuten tullut siihen tulokseen, että suomen kielen kurssit ja tavalliset tentit on selvästi mun juttu. Kaikki kirjallisuuden esseet on olleet ihan ylivoimaisia ja tuntuu, etten osaa edes aloittaa niitä, koska aiheet on niin outoja tai sellaisia... tulkinnanvaraisia ja epämääräisiä? Oon vähän miettinytkin, pitäisikö ottaa jokin ihan uusi sivuaine suomen kielen rinnalle, mutta saapa nähdä. En vaan malttaisi odottaa, että kouluhommat olisi tälle lukuvuodelle ja keväälle ohi! Saisi rauhassa plokkailla teille.

Vappuun asti mulla ei oikeastaan olekaan hirveästi mitään ihmeellisiä suunnitelmia opiskelun lisäksi. Pitäisi valmistautua puolimaratoniin, käydä töissä ja ai niin - yhdelle meän porukan tytöistä on syntynyt ensimmäinen vauva  Sitä perunaa pitää ehdottomasti käydä ihastelemassa. Ja vappuhan vietetään myös tavallisesti Oulussa, silloinkaan ei ole mitään reissuja luvassa. Viimeisin kuulumisjuttu on muuten se, että mulla saattaa olla muutto luvassa tässä touko-kesäkuussa :) Mutta siitä en uskalla sanoa enempää, kun ei ole vielä varmaa tietoa mistään.

Tässäpä tälleen pikaisesti tämänhetkinen elämä kahvilakuvien siivittämänä. Lupasin Pauliinalle olla yhdeksältä lähtövalmiina, sillä ajattelin lähteä pitkästä aikaa keskustaan parille lauantai-illan kunniaksi. Tällä hetkellä oon kuitenkin ilman meikkiä ja kalsarit jalassa, joten pitää vetaista äkkiä jotain pakkelia naamaan, heipa!


Ps. Eikö oo aika muhku takki kuvissa? Haha. Oon samoilla linjoilla Jenna Marblesin kanssa kolmen pukeutumistyylin suhteen. Turkisbebe, pummi tai reenimuija.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Puolimaraton-suunnitelmia

image

Yhteistyössä Tritanium.


Meinaa tulla vähän haikea olo tätä postatessa, sillä nämä on suunnilleen viimeisiä julkaisemattomia kuvia Thaimaasta. Ja tällä hetkellähän tuolla ulkona sataa lunta, että varautukaa vähän ankeampiin postauksiin sitten tästä lähtien... No ei vaiskaan, kyllä multa jotain iloistakin matskua löytyy tuleville päiville!

Näiden kuvien aikaan oltiin Jussin kanssa muistaakseni viimeistä päivää Chonburissa ennen lähtöä Suomeen. Mulla oli vähän uutta sporttivermettä päällä: t-paita löytyi katumarkkinoilta neljällä eurolla, shortsit kolmella eurolla ja aurinkolaskitkin taisi olla sen kolme euroa. Eihän nuo pöksytkään mitään teknistä materiaalia ole, mutta olipahan halvat ja söpön väriset! Kuvissa näkyy myös mun Tritaniumilta blogiyhteistyönä saadut kompressiosäärystimet, joita pääsin testaamaan vähän kuumemmissa olosuhteissa loman aikana. Hyvin niillä kyllä pystyi juoksemaan, vaikka hellettä oli tosiaan se kolmekymmentä astetta! Suomessahan noiden hyviin puoliin kuuluu tuen lisäksi lämmittävä vaikutus, jos säärystimet vetää jalkaan lenkille, joten vähän ehkä mietin etukäteen, onko nuo epämiellyttävät juostessa. Hyvin meni, jos ei ota huomioon hassujen rusketusrajojen vaaraa :)

image

Kun palattiin Suomeen, päätin aloittaa säännöllisen juoksemisen taas talven taukoilun jälkeen. Suurin motivaatiopiikki tuli siitä, että lupauduin hölkkäkaveriksi toukokuun Terwa-maratoniin, johon  itse asiassa ilmoittauduttiinkin jo viikko sitten. Eli puolikas olisi taas tavoitteena tällekin vuodelle! Viime vuonnahan mulla kosahti koko homma allergian takia, kun kurkku meni parin kilsan jälkeen ihan tukkoon ja lopetin tyyliin toisella juomapisteellä itkien, kun en pystynyt hengittämään kunnolla edes kävellessä. Olin oikeastaan miettinyt, etten ehkä halua enää juosta alkukesän maratoneissa siitepölyn takia (syksyllä ei tarvitsisi stressata tuosta ollenkaan), mutta pitihän sitä lupautua, kun yksi parhaista ystävistä ehdottaa tällaista. Pitää tällä kertaa hommata kunnon lääkkeet ja toivoa, ettei tänä vuonna olisi yhtä pahat allergiat.

Onkohan siellä ruudun toisella puolella sellaisia, jotka aikoo juosta puolikkaan tai kokonaisen maratonin ensi kesänä? Mie mietin, että tänä vuonna en varmaan ota juomapullovyötä ollenkaan, sillä loppujen lopuksi juomapisteitä on aika paljon reitin varrella ja se vyö jotenkin painaa vatsalihaksia inhottavasti. Kompressiosäärystimet on aika must, koska käytän niitä melkein aina juostessa. Loput kamat voikin shoppailla sitten töissä, oii. Oon jo ensimmäisen työpäivän jälkeen ollut hullun onnellinen uusista kuvioista, niistä lisää kuulumispostauksessa.

image

Tällä hetkellä oon treenannut puolimaratonia varten juoksemalla lenkkejä, joiden pituus on vaihdellut 30 minuutista yhteen ja puoleen tuntiin. Seuraavan viikon aikana aattelin kokeilla pitkästä aikaa vielä pidempää lenkkiä - pitää vaan tehdä vähän uutta soittolistaa sitä urakkaa varten. Oon miettinyt, pitäisikö alkaa pitämään noita Tritaniumin säärystimiä vähän useammin treenin ulkopuolella, palautusmismielessä, varsinkin kun mulla kerran ne matalapaineisetkin on! Yli tunnin lenkit ottaa kuitenkin jo jonkin verran pohkeisiin. Eikä muuten tekisi pahaa uusia juoksukenkiäkään sellaisiin, joissa olisi vähän parempi vaimennus.

Mutta sellaista tällä kertaa! Seuraavaksi niitä kuulumisia :)


www.tritaniumstore.fi

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Viimeinen viikko Thaimaassa

image

Täältä tulisi vihdoinkin uusi postaus Thaimaasta! Oon tässä postaustauon aikana koittanut hoitaa kaikenlaisia kouluhommia tenteistä luentopäiväkirjoihin - ja viimeiset työvuorot vanhassa työpaikassakin on nyt ohi. Päivittelen teille kuulumisia omassa postauksessa lähipäivinä, sillä haluan ensin näyttää teille viimeisetkin kuvat meidän reissusta. Toivottavasti kelpaa :)

Koh Changilla vietetyn viikonlopun jälkeen lähdettiin tosiaan maanantaina takaisin kohti Pattayaa, jossa pysähdyttiin pariksi yöksi ennen kuin jatkettiin matkaa kohti Chonburia. Yksi syy pysähdykselle oli se, että Jussi teetti Pattayalla itselleen puvun, ja odoteltiin sen valmistumista mun sukulaisten hotellissa. Oli kyllä jännä fiilis palata sinne Koh Changin hotellin jälkeen, kun yöpymispaikan taso laski luksuksesta välttävään. Mutta eipä se mitään, tuolla on aina niin kotoisa olo, kun tietää olevansa tuttujen ja turvallisten ihmisten keskellä.

image image image

Noiden parin päivän aikana otettiin aurinkoa rannalla, kierreltiin vähän kaupoissa ja käytiin taas syömässä Beefeaterissa, joka vei kummankin sydämen ensimmäisellä kerralla.

image image

Jos Suomessa saisi tuollaisia pihviannoksia 15 eurolla niin ai että.

Keskiviikkoaamuna lähdettiin minibussilla kohti Chonburia, jossa meitä odotti kuumuus, pölyiset kadut ja chonburilaiset ihmiset elämässä omaa arkeaan ilman turisteja. Tuli sellainen olo, että oli oikea valinta päättää reissu juuri Chonburihin, jossa sen Thaimaan tunnelman kokee ehkä aidoimmillaan.

image image image

Lainattiin heti saapumisen jälkeen mun äitin ja mummon pyörää ja käytiin kiertämässä kaupunkia. Ihmiset tuijotti, kun valkoinen länsimaalainen kyytsää kaikkien thaimaalaisten keskellä sekarotuista tyttöä, haha. Chonburissa on kyllä se mahtava puoli, ettei siellä tosiaan ole paljoa yhtään turisteja, vaan paikalliset on vilpittömästi kiinnostuneita vieraista kasvoista ilman, että taka-ajatuksena olisi kiskoa niiltä kaikki mahdolliset rahat irti.

image image

Miehän olin suunnitellut laittavani tukkaan permanentin Thaimaan-reissun aikana, mutta lopulta jätin sen tekemättä. Käytiin nimittäin Chonburissa jossain semi kalliissa kampaamossa, ja permanentin hinnaksi kerrottiin yli 100 euroa, jos se tehtäisiin tähän mun pitkään ja paksuun tukkaan uusimmilla laitteilla ja aineilla. Tykkäsin mun tukasta sellaisenaankin, sillä väri oli vaalentunut kivasti auringossa reissun aikana. Jussi oli lopulta meistä se, joka kävi leikkaamassa hiuksia :)

imageimage
image
image

Lähempänä mun mummon kotia on tällaisia rauhallisempia sivukatuja, joiden varrelta saattaa löytää vaikka friteerattuja banaaneja myyjän mummelin tai söpöjä koiria.

image image image

Mie olin myös koko reissun ajan odottanut, että pääsisin syömään kookosjäätelöä, ja viimeisten päivien aikana löydettiin pitkän etsinnän jälkeen yhdeltä tuollaiselta sivukadulta perinteinen jäätelökioski. Tuota kookosjäätelöä ei nimittäin saa joka paikasta, ainakaan sitä oikeaa vanhanaikaista sorttia.

image

Kookosjäätelön päälle laitettiin hiukan jonkinlaista makeaa kastiketta sekä pähkinöitä. Testatkaa, jos joskus saatte tällaista käsiinne! Ihanan raikasta, mutta kuitenkin makeaa, mmmm.

Viimeisten päivien aikana tehtiin myös viimeisiä ostoksia, sillä Chonburissa on halvempaa kuin Pattayalla, eikä puolet vaatevalikoimasta koostu turistihömpästä (vai oliskohan pitänyt ostaa "Good guys go to heaven, bad guys go to Pattaya" -paita....). Ajattelin tehdä teille erillisen ostospostauksen, jossa kerron samalla vähän Thaimaan hintatasosta. Yömarkkinat on kyllä mun lempparipaikka vähän shoppailla, mukavan viileää ja halvat hinnat.

image

Kun olin pieni, hengailin aina Chonburissa mummon naapurissa asuvan, mua paria vuotta nuoremman pojan kanssa. Nyt kun sillä on jo ajokortti, tämä poika kuskasi meidät yllä olevassa kuvassa näkyville markkinoille. Musta tuon illan sympaattisin juttu oli kuitenkin ehdottomasti "maitokahvila". Se meän naapurinpoika nimittäin kertoi, että haluaisi kovasti viedät meidät "juomaan maitoa" erääseen kahvilaan, joka on nykyään kuulemma kova juttu kaupunkilaisten keskuudessa. Ihmeteltiin äitin kanssa, mitä se maidon juominen tarkoitti, sillä oletettiin tietenkin, ettei se voi tarkoittaa kirjaimellisesti vaan maidon litkimistä - mutta kyllä se tarkoitti! Kahvilassa huomattiin, että listan suosituin juoma oli lämmitetty maito, hahah. Jotenkin niin sympaattista. Ja mikä parasta, arvatkaa mitä maidon kanssa yleensä syötiin? Vaaleaa leipää. Siis ihan perus vaaleaa leipää.

image

Mie en tosin ihmettele tuota hommaa, sillä monet muutkin ihan tavalliset länsimaalaiset jutut muuttuu muodikkaiksi, kun ne saapuvat Thaimaahan. Sama homma jonkun ruisleivän ja puuron kanssa; suomalaisille perus arkiruokaa, mutta jossain Amerikassa on yhtäkkiä keksitty, että vitsi miten muodikasta terveysherkkua. Ei tietenkään kehdattu sanoa sille pojalle, että meille maito on ihan arkipäiväinen juttu, vaan esitettiin innostunutta - ja oli tuo paikka kyllä näkemisen arvoinen muutenkin, jotenkin hirveän söpö värikkäine muistilappuineen.

Tilattiin porukalla mm. vihreä meloni-maitojuoma, tonnikalasalaatti (vähän erinäköinen kuin olin odottanut: pikku kuppi jossa majoneesipohjainen sekoitus, joka näytti vähän Saarioisten valmissalaatilta), paistettuja nakkeja ja nugetteja sekä sitä vaaleaa leipää vihreän, makean dipin kanssa.

image

Tuo melonijuoma oli tosi hyvää, raikasta ja makeaa yhtä aikaa.

Mekin kiinnitettiin oma muistolappu tuonne kattoon. Saa nähdä, olisiko se paikallaan vielä ensi kerralla kun käydään :)

image image

Viimeisen päivän aamuna heräsin joskus aamuseitsemältä hirveään meteliin, joka tuli ulkoa kadulta. Säikähdin vähän, kun ihan meän oven vierestä meni kovaääninen kulkue orkestereineen ja lohikäärmeineen, haha. Äiti kertoi, että homma liittyi kiinalaisten vanhaan perinteeseen. Kiinalaisten mielestä kuolemanjälkeiseen elämään siunaaminen on pyhä asia, ja sen tekeminen on vainajan sukulaisten tehtävä. Kulkue oli menossa niiden ihmisten haudoille, joilla ei ole ollut sukua, joka olisi saattanut kuolleet matkaan. Ilmeisesti kiinalaiset uskovat, että ihmisen sielu on siten jäänyt jotenkin puolitiehen meidän maailman ja kuolemanjälkeisen elämän väliin. Joskus rituaaleihin on vissiin jopa liittynyt hautojen kaivamista, jonka tarkoituksena olisi laittaa vaikkapa kultaesineitä tuomaan onnea vainajille. En tiiä, pitääkö kaikki paikkaansa, mutta kuulosti kyllä kieltämättä hurjalta :D

image image

Chonburissa on tosiaan paljon kiinalaistaustaisia thaimaalaisia (niin kuin meidän suku), ja vaikkei osattaisi esimerkiksi puhua kiinaa, kiinalaiset uskomukset ja perinteet pysyvät arjessa mukana sekoittuen buddhalaisuuteen. Miekin annoin kulkueessa kävelleelle naiselle parikymmentä bathia "hyväntekeväisyyteen" ja tuomaan meille onnea.

image

Tulee ihan hirveä ikävä tuonne, kun katsoo näitä kuvia. Mun äitihän jäi Thaimaahan ja on siellä vieläkin, sillä mummo alkaa olla jo aika vanha ja kaipaa apua ihan arkisissa askareissakin. Huomasin kyllä selvästi eron edelliseen kertaan kolme vuotta sitten, sillä mummosta oli tullut paljon vähäsanaisempi ja jotenkin... vanhempi vaan. Mutta huippu se silti on vieläkin, laittoi esimerkiksi nuo mun aurinkolasit yhtäkkiä päähän ja istui muina miehinä kunnes mie huomasin ja aloin nauraa.

Lauantaiaamuna me sitten lähdettiin kohti Bangkokin lentokenttää ja aloitettiin matka kohti Suomea. Mulla tuli tietenkin lentokentällä hirveät itkut, kun piti hyvästellä mun äiti ja setä, mutta toisaalta oli lämmin ja kiitollinen olo koko reissusta. Lennettiin ensin Moskowaan, josta jatkettiin Helsinkiin. Ekan lennon aikana katselin Game of Thronesia (hassua, joskus oli niin pahat matkapahoinvoinnit ettei olisi todellakaan pystynyt), ja tokan lennon aikana koitinkin sitten parhaani mukaan olla oksentamatta, kun oltiin vaihdettu Moskowassa pienempään koneeseen, jota turbulenssi heitteli miten sattuu. Ensi kerralla pitää miettiä, haluaako vielä ne kaikista halvimmat liput, vai maksaako vähän ylimääräistä siitä, että pääsee suoralla lennolla...

Tässäpä oli tosiaan viimeisten lomapäivien postaus! Nythän reissusta on aikaa jo kuukausi, ja rusketuskin on lähtenyt melkein kokonaan. Katsotaanpa, milloin ostospostaus ja ehkäpä myös ruokapostaus sitten ilmestyy :) Toivottavasti tykkäsitte, vaikka venähti taas aika pitkäksi. Kommentteja olisi ihana lukea, ja lupaan skarpata nyt huhtikuussa julkaisutahdin suhteen! Moiks :)

SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS