keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Suuria uutisia!

image

Kuvat: Sarianna Valkama.

Musta tuntuu, kuin olisin satojen seikkailujen äärellä.

Kuin näkisin raollaan olevan oven, jonka takaa pilkistää valoa uudesta maailmasta. Takana pimeä syksy täynnä stressiä, kotona vietettyjä tunteja, päiviä, viikkoja. Seison kynnysmatolla, käsi ovenkahvalla ja sydän tykyttäen, valmiina avaamaan oven ja hyppäämään tuntemattomaan.

Mun viikonloppuun liittyy kaksi mahtavaa asiaa, joista toisen tiiättekin. Lähden nyt lauantaina Helsinkiin, koska sunnuntai-iltana mie jätän Suomen taakseni ja lähden kuukaudeksi Aasiaan. Suunnitelmana on, että vietän viikon Balilla tyttöjen kanssa, jonka jälkeen lennän Thaimaahan mun sukulaisten luo ja oon siellä kolme viikkoa. Palaan siis kotiin tammikuun puolivälin aikaan, huh huh. Mulla on ihan epätodellinen olo, en vaan pysty tajuamaan, että oon kohta lämpimässä ja tuhansien kilometrien päässä arjesta, stressistä ja pimeästä talvesta. Jännittää, jännittää ihan hulluna. Mun syksy on oikeasti ollut niin arkinen; oon ollut vaan Oulussa, tehnyt kandia, treenannut ja viettänyt kotihiirielämää - ja yhtäkkiä pitäisi vaan lähteä, jättää tuttu ja turvallinen koti, liikkua lähi-Lidliä kauemmaksi ja antautua seikkailuille. Saa nähdä, miten sitä selviää.

Toinen suuri uutinen on se, että mun blogi muuttaa! Kyllä, mie pakkaan kimpsut ja kampsut kasaan ja siirryn Starry eyesin kanssa Fitfashion-sivustolle bloggaamaan. 

image

Fitfashionilta otettiin muhun yhteyttä muutama viikko sitten, ja pohdiskelujen jälkeen oon päättänyt kokeilla jotain täysin uutta ja siirtyä astetta lähemmäs ammattibloggaamista muuttamalla FF-sivustolle. Blogi siirtyy kaikkine postauksineen ja kommentteineen uuteen osoitteeseen, ja myös ulkoasu pysyy melko samanlaisena, vaikka osoite onkin eri. Tuun siis tulevaisuudessa saamaan säännöllisen palkan bloggaamisesta, mikä tarkoittaa sitä, että pääsen tekemään teille enemmän postauksia ja panostamaan blogiin ihan eri tavalla kuin tähän asti. Oon tosi innoissaan kaikesta uudesta, mitä blogisiirto tuo tullessaan, mutta toisaalta mie haluan painottaa, että pyrin ihan oikeasti pitämään Starry eyesin sisällön samankaltaisena kuin tähän asti. Tiiän, että Fitfashion tulee uutena blogikotina aiheuttamaan ihmetystä. "Eihän tämä edes ole mikään treeniblogi!" Tuota samaa kummastelin minäkin, kun siirtoa ehdotettiin. Mun blogia kuitenkin pyydettiin Fitfashionille juuri tällaisena kuin se on, eli mun ei tarvitse alkaa postaamaan pelkästään hyvinvointiin liittyvistä jutuista siirron myötä. Musta on kyllä hauskaa kirjoittaa treenaamisesta ja siihen liittyvistä asioista, joten hyvinvointipostauksia tulee varmasti olemaan paljon - mutta niin myös niitä muitakin postauksia, samassa suhteessa kuin aikaisemminkin.

Mie en myöskään halua, että pelkäätte blogin sisällön valuvan sellaiseen... huonoon suuntaan. En halua, että joka toinen postaus sisältää peilikuvan salilta ja joka toinen mainoksen jostain nettikaupasta. Tiiätte ehkä, mitä tarkoitan. Mie rakastan tätä blogia tämmöisenä kuin se on, ja haluan pitää sen tyylistä kiinni.

Oon kokeillut portaalissa bloggaamista kerran aikaisemminkin keväällä 2014, mutta silloin en oikein pystynyt asettumaan taloksi uuteen blogikotiin ja visiitti jäi lyhyeksi. Mie koen, että oon nyt valmis kokeilemaan portaalissa bloggaamista uudestaan, uudella sivustolla, jos mulla on siihen teidän tuki ja lämpö apuna.

image

Tämä viikko on ollut kyllä hirveää hulinaa ja vilskettä. Sanoinkin mun poikaystävälle, että mun ensimmäinen reissuviikko menee varmaan nukkuessa Balilla. Tai sitten käy niin, että stressi laukeaa flunssaan sairastumisena, mutta toivotaan, että pysyn hereillä ja terveenä. Mulla on ollut tuhat asiaa tehtävänä ja mietittävänä, sillä blogimuuton ja reissuun valmistautumisen lisäksi mulla on tällä viikolla tenttejä ja kandiseminaarit, joissa mun pitää opponoida kahden muun opiskelijan kandi ja esitellä oma (keskeneräinen...) työni. Oon myös ollut hiukan huolissani siitä, kuinka kestän olla rakkaasta erossa kuukauden ajan. On se vaan niin älyttömän tärkeä.

No, vielä pari päivää näitä kouluhommia, ja perjantai-iltapäivästä lähtien mie unohdan hetkeksi murheet ja kaiken yliopistoon liittyvän. Postaan seuraavan kerran uudessa osoitteessa luultavasti perjantaina, sillä Starry eyes siirretään huomenna torstaina. Toivon ihan täydestä sydämestäni, että jatkatte matkaa mun kanssa siirron jälkeen. Blogia voi seurata samaan tapaan Bloggerin, Bloglovinin ja Facebookin kautta - älkää siis hätäilkö, päivitän uuden osoitteen kaikkiin kanaviin.

Vitsi että jännittää kaikki.

Tavataanhan uudessa osoitteessa? Heippa <3


image

tiistai 8. joulukuuta 2015

Superhelppo & sokeriton pipariherkku

image

Vaikka osaan toheloida keittiössä ruoanlaiton parissa ihan antaumuksella, tiiättekö, mikä mun jakamissa resepteissä on silti hyvää? Se, että niiden yksinkertaisuuteen ja toimivuuteen voi oikeasti luottaa; jos mie sanon, että tämä ohje on helppo, sitä se myös on.

Oon tässä syksyn aikana kiinnostunut yhä enemmän terveellisestä ruoasta ja ehkä sellaisesta yksinkertaisuudesta, turhien lisäaineiden ja sokerin karsimisesta. Tämä yksinkertaisuus tuo toisaalta lisää monimutkaisuutta elämään; jos haluan syödä jotain makeaa, teen pienen herkun mieluummin itse kuin ostan valmiin suklaapatukan kaupasta. Näin terveysintoilun alkuhuumassa (kyllä, varmasti tulee vielä niitä majoneesipizza-kausiakin) näpertely on kuitenkin ihan hauskaa, varsinkin kun eri juttuja alkaa kokeilemaan enemmän ja huomaa, ettei moni oudolta kuulostava ruoka-aine olekaan niin outo. Mulle tällainen uusi tuttavuus on taatelit, joita en ollut aikaisemmin ostanut ja joita olin vaan ihmetellyt kaikkien raakaruokahifistelijöiden ohjeissa. Nyt kun taatelineitsyys on heitetty, haluaisin kokeilla tyyliin jokaista maailman taatelireseptiä - nuo on nimittäin mun mielestä ihan älyttömän hyviä! Tuntuu, kuin olisin elänyt jossain salaliiton ulkopuolella. Miksei kukaan ole aikaisemmin käskenyt mun ostaa noita? Paras karkin korvike ikinä!

Idea taateleiden ostamiseen lähti siitä, kun löysin yhtenä päivänä netistä erilaisia ohjeita raaka-piparkakkutaikinan valmistamiseen. Kaipailin jotain jouluista herkuteltavaa, joten päätin kokeilla tehdä itse taatelipiparitaikinaa. Mulla oli hiukan ennakkoluuloja reseptiä kohtaan, sillä epäilin, voiko oikean piparkakkutaikinan maun ihanuutta saavuttaa. Kun maistoin taikinaa ekan kerran, mun silmät kuitenkin laajeni ihastuksesta ja tein muistaakseni jonkun pienen voitontanssin keittiössä. Niin nannaa ja ällömakeaa!

image

Piparkakkutaikina tehosekoittimella

  • Tuoreita taateleita
  • Mantelirouhetta
  • Kurpitsansiemeniä tai auringonkukansiemeniä
  • Mausteita eli esimerkiksi piparkakkumaustetta, kanelia, kardemummaa ja suolaa

Aloita poistamalla kivet taateleista. Mun satsiin taisi tulla kymmenisen taatelia, mutta määrää voi itse arvioida sen mukaan, kuinka paljon palluroita haluaa tehdä. Laita tehosekoittimeen taatelit, mantelirouhetta (mulla meni puoli pussia), noin puoli desiä siemeniä ja mausteita. Taikinaan voi laittaa myös maapähkinävoita, jos haluaa pähkinäisyyttä mukaan. Sekoita massaksi, maista välillä ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Mun taikina jäi rouheiseksi, mutta jos et tykkää sattumista, sekoittele huolellisesti. Piparkakkumausteen kanssa kannattaa olla varovainen, ettei taikinasta tule liian ärtsyä.

Huuhtele lopuksi kädet kylmällä vedellä ja pyörittele taikina palloiksi. Kylmä vesi auttaa saamaan palluroista sileäpintaisia. Sitten ei muuta kuin nautiskelemaan :)

image

maanantai 7. joulukuuta 2015

Inhorealistinen treenipäiväkirja, osa 2

image

Yhteistyössä liikuntakeskus Hukka.

 Maanantai:   

Uusi viikko, uudet kujeet! Mie pääsen aloittamaan viikon tuoreilla jaloilla, sillä edellinen päivä eli sunnuntai on ollut lepopäivä. Vaikka oon taas luvannut itselleni pitäväni pientä taukoa sulkapallosta varjellakseni mun naksuvaa olkapäätä, päätetään silti kaverin kanssa mennä pelaamaan sulista ennen iltajoogaa.

Sulis on yhtä hauskaa kuin aina ennenkin, ja pelit tuo hyvän lämmön kroppaan ennen joogastudioon siirtymistä. Yritän käydä kehonhuoltotunneilla sen pari kertaa viikossa, ja jooga on kyllä mahtavaa huoltoa myös mielelle. Oon koko tunnin ajan ihanan raukeassa tilassa, melkein nukahtamispisteessä. Vaikka asennot on välillä rankkojakin, mun silmät meinaa lupsahtaa kiinni aina, kun pysyn hetken paikoillani. On jotenkin tosi hyvä olo, ja loppurentoutuksen jälkeen en meinaa saada itseäni ylös ja ulos salista.


 Tiistai:  

Tiistaina oon suunnitellut hakevani uuden leiman Hukan Mestari-passiin, joten menen BodyJam-tanssitunnille, jossa en oo vielä tälle syksylle käynyt. Tuohon passiin kerätään tosiaan leimoja liikuntakeskuksen eri lajeja testaamalla, ja täydellä leimapassilla saa lunastaa itselleen erilaisia palkintoja.

Koska oon harrastanut tanssia nuorena kymmenen vuotta, mulla on yleensä vähän ristiriitaiset fiilikset tanssillisista ryhmäliikuntatunneista. Tavallaan on aivan ihanaa päästä vetkuttamaan pitkästä aikaa, mutta toisaalta tuntien rakenne on usein vähän liian hitaasti etenevä ja samoja liikkeitä toistetaan melko kauan. BodyJamissa on kuitenkin ihan mukavaa, vaikka onkin vähän orpo olo ilman treenikaveria. Jamissa tehdään tavallaan samaa koreografiaa koko tunnin ajan, kun taas esimerkiksi SH'Bamissahan tanssiliikkeet ja tanssityylit vaihtuvat tunnin jokaisella biisillä. Tunnin lopussa mulla menee vähän keskittyminen tosi kovalla soivaan musiikkiin, eikä oikeastaan jää sellainen olo, että pakko päästä Jamiin uudestaan.

Tanssimisen jälkeen mulla on vielä hiukan energiaa jäljellä, joten käyn juoksemassa puoli tuntia juoksumatolla. Suurin syy juoksemiselle on oikeasti se, että mua ärsyttää eräs päivällä tapahtunut asia ja haluan juosta sen pois ärsyttämästä jonkun kunnon mättöbassomusiikin tahdissa. Skrillex toimii tässä mielentilassa aika hyvin. Sopivan musiikin tahdissa juokseminen toimii yllättävän hyvin, kun pitää saada vihainen mielentila rauhoitettua, ja illalla mulla onkin jo hyvä mieli kaikesta :)

image

 Keskiviikko:  

Mun reissu lähenee uhkaavasti, mikä tarkoittaa sitä, että mulla on enää pari viikkoa aikaa kerätä Hukan leimapassi täyteen bluetooth-kuulokkeita varten. Mie menenkin siksi keskiviikkona 45 minuutin pallopilatekseen, jossa en oo käynyt aikaisemmin.

Pallopilateksessa käytetään isoa jumppapalloa niin lämmittelyssä kuin lihaskunto-osuudessakin. Mun jalat on vähän väsyneet eilisistä spurttailuista, joten oon ihan tyytyväinen mun päivän treenivalintaan. Lämmittelyn jälkeen siirrytään erilaisiin harjoituksiin, joista yhdessä tehdään vatsalihasrutistuksia puolittaisessa makuuasennossa selkä pallon päällä, jalkapohjat lattiassa. Asennossa pää menee tavallaan taakse ja alaspäin, ja kiertävien ylösnousujen aikana mulla alkaa tulla hiukan huono olo. Kun harjoitus on ohi, mua etoo aika pahasti, ja päättelen sen johtuvan mun yliherkästä tasapainoelimestä (välillä tulee tosi herkästi "matkapahoinvointia"). Lopputunnilla mun on vähän vaikea keskittyä mihinkään, sillä mua vähän oksettaa edelleen, eikä olo helpotu kuin vasta kotona tunnin pötköttelyn jälkeen.


 Torstai:  

Vaikka eilinen pilates meni vähän häneksi, mun vatsalihakset on mukavasti jumissa torstaina. Jotakin hyötyä siitäkin, jes. Koska eilinen päivä oli melko kevyt, päätän mennä mun ystävän kanssa 30 minuutin Grit Cardioon. Tuosta jumpasta on kyllä tullut mun uusi lemppari, minkä huomaa mm. siitä, että oon käynyt Grit Cardiossa kuusi kertaa syksyn aikana. Esimerkiksi mun vanhoissa suosikeissa eli BodyCombatissa ja BodyPumpissa taas en oo käynyt kuin kerran tai kaksi.

Tänään Grit Cardiossa vedetään uutta ohjelmaa. Les Mills -ryhmäliikuntatunneillahan on aina samat ohjelmat (eli biisit ja liikkeet) noin kolmen kuukauden ajan, jonka jälkeen ohjelmat vaihtuvat. Kolme kuukautta on mun mielestä ihan sopiva aika yhdelle ohjelmalle, vaikka biiseihin alkaa kyllä kyllästyä, jos jollain tietyllä tunnilla käy säännöllisesti vaikkapa kerran viikossa. Grit-tunneilla musiikkia ei kuitenkaan ehdi kuunnella samalla tavalla kuin vaikka Attackissa, sillä puolen tunnin setti on niin älyttömän raskas ja intensiivinen, että ainakin mulla ne minuutit menee jossain kivun rajamailla :D Välillä tuntuu, ettei muista yhtään, mikä biisi on soinut taustalla treenin jälkeen - sitä vaan keskittyy selviytymiseen. Torstain Grit Cardiossa olen ekaa kertaa uudessa ohjelmassa, joka vaikutti ihan hyvältä; yhtä kamalia ja ihania ne taitaa kaikki olla. On jännä, miten Cardiossa haluaa käydä kerta toisensa jälkeen, vaikka jumppa on aina yhtä paha rääkki. Se fiilis puolituntisen jälkeen on vaan niin mahtava, että kai siihen on jäänyt koukkuun.

image

 Perjantai: 

Perjantaina mulla on ehkä hiukan laiska olo. Huomaa kyllä, miten alkusyksyn treeni-into alkaa hiukan hiipua pimeyden vuoksi. Väsyttää jotenkin eri tavalla kuin aikaisemmin, eikä ole ihmekään - onhan se melko ankeaa, kun aurinko laskee kahdelta päivällä. WhatsAppissa meän Hukka-ryhmässä kuitenkin ehdotetaan iltapäivän BodyPump-tuntia, joten päätän kerätä itseni lojumasta kotoa ja lähteä jumppaan.

Käy kuitenkin lopulta niin, että oon yksin Pumpissa :D Vähän huvittaa, sillä olin lähtenyt kotoa sen ajatuksen voimalla, että näkee tyttöjä salilla. Ei se mitään, Pumpissa on ihan kivaa pitkästä aikaa ja uudessa ohjelmassa on pari hyvää biisiäkin. Laitan moniin kappaleisiin aika pienet painot, joista jotkut tuntuu jopa säälittäviltä verrattuna niihin kilomääriin, jotka latasin joskus tankoon. Kun kävin säännöllisesti Pumpissa, mulla oli parhaimmillaan 30 kiloa kyykyissä ja varmaan kymppi hartiabiisissä - nyt vastaavat kappaleet tehtiin puolet pienemmillä painoilla. Mutta hyvä vaan, mun mielestä tekniikka on kuitenkin tärkeintä, jos Pumpissa käy harvakseltaan. Sain kuitenkin poltteen päälle joka kappaleessa, ja esimerkiksi hauikset meni Pumpista ihan jumiin seitsemän kilon tangolla.


 Lauantai: 

Lauantaina pidän välipäivän! Sijoitan levon usein työpäivälle, sillä en tykkää treenata ennen työvuoroa (on kuitenkin aina vähän väsynyt olo jumpan jälkeen) ja työvuoron jälkeen taas ei yleensä kiinnosta yhtään lähteä treenaamaan. Suoraan vaan kotiin syömään ja löllöttelemään sohvalle.

Lauantaina on myös pienimuotoiset pikkujoulut, joissa tankkailen vähän jouluherkkuja :)

image

 Sunnuntai: 

Sunnuntaina mulla on taas energinen olo ja päätän mennä iltapäivän BodyAttack-tunnille. Ohjaaja vetää uutta ohjelmaa ja mulla on älyttömän hyvä fiilis kaikesta treenin aikana. Mulla hymyilyttää mm. uudet hyvät uudet biisit (erityisesti lihaskunnon jälkeinen juoksubiisi U & I sekä agilityssä soiva Major Lazer), eilisen lepopäivän tuoma energia sekä se, että tajuan lähteväni Aasiaan tasan viikon päästä.

En ehkä rakastu uuteen Attack-ohjelmaan yhtä palavasti kuin edelliseen, mutta tykkään siitä silti. Jään kaipaamaan vanhasta ohjelmasta kerähyppyjä ja viimeistä sykehuippukappaletta, mutta esimerkiksi kahdeksas biisi oli niin tylsä, että kiva päästä siitä eroon. Uusi Attack oli ehkä pikkiriikkisen kevyemmän tuntuinen kuin vanha, mutta tuo rankkuus kyllä riippuu myös paljon siitä, kuinka täysillä itse tekee.

BodyAttack luo mahtavan lopetuksen treeniviikolle, ja sinetöin treenin kuuntelemalla hyvän fiiliksen musiikkia pyöräillessä kotiin.

image

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Ajatuksia bloggaamisesta

image

Perjantaina vieteltiin tosiaan Oulun Kaarlessa some-pikkujouluja, jossa mm. pohdiskeltiin kuvassa näkyvän pienen paneelin kesken sosiaalista mediaa. Näiden kuvien myötä mie ajattelin jakaa teille vähän mietteitä bloggaamisesta ja somesta, erityisesti Instagramista.

Kun mie aloitin bloggaamisen vuonna 2011, olin kunnon torvelo enkä suoraan sanottuna tajunnut blogimaailmasta vielä yhtään mitään. Laitoin postauksiin mitä kuvia sattuu, kerroin mitä sattuu, enkä oikeastaan koskaan osannut ajatella, että mun blogia voisi joskus lukea enemmän kuin viisi ihmistä. Tai no, tämähän voi kuulostaa ihan tavalliselta lähtöasetelmalta, mutta musta tuntuu että nykyään osa blogin perustavista ihmisistä oikeasti tietää jo, mitä on tekemässä ja mitä haluaa blogillaan saavuttaa. Kuitenkin, bloggasin yhä aktiivisemmin ja intensiivisemmin kuukausien ja vuosien kuluessa, kunnes blogista on muodostunut luonnollinen osa mun arkea ja oikeastaan minua itseänikin, ja samalla bloggaamisesta on tullut yhä useamman ihmisen ammatti.

Asia, jota mie oon alkanut yhä enemmän pohtia, on se ns. "aitous". Sellainen todenmukaisuus. Mun mielestä blogit jakautuu usein karkeasti kahteen leiriin: ne sivut, joiden kuvat on kuin suoraan ammattivalokuvaajan kamerasta ja jotka luovat mielikuvan siitä, että bloggaaja elää kadehdittavaa, ihanaa rikasta kaunista elämää - sekä ne blogit, joiden sisältöön on helpompi samaistua ja joiden lukeminen ei aiheuta pientä kateutta vaan enemmänkin lohduttaa. Aika usein ekan kategorian blogit on niitä ammattiblogeja ja jälkimmäiset taas harrastuspohjaisia. En sano, ettei näitä piirteitä voisi olla samassa blogissa, mutta mun päässä jako on usein tällainen. Välillä mie tykkään selailla niitä ammattimaisia blogeja, mutta useimmiten muhun iskee sellainen aitous, arkisemmatkin kuulumiset ja ihmisten ajatusten lukeminen.

Oonkin miettinyt, millaisena haluan mun blogin vaikuttavan muiden silmissä. Okei, mie ja mun elämä on aika kaukana siitä kaikesta, mitä pitäisi olla tuohon ekaan blogikategoriaan pyrkiessä (puuttuu valkoinen sisustus, kukkakimput pöydillä, aamupalahedelmät sängyssä, skumpat sekä brunssit ja asukuvat Helsingin kaduilla), mutta periaatteessa miekin voisin pyrkiä siihen illuusioon siloittelemalla elämää sieltä ja täältä, karsimalla hiukan enemmän todenmukaisuutta. Ja miksi tekisin niin? Koska välillä tuntuu, että se on se mitä blogeja lukevat ihmiset haluaa nähdä. Se on mikä myy, mikä saa bloggaajan vaikuttamaan uskottavalta. Sellaista pientä, pelottavaa siloittelua oon jo huomannutkin; oon esimerkiksi muuttunut melko kriittiseksi sen suhteen, millaisia kuvia julkaisen itsestäni. En siis muokkaa mun ulkonäköä kuvissa (en osaa hah), mutta hylkään välillä kuvia pikku juttujen vuoksi.

image

Vähän samoja juttuja oon pyöritellyt mielessä mun Instagram-tilin suhteen. (Tässä vaiheessa pieni reality-check. Tajusin vaan yhtäkkiä, kuinka typerältä kuulostaa pohtia jotakin Instan kuvavirtaa ja sitä, millaisia kuvia siellä julkaisee. First world problems. Elämässä on tosiaan aika tosi paljon tärkeämpiäkin asioita... Bloggaajana sitä kuitenkin välillä ajautuu miettimään tällaisiakin turhuuksia, joten antakaa anteeksi tämä pinnallisuus.) Insta on muuttunut viime vuosina yhä enemmän sellaiseksi viralliseksi kanavaksi, johon esimerkiksi bloggaajat eivät enää lätki mitä tahansa fiiliskuvia, vaan tilillä julkaistaan harkittuja, järjestelmäkameralla taltioituja otoksia. Ja myös mun kohdalla on käynyt näin. Oon miettinyt sitä, välitänkö mie Instassa ärsyttävän siloiteltua kuvaa mun elämästä. Onko mulla jokin vastuu välittää myös niitä arjen rumia, kiireisiä ja meikittömiä fiiliksiä ihmisille? Mun mielestä ihmisiä ei kuitenkaan voi enää oikein syyllistää lavastettujen kuvien jakamisesta, sillä sellaiseksi Instagram on vaan ehtinyt mennä. Eihän kukaan valokuvaajakaan halua julkaista "rumia" kuvia, totta kai ne vastoinkäymiset ja suihkukaivon tyhjentämiset jää ikuistamatta. Pointti onkin siinä, että nykyaikana on vain pakko muistaa somea selaillessa, mitä niiden kuvien takana on. Some on ehkä osittain pilattu sillä, ettei se enää (ainakaan ammattisomettajien kohdalla) välitä niin todenmukaisia vilauksia arjesta kuin voisi, mutta tässä vaiheessa muutos pitää vaan muistaa ja tiedostaa. Mie oon esimerkiksi tehnyt sellaisen valinnan, etten hamstraa mun seurantalistalle sellaisia täydellisen elämän Insta-tilejä ihan vaan siksi, etten alkaisi uutisvirtaa selatessa liikaa vertailemaan mun arkea ihmisten maalaamiin illuusioihin arjesta. 

Oon kuitenkin hoksannut pienen porsaanreiän. Ehkä se mun juttu voisi lopulta olla blogin tekstien aitouteen panostaminen. Voin asetella muka hienoja asetelmia ja yrittää ottaa nättejä kuvia sekä Instagramiin että blogiin, jos pyrin kuitenkin välittämään niitä oikeita ajatuksia ja kokemuksia kirjoitusten kautta. Näin visuaalinen puoli ei kärsi, mutta se lohtua tuova aitous voidaan saavuttaa. Tässä taitaakin olla mun tulevaisuuden tavoite bloggaamisen suhteen: vaikka yrittäisin luoda kauniita kuvia, muistan myös kertoa elämästä niitä varjopuolia, välittää ajatuksia asioista joilla on väliä ja jakaa tarinoita tavallisestakin arjesta. Koska let's face it, sellainen pyörällä kaatuileva, jatkuvasti tiskaava ja kalsareissa hengaileva tyyppi mie oon, vaikka miltä elämä vaikuttaisi kuvien perusteella.

Apua mikä selostus tästä tuli! Tekee vissiin ihan hyvää kirjoittaa jotain muutakin kuin kandia... Musta olisi tosi kiva kuulla, mitä mieltä ootte näistä asioista, joten kommentoikaahan jos tulee jotain sanottavaa aiheeseen liittyen. Ensi kerralla jotain vähän kevyempää luettavaa :)

image

perjantai 4. joulukuuta 2015

Kaikista parhaimmat ja monipuolisimmat treenihousut

image

Oon tehnyt pientä empiiristä tutkimusta markkinoiden erilaisista urheilutrikoista, ja erilaisten housujen vertailun jälkeen oon löytänyt yhdet, jotka ovat parhaimmat niin hinta-laatusuhteeltaan, istuvuudeltaan kuin malliltaan. Mie oon nyt ollut puolisen vuotta töissä urheiluliikkeessä, ja joka kerta, kun asiakas etsii treenihousuja, suosittelen näitä kuvissa näkyviä pöksyjä. Mallin nimi on Nike Pro Tight.

Ensimmäinen mahtava juttu näissä housuissa on malli. Housujen vyötärö nousee navan korkeudelle, jolloin liikkeitä tehdessä vyötärön resori ei paina alamahaa makkaralle. Vyötärön resori on täydellinen, sillä se on napakka mutta litteä, jolloin housut eivät näy tiukan paidan alta. Juoksuhousujen ja treenihousujen eronahan on se, että juoksuhousuissa on usein tasku, vetoketjut ja vyötärön kiristysnyörit juoksumukavuuden lisäämiseksi. Treenihousuissa taas kaikki turha on karsittu, jotta niillä pystyy esimerkiksi tekemään lihaskuntoliikkeitä lattialla makuuasennossa ilman, että vetskarit sun muut painavat ihoa vasten. Nämä Niken Prot siis sopivat tiukkojen yläosien kanssa pidettäväksi ja ovat pelkistetyn mallinsa vuoksi mukavat kaikenlaisessa treenissä.

Toinen mahtava homma on se, että nämä jumppahousut sopivat kuitenkin myös juoksemiseen. Mie inhoan sitä, kun housut valuvat jalkoja pitkin alaspäin kesken treenin, olipa kyse juoksulenkistä, salilla kyykkäämisestä tai joogasta. Nämä Niken Prot pysyvät napakasti paikoillaan, eikä niitä tarvitse olla jatkuvasti kiskomassa.

Kolmas hyvä juttu? No hinta :) Vaikka Nike on yleensä kallis merkki, nämä housut maksavat liikkeestä riippuen 30-40 euroa, mikä on suhteellisen pieni summa maksettavaksi hyvistä treenitrikoista. Esimerkiksi Intersportissa taitaa olla nyt tarjoushintana 29,90 euroa, mutta mie tilasin omani Sportamoresta viime kesänä noin 35 eurolla.

Eli, jos oot hankkimassa uusia jumppatrikoita, kokeile ehdottomasti näitä! Paras treenivaate, jonka oon koskaan ostanut.

image

torstai 3. joulukuuta 2015

Arvonnassa CaseApp-suojat puhelimelle tai tabletille

image

Yhteistyössä CaseApp.

Jee, pitkästä aikaa arvonta! 

Tällä kertaa pääpalkinnon teille sponssaa CaseApp-verkkokauppa. Sivuilta löytyy niin tarrasuojia kuin suojakuoriakin, ja vaihtoehtoja on monenlaisille laitteille. Mie sain yhteistyön myötä valita itselle yhden tuotteen, ja päädyin tilaamaan kuvassa näkyvät iPad-kuoret marmorikuviolla. CaseAppissa voi suunnitella oman printin tuotteeseen, mutta mie en jaksanut alkaa värkkäämään (harvinaista mulle, haha) vaan valitsin valmiin vaihtoehdon printtivalikoimasta. Tuo iPad-suoja oli näppärä laittaa paikoilleen ja sen värit vastaavat nettikaupan kuvan värejä. Ainoa miinus tulee siitä, että kuori jättää tabletin etupuolen suojaamatta - vaatii siis jonkinlaisen suojakalvon tai suojapussin, ettei näyttöön tule kolhuja.

Arvonnan palkintona on vapaavalintaiset kuoret tai suojatarrat CaseAppista ja osallistua voi kommentoimalla tähän postaukseen tämän viikon loppuun mennessä! Maanantaiaamuna eli 7.12. mie arvon voittajan ja otan häneen yhteyttä sähköpostitse.

Jos suojien tilaaminen kiinnostaa, käyttäkää hyödyksi tarjouskoodi SITA20, jolla tuotteista saa -20 % alennusta. Postaus ei muuten sisällä mainoslinkkejä enkä mie saa provikkaa tuon alekoodin käyttämisestä :) Sitten ei muuta kuin osallistumaan!

image

tiistai 1. joulukuuta 2015

Possusta porkkanoihin - kuinka minusta tuli kasvissyöjä

image


Minä, tyttö joka vannoo possun ja pihvin nimeen, olen alkanut kasvissyöjäksi.

Ei hele, en olisi ikinä uskonut sanovani tuota ääneen. Mutta kyllä, vastoin kaikkia maailman lakeja, pulled porkin pyhyyttä ja wingssien suloista rasvaisuutta mie tein reilut kolme viikkoa sitten valinnan, josta oon jo nyt ihan hirveän tyytyväinen ja josta tulen varmaan ajan mittaan olemaan vielä tyytyväisempi. En halua enää ostaa tai syödä lihaa. Pahoittelen muuten sitä, että mie käytän sanaa kasvissyöjä, vaikka syön välillä kalaa ja kananmunia; otsikko olisi ollut kunnon sanahirviö, jos olisin laittanut siihen pesko-lakto-ovo-vegetaristi... Oon siis jättänyt ruokavaliostani kokonaan kanan, possun ja naudanlihan sekä vähentänyt maitotuotteiden käyttöä parhaani mukaan. Lohta oon syönyt yliopistolla salaattilounaalla, mutta kotiin ei olla ostettu kalaa.

Mun käännytys alkoi monien muiden lailla netistä löytyneiden teurastamovideoiden katsomisesta. Olin tosi kauan sitä mieltä, etten halua enkä kestä nähdä niitä somessa pyöriviä koosteita - ja uskoisin, että moni siellä ruudun takana ajattelee just samoin. Lopulta päätin, että on naurettavaa ostaa ja syödä lihaa joka päivä, jos ei kestä totuutta niiden pihvipakkausten takana.

No, enhän mie kestänytkään.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Miksi se ei postaa

image

Kuva: Sarianna Valkama.


Vaikkei tästä postaustahdista uskoisi, en oo vähään aikaan ollut näin innoissaan bloggaamisesta kuin tällä hetkellä. Ja elämästä muutenkin. Tuntuu vähän samalta kuin keväällä, silloin kun ekan kerran tajuaa lukuvuoden lähenevän loppuaan ja kesän alkavan ihan pian. Sellainen tunne kuin olisi vapauden kynnyksellä, heräämässä talven horroksesta, vaikkei ollut edes tajunnut vajonneensa sen pimeyteen.

Mie alan nimittäin ensimmäistä kertaa oikeasti tajuta, että mun kuukauden reissu Aasiassa on ihan_just_kohta. Enää alle kaksi viikkoa aurinkoon, lämpöön, meren rannoille ikuiseen kesään. Oon tämän koko syksyn stressannut kouluhommia, kirjoittanut kandia elohiiri kolmatta viikkoa silmässä nykien ja viettänyt kaiken aikani kotona tajuamatta kunnolla, mihin tuo kaikki uurastus johtaa. Tällä viikolla se kuitenkin iski, riemu ja onni ja kaikkea. Lauantaina 12.12. lennän Helsinkiin ja sunnuntaina lähdetään tyttöjen kanssa. Mie menen tosiaan käymään pikaisesti Balilla, jossa oon viikon ajan, ja jouluksi lennän Thaimaahan äidin ja sukulaisten luo kolmeksi viikoksi.

Milläs mallilla ne opiskelut sitten on? Noo... Mulla on tällä hetkellä kandissa tekstiä 13 sivua, ja suositeltu määrä on vähintään 15. Eli periaatteessa mun pitää enää kirjoittaa jonkin verran analyysia sekä loppupäätelmä, jotta tuo sivumäärä tulee täyteen - mutta, suurin työ taitaa olla kandin läpi käymisessä, tarkastamisessa ja lisälähteiden tai -teorioiden hankinnassa. Lisäksi mulla olisi ennen lähtöä vielä kaksi tenttiä, mutta niistä en jaksa ottaa liikaa stressiä. En enää!

Tällä viikolla sattui yksi toinenkin juttu, josta oon repinyt iloa irti aamusta iltaan. Asia liittyy bloggaamiseen, mutta koska asiat ovat vielä aika auki, en kehtaa kirjoittaa siitä tähän postaukseen. Mutta voin sanoa, että on ollut mahtavaa saada tällainen energiapiikki bloggaamiseen, sillä vaikka en oo ehtinyt postata, oon suunnitellut ja fiilistellyt blogin tulevaisuutta senkin edestä. En tiiä, oonko käynyt jopa vähän ylikierroksilla, sillä oon nukkunut vähän huonosti tällä viikolla. Oon herännyt joka yö viiden ja kuuden välillä, enkä meinaa enää nukahtaa sen jälkeen - tai en ainakaan pääse sellaiseen rentouttavaan syvään uneen kovin hyvin. Onneksi saan kuitenkin iltaisin ihan hyvin unen päästä kiinni, sillä inhoan valvomista ja karsin mieluummin yöunia sieltä aamusta. Mie ehkä kutsuisin tätä positiiviseksi stressiksi: oon niin innoissaan monesta jutusta, että huomaan suunnittelevani ja pohtivani asioita ihan koko ajan. Mulla on kuitenkin hyvä olo, enkä oo mitenkään hirveän väsynyt päivisin, joten ehkä tuo aamuyön heräily ei oo niin iso juttu, vaikka se jatkuisikin pari viikkoa.

Mun tämän päivän suunnitelmissa on kirjoittaa vielä vähän kandia, herättää rakas (ja pitää puhuttelu sen hampaiden kirskuttamisesta eisattana), tehdä ehkä proteiinipannareita pitkästä aikaa, käydä kehonhuoltotunnilla ja illalla mennä tyttöjen kanssa Antti Tuiskun ikärajattomalle keikalle. Ihana muuten nähdä vaaleansininen taivas pitkästä aikaa ikkunasta. Haluaisin jakaa tämän hyvän olon osiin ja ripotella tätä teille kaikille. Koitan tehdä sen toivottamalla mukavaa sunnuntaita, nautitaan kun aurinko paistaa edes pienen hetken. Moikka <3 div="">

tiistai 24. marraskuuta 2015

Vihersmoothie ilman blenderiä

image

Yhteistyössä Go Green.


Alkusyksystä tein usean viikon ajan melkein joka päivä välipalaksi vihersmoothien. Siis oikeasti melkein päivittäin, mistä kertoo se, että meän kaksi blenderiä vetelee tällä hetkellä viimeisiään... Laitoin ne vissiin vähän liian kovalle koetukselle, sillä kumpikin niistä huutaa ja tuntuu sekoavan, jos niillä yrittää tehdä vähänkään paksumpaa smoothieta. Lisäksi neste valuu aina kulhon pohjan läpi itse koneeseen, mitä ei oo aikaisemmin tapahtunut. Oon myös ollut haistavinani vähän semmoisen palaneen käryn blendaamisen jälkeen, joten viime aikoina en oo oikein uskaltanut käyttää niitä jonkinlaisen räjähdyksen pelossa :D

Ostin kuitenkin tuossa toissa viikolla Prismasta halvalla tehosekoittimen, jossa tuli mukana sekä sauvasekoitin että minisilppuri. Päätin tänään kokeilla tehdä smoothieta vähän eri tavalla kuin ennen, eli ilman blenderiä; laitoin ainekset tehosekoittimen mukana tulleeseen törppöön ja survoin menemään. Oli oikeastaan aika kätevää, sillä tuo muovitörppö oli helpompi putsata kuin blenderin raskas kulho (jonka lisäksi mun pitäisi siivota myös pöytä, sillä ne blenderit tosiaan valutti sitä smoothieta läpi).

image

Ainekset

  • ananasta (tuoreena paras, mutta tölkistä kätevämpi)
  • vihreitä: esimerkiksi lehtikaalta, kurkkua, pinaattia, selleriä
  • banaania tuomaan täyteläisyyttä (avokado tekee saman)
  • mangoa (myös pakasteversio käy) tai omenaa

Sitten vaan sauvasekoittimella nuo mössöksi! Mun smoothiessa oli päällä manteleita, kurpitsansiemeniä, kookosrouhetta, chiansiemeniä sekä hamppurouhetta. Kahta viimeiseksi mainittua mulla ei ole ennen ollut, mutta sain niitä pussilliset Go Greeniltä osana kaupallista yhteistyötä ja nyt tekisi mieli ripotella niitä joka paikkaan: smoothieeseen, puuroon, jogurttiin, kasvoille, laukkuun... No ei vaiskaan, mutta käteviä ne joka tapauksessa on!

image

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Hukan jäsenpikkujoulut

image

Yhteistyössä liikuntakeskus Hukka.

Perjantaina juhlittiin pikkujouluja Ilonassa Hukan jäsenten kesken. Viimeksi, kun mie tein yhteistyötä Hukan kanssa vuonna 2012, pikkujoulut pidettiin itse liikuntakeskuksessa, mutta tällä kertaa paikkana oli tosiaan Ouluun avattu yökerho Ilona, jonka ovet aukesivat seitsemän aikoihin. Mie viettelen edellen tipatonta kuukautta, joten lähdin juhlimaan limsalinjalla, mutta eipä se haitannut menoa. Porukkaa oli kuitenkin ihan kivasti (yökerhon isot tilat olisi muuten jääneet vähän autioiksi, nyt tunnelma oli sopivan tiivis) ja tuntui, ettei tarvitse olla juoma kädessä nauttiakseen illasta! Liekkö asiaan vaikuttanut se, että kyseessä oli liikuntakeskuksen jäsenten pikkujoulut :D

Illan ohjelmassa oli pieni ruokailu, Hukan ohjaajien huippu Les Mills -henkinen tanssiesitys, bändin keikka sekä yleistä haahuilua juhlakansan seassa.

image
image
imageimage
image
image

Viimeksi, kun mie oon tehnyt Hukan kanssa yhteistyötä vuonna 2012, pikkujoulut pidettiin itse liikuntakeskuksen tiloissa. Jostain syystä mie tykkäsin siitä miljööstä ehkä hiukan enemmän, vaikka Ilonan tilat onkin fiinit ja juhlavat. Hyvä puoli tuossa oli tietenkin se, ettei tarvinnut keskeyttää iltaa baariin karkaamisen takia; nyt kaikki oli jo baarissa, hah.

Vaikkei mennyt myöhään, oli kyllä kiva käydä pikkuisen tuulettumassa pitkästä aikaa, sillä olin viimeksi ollut baarissa kuukausi sitten. Ja ah pakko kertoa: ulkona oli niin ihana tunnelma silloin keskiyöllä, kun lähdin polkemaan Ilonasta kotiin! Lunta satoi, jouluvalot hehkuivat keskustassa ja tuli mieleen se Sinkkuelämää-leffan Auld Lang Syne -kohta, kun pyöräilin valkoisessa pörrötakissani kotiin.

Tuon biisin tahtiin toivottelen kaikille kivaa sunnuntaita :)

image

lauantai 21. marraskuuta 2015

Pikku kuulumisia

image

Viikot menee niin älyttömän nopeasti nykyään.

Eikä se tavallaan haittaa yhtään; mitä nopeampaa päivät suhahtaa ohi, sitä nopeammin myös saapuu joulukuun 13. päivä, jolloin lähden sinne mun kuukauden reissulle Balin kautta Thaimaahan. Mutta toisaalta tuo samainen päivä on deadline mun kandille, joka pitäisi saada valmiiksi ennen kuin pakenen talvea auringon alle. Eli puolensa tälläkin!

Arkipäivät meni tällä viikolla aika samalla kaavalla kuin yleensä tänä syksynä: aamupäivällä yliopistolle, lounas, yksi luento, kotiin iltapäivällä, illalla jumppaan tai töihin ja jossain välissä yritän näpytellä kandia. Tällä hetkellä nautin jotenkin tosi paljon arjesta, sen kivoista rutiineista ja pikku yllätyksistä. Noihin kivoihin rutiineihin voisi laskea esimerkiksi bussimatkat yliopistolle raksun kanssa, päivittäiset lounastreffit tyttöjen kanssa opiskelijaravintolassa, iltapäiväkahvit ja ihan vaan kaupassakäynnin, sillä jostain syystä rakastan shoppailla vihanneksia ja hedelmiä... #mummosyksy2015

tiistai 17. marraskuuta 2015

Inhorealistinen treenipäiväkirja

image

Yhteistyössä liikuntakeskus Hukka.

 Maanantai:   

Viikon ensimmäinen päivä. Eilisen päivän jooga tuntuu takareisissä, mutta muuten olo on virkeä eikä lihaksissa ole pahoja jumeja. Päätetään tyttöjen kanssa mennä illalla Grit Cardio -tunnille, jonka jälkeen oon sopinut käyväni pelaamassa sulkapalloa. Niille, jotka ei tiiä: Grit Cardio on 30 minuutin mittainen tappotreeni, joka kuuluu Les Mills -tuoteperheeseen. Oon käynyt Cardiossa ekan kerran tänä syksynä, mutta tunti on tullut parin kuukauden aikana tutuksi; treeni tehdään kehon painolla ja se sisältää esimerkiksi punnerruksia, hyppyjä, kyykkyjä, polvennostojuoksua ja muita nopeita liikkeitä. Niin kuin yleensäkin Les Mills -ryhmäliikuntatunneilla, yhtä ohjelmaa vedetään läpi noin kolmen kuukauden ajan, kunnes uusi ohjelma lanseerataan uusine biiseineen ja liikkeineen.

Maanantain Cardio on suunnilleen yhtä rankka kuin aina ennenkin. Onneksi Griteissä saa hiukan henkilökohtaisempaa tsemppiä kuin muilla tunneilla, sillä ohjaaja kiertää välillä treenaajien joukossa kannustamassa ja haastamassa tekemään kovemmin. Mulla välillä naurattaa ja hävettää jälkeenpäin, kuinka murhanhimoiselta oon varmaan näyttänyt katseiden kohdatessa ohjaajan kanssa rankimpien liikkeiden aikana :D Cardion viimeisessä biisissä mun polvi kopsahtaa lattiaan, kun yritän siirtyä punnerrusasentoon liian nopeasti ja jalka tuntuu vähän oudolta viimeisen treeniminuutin ajan (mikä tietenkin harmittaa hiukan, ei saa vedettyä täysillä loppuun saakka). Cardion jälkeen oon ihan poikki, mutta jään kuitenkin pelaamaan sulista tunniksi. Kotiin pyöräillessä on sellainen olo, että voisin syödä kolme norsua ja yhden hevosen.


 Tiistai:  

Tiistaina mie en oo mitenkään mahdottoman jumissa, mutta koska oon viimeksi pitänyt totaalilepopäivän viikko sitten, päätän ottaa rennosti ja käydä vain 45 minuutin pilatestunnilla. Yksi syy tuntivalinnalle on tietenkin Mestarin treenipassi, josta multa puuttuu leima pilateksen kohdalta. Niin kuin oon monta kertaa sanonutkin, tuo treenipassi on kyllä innostanut kokeilemaan tosi montaa erilaista lajia, joita ei olisi tullut testattua ilman MestariHukka-haastetta.

Saan lopulta treenikamuksi Even, jolta puuttui myös pilatesleima. Tunnin alussa lämmitellään kroppaa, tehdään erilaisia harjoituksia ja keskitytään mm. syvien vatsalihasten aktivoimiseen. Oon suoraan sanottuna ison osan tunnista aika pihalla, sillä kovaan treeniin tottuneena pienten, syvien lihasten harjoittaminen tuntuu sellaiselta epävarmalta; tuntuuko tämä tarpeeksi, teenkö oikein ja missä pitäisi tuntua? Yhdessä vaiheessa mie myös turhaudun, kun en saa tehtyä ihan yksinkertaista vatsalihasliikettä ja tuntuu, että oon ihan surkea. Tunnin jälkeen oon sitä mieltä, että tykkään joogasta ja kehonhuoltotunneista enemmän kuin pilateksesta, mutta mieli saattaisi kyllä muuttua, jos malttaisi käydä siellä säännöllisesti. Mulla on illalla vähän sellainen olo, niin kuin ei olisi mitään treeniä tehnytkään, mutta koitan ajatella, että kehonhuolto on aina hyväksi - vaikkei se tuntuisikaan oikein missään.

image

 Keskiviikko:  

Keskiviikkona pidän pakollisen välipäivän, sillä mun kalenteri on täynnä tälle päivälle: aamupäivällä luento, iltapäivällä haastattelu oululaiseen lehteen ja sen jälkeen oululaisten bloggaajien pikkujoulut. Syön vähän päin honkia, sillä missaan mun normaalin lämpimän iltaruoan ja korvaan sen pikkujouluissa herkuilla, hupsista perkele.

Hassua muuten, miten nykyään on niin päin, ettei malttaisi pitää välipäiviä (normaalistihan sitä keksii tekosyitä olla lähtemättä salille). Isoin syy tähän on ehdottomasti se, että niin moni meän tyttöporukasta on liittynyt Hukan jäseneksi; meillä on huippu treeniporukka, ja tekee pahaa lukea muiden yhteisiä jumppasuunnitelmia WhatsApp-ryhmäkeskustelusta, kun ei itse pääse mukaan :D Mutta hyvä vaan, eihän sillä oo väliä mikä motivoi liikkumaan, jos lopputuloksena on kuitenkin hikinen otsa, punaiset posket ja hymyilevät kasvot.


 Torstai:  

Olo on aamulla vähän pöhnäinen edellisillan herkutteluista, joten päätän käyttää täydet hiilarivarastot hyödyksi (lol) ja käydä pienellä aamulenkillä. Ilma on aluksi aika masentavan harmaa, mutta lopulta pikkuinen lumisade saa hymyn huulille ja mulle tulee hyvä fiilis niin kuin yleensäkin lenkillä; mie oikein fiilistelen sitä että jes, sain aikaiseksi lähdettyä ulos, ihan sama kuinka pitkään tai lujaa juoksen. Tiiättekö sen tunteen, kun itsellä on laiskapepukausi ja reipas lenkkeilijä juoksee kadulla vastaan huokuen hyvää oloa? Koitan muistaa tuon tunteen omien lenkkieni aikana ja olla ylpeä siitä, että sain lähdettyä ulos. Kaikki motivaattorit käyttöön, hah.

Juoksufiilis olisi varmasti vielä parempi, jos olisin päivittänyt lenkkisoittolistan ennen lenkkiä, mutta ei se mitään! Tykkään treenatessa kuunnella yleensä jytyjumputusta, jossa on sellainen... ei liian iloinen tunnelma? Oon myös lopettanut nappikuulokkeiden käyttämisen liikkuessa, sillä kunnon bassoluurit on vaan _niin_paljon paremmat. Juoksukamppeina mulla on tällä hetkellä Socin juoksuhousut, vanha H&M:n alesta ostettu välikausitakki ja Asics-merkkiset juoksukengät, joissa on hyvä vaimennus pitkiä lenkkejä ajatellen. Teen joskus oman postauksen treeni- ja juoksukengistä, niistä lisää sitten!

Mie en ole syksyn aikana käynyt juoksemassa kovin montaa kertaa, joten puolen tunnin lenkki vie yllättävän tehokkaasti voimat. Mulla meni myös yllättäen paikat jumiin? Seuraavana päivänä tuntui nimittäin erityisesti sisäreisissä.

image

 Perjantai: 

Homman nimi on et tää on pääpäivä!! Laulan tuota Pää-äijien biisiä aina aamuisin, jos meillä on sulkapallovuoro varattuna illalle...

Eli sulispäivä siis! Ollaan suunniteltu minikokoista turnausta meän tyttöjen kesken kauemman aikaa, ja perjantaina päästään vihdoin pelaamaan isolla porukalla. Meille on varattuna useampi kenttä, sillä pelaajia tulee loppujen lopuksi seitsemän. On hauskaa ja aika menee kuin siivillä, oon niin rakastunut sulikseen, ettei malttaisi tehdä mitään muuta. Lajin helppous viehättää; tenniksessä pitää keskittyä niin paljon enemmän lyömiseen ja liikkumiseen, että saa pelit aikaiseksi. Sulkapallo tuntuu erityisen kivalta siksi, ettei tarvinnut aloittaa ihan nollasta, vaan tennistausta auttaa paljon.

Pelien jälkeen leimariippuvaiset jää vielä SH'Bamiin veivaamaan, ja mun sydäntä lämmittää erityisesti parit vanhat biisit, jotka ohjaaja on ottanut tunnille mukaan. Nostalgia ja unohdettujen biisien fiilisteleminen on parasta, myös treenatessa.


 Lauantai: 

Oon aina onnellinen, jos mulle ei oo osunut työvuoroa lauantaille, sillä lauantai on ehkä mun viikon lempitreenipäivä. Syy tähän on minun rakkaan Maijan vetämä aamun BodyAttack-tunti, jonka jälkeen meillä on tapana käydä porukalla salaattilounaalla opiskelijaravintolassa. Attack alkaa vasta kymmentä vaille yksitoista, mikä on just soppeli aika. Ehtii herätä, syödä rauhassa aamupalaa ja virkistyä ennen kuin lähtee pyöräilemään salille.

Tänä lauantaina meitä on Attackissa kolme, ja fiilis on sata kertaa parempi, kuin yksin jumpatessa. Esimerkiksi lihaskunto-osiossa kavereille peilin kautta virnuilu auttaa jaksamaan ne viimeisetkin askelkyykyt, haha. Punnerrusten aikana koitan miettiä, onko niissä tapahtunut mitään kehitystä. Oon käynyt nyt syksyllä nykyisen ohjelman aikana Attackissa seitsemän kertaa (eli suunnilleen kerran viikossa) ja tähän asti ohjelmaa on jaksanut treenata mielellään. Mun lemppari on ehdottomasti viimeinen sykehuippu, jossa tulee kerähyppyjä ja polvennostojuoksua, ah sitä tuskan määrää.

Attackin jälkeen Vanillan salaattibaarin alle kolmen euron lohisalaatti maistuu niin hullun hyvältä.

image

 Sunnuntai: 

Sunnuntaina mun työvuoro loppuu viideltä, ja ollaan varattu tyttöjen kanssa sulkapallovuoro puoli kuudelta. Väsyttää vähän töiden jälkeen, pimeys ja räntäsade painaa päälle kotiin polkiessa, mutta saan kuin saankin käytyä kotona hakemassa treenikamppeet ja pyöräiltyä Hukkaan. Kropassa on jotenkin inhottava olo; tuntuu että maha on epätavallisen pömpöllään, vaikkei ole syönyt sitä erityisen täyteen.

Pelataan tällä kertaa sulkapalloa nelinpelinä kaksinpelien sijaan. Pakko myöntää, että ilman tyttöjä en olisi ikinä jaksanut lähteä salille, joten tässä taas nähdään, kuinka tärkeitä ne treenikaverit joskus on. On taas hauskaa, mutta mulla alkaa hiukan stressata kerta kerralta enemmän kipeytyvä olkapää, joka on sulkapallon aloittamisen jälkeen alkanut tuntua oudolta. Mun oikea olkapää on ollut monta vuotta sellainen, että sitä ahdistaa ja mun on pakko naksauttaa se pyöräyttämällä käsi suorana etukautta ympäri. Lisäksi monet salitreeniliikkeet tuntuu olkapäässä jotenkin vistolta painojen kanssa, joten tajuan sunnuntaina, että nyt pitää pitää pientä breikkiä suliksesta ja katsoa, mitä olkapää sanoo viikon pelaamattomuuden jälkeen. Ihan mälsää, mutta pakko koittaa olla järkevä.


Sellainen oli mun viime viikon liikuntapäiväkirja tällaisessa todenmukaisessa muodossa! Toivottavasti tykkäsitte postauksesta ja jos kaipaatte lisää näitä tulevaisuudessa, laittakaa ihmeessä kommenttia :)

image

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Millaista blogitapahtumissa oikeasti on?

image

Vieteltiin tämän viikon keskiviikkona pikkujouluja oululaisten bloggaajien kesken. Paikkana toimi Oulun arkkitehtikillan Kiltatalo, jonka Eveliina oli hommannut meille ja joka oli koristeltu tunnelmallisesti. Paikalle saapui parisenkymmentä osallistujaa, ja illan teemana oli hengailla yhdessä ruoan merkeissä. Illan sponsoreina toimi mm. Cloetta ja Puistokahvila Makia, mutta heidän herkkujen lisäksi meillä oli myös nyyttäripöytä, josta löytyi juustoja, leivoksia, dippailtavaa ja patonkia.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Pray for Paris

image

Tänään tuuli tuntui kylmemmältä kuin ennen.

Jossain kaukana (mutta silti niin lähellä) julmuus välähteli eilen illalla sokaisten satoja ihmisiä ikuiseen pimeyteen. Marraskuun kolmastoista päivä. Aamulla miljoonat heräsivät epäuskoon, pelkoon, kysymyksiin, epätietoisuuden puristavaan otteeseen. Ei tunnu oikealta aloittaa päivää niin kuin ennen, hymyn takana hetken unohdus.


Oma typerä arkeni, turhat valitukseni
mitä jos minulle sinulle meille rakas joskus kävisi noin miksi kukaan ikinä 
miten voi olla en kestä tätä maailmaa


Nyt hiljaisuus valuu kyynelinä ikkunoissa, seinät kaikuvat äänettömiä huutoja ja suru laskee huntunsa ihmisten ylle peittäen Ranskan valkoiseksi. Mutta vaikka surun harso on ohuempaa täällä kaukana, minusta tuntuu kuitenkin siltä, että haluan hakeutua sen suojaan.

Sillä siellä, myötätunnon tuoman tuskan seassa on ihmisyys, rakkaus.



perjantai 13. marraskuuta 2015

Mun lempparit Hukassa


Yhteistyössä liikuntakeskus Hukka.


Oon nyt blogihistoriani aikana ollut yhteistyössä oululaisen liikuntakeskus Hukan kanssa kaksi kertaa, mutta hoksasin tuossa vähän aikaa sitten, etten oo koskaan tehnyt sellaista kokonaisvaltaista esittelyä Hukasta. Mie ajattelin siksi toteuttaa sellaisen, mutta keskityn tässä postauksessa erityisesti niihin juttuihin, miksi just mie tykkään Hukasta - esimerkiksi kössiä harrastavan, 50-vuotiaan miehen mielestä Hukan paras juttu voisi olla peli-illat ja niiden jälkeinen saunottelu peliporukan kesken, mutta mie haluan esitellä Hukan parhaat puolet parikymppisen jumppailijan näkökulmasta. (Ps. Oispa siistiä, jos jotkut perheenisätkin bloggaisi enemmän Suomessa, haha.)

Aluksi kannattaa kuitenkin vilkaista yllä olevasta videosta, millainen liikuntakeskus Hukka on ja mitä kaikkea sieltä löytyykään. Paikkahan on oikeasti ihan valtava, niin kuin klipeistä näkyy. Niin ja näkyy niissä eräs tamukin... Välillä niin huvittaa löytää randomisti oma naama jostakin, haha. Videon jälkeen on aika esitellä mun viisi lempijuttua!

image

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Tilapäivitys

image

Hola bebet!

Kirjoitin teille viime viikolla siitä, miten stressi oli alkanut painaa oikein kunnolla päälle koulujuttujen vuoksi. Nyt mie voin kiitollisena todeta että jes, se pahin stressipiikki on mennyt ohi! Hallelujah, parasta kun tuntuu taas että elämä voittaa. Tämä viikko on ollut oikeastaan tosi mukava verrattuna edelliseen. Mulla on edelleenkin tuhat asiaa tehtävänä ja mun kropasta huomaa, etten ehkä oo ihan kokonaan palautunut stressistä (mulla on ollut nyt useamman viikon ajan elohiiri silmäluomessa, ylähuulen alueella ja oikeassa olkapäässä), mutta henkinen puoli on nyt ok! Ei enää tunnu siltä, että tukehtuu to do -listaa vilkaistessa. Harmittaa kyllä älyttömän paljon, kun on pitänyt ajanpuutteen vuoksi karsia esimerkiksi blogin päivittelyä aikatauluista vähemmälle, sillä jollain tapaa tämä teille kirjoittaminen on melkein terapeuttista. Tuntuu myös, että olisi niin paljon postausideoita eikä malttaisi odottaa, että pääsee toteuttamaan kaikenlaisia juttuja. No, onneksi tämä kiire (eli kandi-ajanjakso) on väliaikaista ja joulu-tammikuussa saan blogata niin paljon kuin sielu sietää - ja vieläpä auringossa, inspiroivassa ympäristössä.

Yksi syy stressin vähentymiseen on varmasti takaisin ruokavalion pariin palaaminen (ja ruokavaliolla tarkoitan niitä ohjeita, jotka sain blogiyhteistyön kautta Kunnossa-valmennuksesta alkusyksystä). Kyllä se vaan on niin, että hyvä ruoka - parempi mieli. Aloitettiin muutenkin tyttöjen kanssa herkuton ja alkoholiton marraskuu, minkä tarkoitus olisi ihan vaan saada taas parempi olo kroppaan ja mieleen. Lokakuussa tuli sekä syötyä roskaruokaa että käytyä baarissa (kiitti synttärit sun muut kissanristiäiset), mikä on tietenkin välillä ihan ok. Tällä hetkellä haluan kuitenkin olla mieluummin freshinä ja skarppina koko ajan, sillä jos esimerkiksi käyn viikonloppuna juhlimassa, mulla menee aina monta työskentelypäivää hukkaan ja oon usein vielä maanantainakin aikaansaamaton ja vainoharha-ahdistuksissani... Juhliminen tarkoittaa myös sitä, etten oikein jaksa pariin päivään treenata, ja se taas tietää mun mielialojen laskua - melkein huvittavaa, kuinka valtava merkitys liikkumisella on mielenterveydelle, oikeasti?! Ja vielä huvittavampaa on se, että pitkän tauon jälkeen on silti niin iso kynnys lähteä jumpalle, vaikka tietää tasan tarkkaan, kuinka hyvä olo liikunnasta aina tulee... Mutta mie kirjoittelen kuitenkin näistä treenihommista oman postauksensa, sillä muuten kirjoitan tätä vielä yölläkin.

image

Tällä viikolla oon ollut maanantaista perjantaihin joka päivä yliopistolla. Mulla on tällä hetkellä meneillään yleisen kielitieteen, kirjallisuuden, saamen ja ruotsin kurssit. Ja joo, näyttää vähän oudolta listalta! Missä kaikki perinteiset kielenhuollot, murteet ja suomen kielen lauseopit? No nehän on kaikki suoritettuina, eli tällä hetkellä haalin opintopisteitä kasaan paljon mm. sivuaineen kursseista, sillä mun pääaineen eli suomen kielen opinnot on kandivaiheen osalta käytynä. En tiiä kiinnostaako kellään kuulla, mutta pakko fiilistellä: rakastan yleistä kielitiedettä! En oo itsekään varma miksi, mutta luulisin että kaksikielisyyden takia. Musta on jotenkin niin mielenkiintoista opiskella kaikenlaisia asioita maailman kielistä ja verrata niitä sekä suomen että thain kieleen. Kieli on muutenkin uskomattoman iso osa meitä, ja musta tuntuu, että ihmiset ei tajua sitä :D Eikä kyllä tarvitse tajutakaan oikeasti, mutta musta itsestä vaan tuntuu, että maailmankuva on rikastunut kielten opiskelemisen kautta. Tai sitten on ihan vaan hauskaa, kun voi jatkuvasti analysoida kaikkea kieleen liittyvää ympäristössään, lol. Kunnon nörtti.

Nyt viikonloppuna taas oon ollut ihan vaan kotona ja tehnyt kouluhommia. Tai no, käytiin me perjantaina Ideaparkissa, ja oon myös ollut jumppailemassa Hukassa, mutta muutoin oon saanut vaan nököttää koneen ääressä ja näpytellä tekstiä Wordiin. On tehnyt niin hyvää, ja ah ihanaa aloittaa huomenna uusi viikko niin, että on saanut jotain aikaiseksi jo viikonlopun aikana. Tällä hetkellä mulla olisi kandin lisäksi kirjoitettavana kaksi esseetä, joista toiseen mun pitäisi lukea jokin pikareskiromaani. Teoslistalla oli mm. kuvassa näkyvä Pussikaljaromaani, mutta ainakin alun perusteella se vaikutti vähän epämääräiseltä, minkä lisäksi kirjan kieli oli mun makuun liian rönsyilevää. Saa nähdä, vaihdanko teosta esseetä varten.

image

Ensi viikolla mulla on jälleen joka päivä yksi luento yliopistolla, mutta töitä ei oo kuin parina päivänä. Noiden lisäksi kalenterissa näkyy merkintä oululaisten bloggaajien pikkujouluista - ja kaikki muu aika meneekin luultavasti kouluhommien ja treenaamisen parissa. Kuinka mielenkiintoista >:) No ei mulla oikeasti edes kovin haittaa. Tietenkin vähän kirpaisee skipata kaikkia juhlia ja tapahtumia (esimerkiksi Miltton Showroomin pressipäivät ja ID blogigaala), mutta kylläpä se sitten jouluna palakittee, kun löllöttelee Thaimaassa auringon alla. Nenäpäivän lähetystä katsellessa (ja märistessä, tietenkin) tuli muuten mieleen, että olisi mahtavaa tehdä Thaimaassa niiden viikkojen aikana jotain hyvää paikallisten hyväksi. Meän suvun kotikaupunki ei oo mikään hirveän köyhä, mutta köyhiäkin ihmisiä on ja mulla viime reissullakin oikein kuvotti välillä itseni ja mun elintaso Suomessa.

Sattui esimerkiksi yksi tilanne, jossa me istuttiin jäätelöllä jossain vähän syrjäisemmällä kadulla ja siinä vieressä maassa istui vanha mies etsien roskien seasta muovia myytäväksi. Mulla itketti ja hävetti olla siinä monen sadan euron kamera kaulassa, maailma tuntui niin epäoikeudenmukaiselta etten tiennyt miten päin olla. Ennen kuin lähdettiin, mun oli pakko käydä antamassa sille vanhukselle rahaa. Onneksi tässä on useampi viikko aikaa lähtöön ja ehtii miettiä, mitenhän sen loman voisi käyttää myös johonkin hyödylliseen.

Siihen asti study on ---->

perjantai 30. lokakuuta 2015

Stressistä

image

Tiedättekö sen tunteen, kun herää aamulla ja ennen kuin on ehtinyt edes avata silmiään, stressi on jo ehtinyt puristautua rintakehään?

Mulle on käynyt noin monta kertaa tällä viikolla. Yleensä heräilen pikku hiljaa unesta, mieli hiukan utuisena ja alan hiljalleen kelailla, mikä päivä on ja pitääkö nousta saman tien ylös. Mutta esimerkiksi maanantaina kellon soidessa stressi valtasi mielen ennen kuin ehdin edes tajuta heränneeni, ja näin on jatkunut miltei joka aamu tällä viikolla.

Stressaa niin, ettei tässä oikeastaan oo edes järkeä.

Koska mie olin syysloman kipeänä enkä saanut tehtyä mitään opiskelujuttuja viime viikolla, musta on tuntunut siltä, että kaikki hommat kasautuu ja kaatuu päälle. Kandi, kaksi esseetä ja tenttiä sekä luennot, työt ja blogihommat siihen lisäksi - pelkästään ajatus kaikesta uuvuttaa ihan täysin ja tuntuu, ettei aika tule muka mitenkään riittämään. Ei nyt eikä koko marraskuun aikana. Miehän lähden 13.12. sinne kuukauden mittaiselle reissulle, joten mm. mun kandin pitäisi olla täysin valmis ennen tuota päivää. Stressaan siis etukäteen kokonaista kuukautta. Ja tämähän on ihan typerää just siksi, ettei mulla oikeasti ole vielä mitään hajua, mitä seuraavan neljän viikon aikana tapahtuu. Voihan olla, että saan tehtyä hommia ihan mukavasti aikataulujen mukaan puhumattakaan siitä, ettei tämä etukäteisstressi hyödytä tai auta mua mitenkään. Se ei tsemppaa mua, se ei tee musta reipasta, päin vastoin lamauttaa ja vie voimia. Jostain syystä en oo saanut karistettua tätä oloa pois, ja stressi on punoutunut mun ympärille tällä viikolla niin vahvasti, että ahdistaa jos oon hetkenkään yksin. Niin kuin yleensäkin, ihmisten seurassa nämä asiat unohtuu, tuntuu mitättömiltä, ja ääneen lausuttuna moni asia pienenee puolella, mutta mulle on ominaista just tämä asioiden paisuttelu yksinollessa. Joskus hiljaisuus on äänekkäämpää kuin kaupungin puheensorina, ei rauhoita vaan antaa liikaa tilaa ajatuksille. Lisäksi mulla alkaa tässä tilassa usein stressaamaan ihan pikku jutut, jotka ei edes liity siihen alkuperäiseen stressinaiheeseen, vaan keräilen niitä random huolia sieltä täältä ihan niin kuin pää ei olisi jo muutenkin täynnä.

On myös hassua, miten tässä tilassa on vaikea suhteuttaa asioita. Tai siis, kyllähän mie esimerkiksi tiiän, että asiat voisi olla niin paljon huonomminkin, tai ettei nämä mun huolehtimat asiat ole mitään lopullisia ja kuolemanvakavia, mutta kroppa ei tunnu ymmärtävän tätä. Se pysyy tässä jännittyneessä tilassa, vaikka kuinka koitan ajatella asioita järjellä, eikä mukavienkaan asioiden fiilistely auta; oon herranjestas lähdössä Thaimaahan reilun kuukauden päästä, mutta koko asia ei ole tällä viikolla tuntunut yhtään miltään. Yleensä välttelen tällaisten asioiden kirjoittamista blogiin, sillä haluaisin keskittyä sellaisen positiivisen energian levittämiseen, mutta toisaalta: jos joku pystyy samaistumaan mun juttuihin ja löytää ehkä hetken helpotuksen omaan oloonsa niin tällaistenkin asioiden kirjoittaminen kannattaa.

Mutta onneksi tämä on ohimenevää, perjantain myötä olo alkaa ehkä hiukan helpottua. Ja onneksi tässä viikossa on ollut paljon hyvääkin.

image image

Hyviä on olleet esimerkiksi kaikki hetket, jotka oon saanut viettää meän porukan tyttöjen kanssa. Ja näen tänään pitkästä aikaa yhtä ihanaa meän porukasta, sellaista jota ei tule niin usein nähtyä. Syksy on ollut kaunis, kylmän aurinkoiset aamut on ihania. Odotan hulluna lauantaita, jolloin vietetään työporukan virkistysiltaa. Ihan mahtavaa. (Toki tästäkin oon osannut repiä yhden stressinaiheen, haha. Juhliminen verottaa aina yhden päivän tenttiin valmistautumisesta, sillä epäilen että oon sunnuntaina ihan opiskelukunnossa.)

Sain saamen välitentistä nelosen, enkä olisi ikinä uskonut että niin kävisi. (Enkä usko itse asiassa vieläkään täysin, mie epäilen että tuossa on tullut jokin sekaannus :D Kova luotto omiin taitoihin...) Hämmentävää, mutta totta: uudet emojit piristivät yhtenä päivänä yllättävän paljon. Oon saanut herätä joka aamu rakkaan vierestä. Vaikka on tuntunut siltä, etten välttämättä ole ihan täysin parantunut ja palautunut syysloman flunssasta, on silti ollut ihan parasta käydä treenaamassa viikon tauon jälkeen. Pelattiin yhtenä päivänä sulkapalloa, jäin koukkuun. Sain Tiinalta hullun söpön myöhäisen synttärilahjan. Oon myös ollut onnellinen mun uudessa takissa, vaikka tuntuukin kamalan pinnalliselta iloita jostain vaatteesta joka päivä.

imageimage image

Perjantai on kääntynyt tässä postausta naputellessa iltapäivän puolelle. Seuraavaksi mun pitäisi lukea tenttiin, sillä sain aamulla kuulla, että meille tulee illalla Rovaniemeltä yökyläilijöitä ja haluan pyhittää illan ystävien kanssa hengailulle. Porukalla sulista ja ulos syömään, sehän kuulostaa ihan perjantailta. Huomenna koitan ajoittaa samalla tavalla kouluhommat päivälle, sillä illalla on tosiaan työpaikan virkistysilta naamiaisteemalla eikä silloin saa uhrata sekuntiakaan tenttistressille. Vain huippuja ihmisiä sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Mun piti itse asiassa olla huomisissa naamiaisissa Harry Potter, mutta vaihdoinkin vähän tylsempään Hermioneen! Myös legendaarinen marjanpoimija-asu pitäisi vielä joskus toteuttaa, haha. Sääskiverkko-hattu päässä ja sankko kädessä.

Toivottavasti teillä ei oo samanlaiset stressit päällä kuin mulla, mutta jos on, mie lähetän Hyvistä ja huonoista uutisista tutut jaxuhalit sinne. Ehkä sitä nyt viikonloppuna saisi rauhoituttua ja ensi maanantai valkenee vähän mukavampana kuin edellisellä viikolla. Ja mitähän jos vain päättäisi, että kaiken kamalan sijaan marraskuusta tuleekin hyvä kuukausi - tehokas ja hauska ja täynnä hyviä hetkiä. Voisi oikeasti olla ihan asennoitumisesta kiinni.

Jaha. Niin kuin tarinoissakin, tähän postaukseen tuli näköjään onnellinen loppu. Erityisen hyvää tässä on, että se tuli multa luonnostaan. Jos kaiken valittamisen pystyy päättämään lopulta hymyyn, asiat saattaa olla oikeasti ihan hyvin.

image
SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS