keskiviikko 28. elokuuta 2013

Pikamoikat ennen reissua

 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg


Heippa kaikki :) Vaikka postaustauko tekikin terää, pakko myöntää että mulla on ollut ikävä teitä ja tätä blogia! Ja on ollut ihana huomata, että jotkut teistäkin on kaipailleet mua - isot isot pahoittelut siitä, että tein tällaisen katoamistempun enkä oo vielä vastannut noihin edellisen postauksen kommentteihinkaan. Sitä ei aina jotenkaan hoksaa, että on oikeasti ihmisiä, jotka panee tällaiset postaustauot merkille ja saattaa olla jopa huolissaan. Ootte suloisia! Mie oon tosiaan hengissä, kaikki on ihan ok eikä mitään dramaattista oo tapahtunut. Lähinnä tämä melkein parin viikon hiljaisuus on johtunut noista aiemmin puhutuista asioista, joista kirjoitin Tauon jälkeen -postauksessa, sekä yleisestä jumittamisesta; ei tiiä mistä ottaisi kuvia tai mitä teille kertoisi. Oon aina aatellut, että haluan tehdä tätä blogia siksi, että tätä lukiessa ihmisille tulisi hyvä mieli, ja jos mulla itellä ei oo hyvä fiilis blogin pitämisestä, on mun mielestä parempi olla vaikka vähän aikaa hiljaa. Ennen mie olin sellainen, että stressasin ihan hulluna parinkin päivän tauosta, mutta nyt oon päättänyt, että mun on ihan oikeasti pakko vaan tehdä asioita fiiliksen mukaan, etten mene taas rikki niin kuin viime talvena. Varsinkin, kun mulla on kuitenkin tapahtunut kesän aikana meleko isoja muutoksia elämässä, eikä voi vielä tietää, alkaako ne vaikka puskemaan läpi kun syksy ja arki alkaa. Aattelin koittaa tässä pikkuhiljaa palailla edes seminormaaliin postaustahtiin, mutten tosiaan uskalla luvata mitään.

Olipa iloinen aloitus postaukselle :D Sori! On mulle kaikkea pientä kivaakin siis tapahtunut viime aikoina. Yksi iso ilo on ollut treenaamisen pariin palaaminen, ja haluttaisikin äkkiä päästä näpyttelemään teille jonkinlaista liikuntapostausta. Oon nyt käynyt reilun viikon ajan Teknopalatsilla salilla sekä lenkkeillyt vielä päälle, ja tällä hetkellä tuntuu, ettei malttaisi olla päivääkään treenaamatta. Ehkä se parin kuukauden rappio on vihdoin selätetty, hehhe. (Katotaan vaan, niin oon taas viikonloppuna Oulun Kaarlessa lojumassa ympäri patiota...)

Viime viikolla mie olin aika paljon töissä, mistä johtuen Oulun blogikirppiskin jäi vähän välistä. Harmi, mulla olisi kyllä ollut hulluna kaikkea myytävää sekä paljon rakkautta jaettavaksi kaikille lukijoille! Tällä viikolla mulla on vapaata töistä, ja lähdenkin itse asiassa tänä iltana junalla Rovaniemelle moikkaamaan perhettä sekä Sofiaa ja Paukkua, jotka on meän tyttöporukasta viimeiset Rovaniemellä asuvat. Tosin nekin muuttaa tänä viikonloppuna, joten sitten ollaankin kaikki oululaisia ja helsinkiläisiä, ei hele. Tänä kesänä ollaan kyllä eletty muutoksen aikoja. Ensi viikolla mulla alkaakin sitten vanhat tutut yliopistohommat. Jes maanantaina heti pari luentoa! Tavallaan on kyllä ihan mukavaa päästä pyörimään sinne yliopiston käytäville, saa taas elämän järjestykseen. Pitää varmaan kirjoittaa kesähyvästi- ja moisyksypostaukset tässä lähiaikoina, jos vaan saan lopetettua tämän blogijumituksen. Nyt mun on kuitenkin pakko alkaa pakkaamaan että ehdin junaan, joten moikkasen moi ja toivottavasti palaillaan parin päivän sisällä <3

Ps. Kuva otettu Bisketistä, jossa käytiin oululaisen bloggaajan, Annin, kanssa viime viikolla. Käykää ihmeessä kurkkaamassa tyvären blogi :)

torstai 15. elokuuta 2013

Sita Situli Baggings - The Nimipostaus



En oikein tiiä, mistä tämä postausidea tuli mun mieleen, mutta toteutetaanpa nyt kuitenkin! Aattelin siis kertoa teille vähän mun nimestä - vähän itsekeskeinen aihe, mutta itsekeskeistä hommaa tämä blogin pitäminen nyt taitaa muutenkin olla, hehhee. Mun oikea nimi on tosiaan Sita, thaimaalaisittain kirjoitettuna สิตา. Nimi on aasialainen, sillä kuten kaikki on varmaan mun naamasta huomannutkin, minussa on vähän muutakin kuin sitä suomalaista elovena-verta. Sita on hindulaisuudessa jumalatar, joka kuvastaa "esimerkillistä naiseutta ja vaimoa". Mun suku on kuitenkin buddhalainen, niin kuin suurin osa Thaimaan asukkaista, joten nimi ei periaatteessa viittaa suoraan hindulaisuuteen; useat naapuriuskontojen tarut on ikään kuin tarinoita Thaimaassa, ja Sita onkin tunnetumpi sadun prinsessana thaimaalaisten keskuudessa. Juoni menee kuitenkin suunnilleen samalla tavalla Intiassa ja Thaimaassa: Sitan kidnappaa kymmenenkasvoinen pahis Ravana, Sitan mies Rama lähtee pelastusreissulle ja tuo Sitan takaisin kotiin kuningattareksi kruunattavaksi.

Nimeksi Sita päätyi myös siksi, että se oli sopiva yhdistelmä thaita ja suomea; sen voi lausua kummallakin kielellä ja se vastaa suomen kielen perinteistä kirjoitusasua. Vaikka monet ihmiset kyllä jotenkin kummasti olettaa, että nimi kirjoitettaisiin monimutkaisemmin kuin tuolleen s-i-t-a. Yksi mun lemppari näistä nimihämmingeistä oli sähkömyyjän kanssa käyty puhelinkeskustelu.

"Niin mikä sinun nimi olikaan? Essi...?"
"Sita Salminen."
Parin viikon päästä tulee sähkölasku nimellä Essi Sitasalminen. Jes.

Satunnaisista sekavuuksista huolimatta tykkään kyllä mun nimestä, ja haluaisin joskus mun lapsillekin jotkut vähän erikoisemmat nimet, jotka toimisivat myös Thaimaassa. Periaatteessahan minkä tahansa sanan voi lausua thaimaalaisittain, että ei silleen huolta :D Esimerkiksi mua kutsutaan thaimaalaisten kesken Sitaaksi kahdella aa:lla.

Ja koska puhutaan mun nimestä, aattelin vielä loppuun kertoa tarinan mun oudon lempinimen takana :D Eli mistä Situli Baggings tulee. Joskus aikoja sitten mun nimimerkki IRC-Galleriassa oli situ|, mikä toi mieleen Situlin. Situli muistutti jonkun mun kaverin (Netta?) mielestä Reppulia Taru sormusten herrasta. Reppuli on englanniksi Baggings, ja sitten joku keksi yhdistää kaiken Situli Baggingssiksi. Meän tytöt on kyllä hyviä ottamaan käyttöön randomeja lempinimiä, minkä huomaa esimerkiksi nimistä Bintah ja Saitha :D

Simmonen postaus! Vähän erilaista taas tällä kertaa, toivottavasti tykkäsitte :)

tiistai 13. elokuuta 2013

Vähän kuulumisjuttuja

 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg


Mooi! Aattelin tylsyyspäissäni kirjotella vähän kuulumisia tänne - perus höpöhöpöä valitettavasti tällä kertaa, sillä mitään elämää suurempaa ei oo tapahtunut. Pieniä kivoja juttuja vain :)

Ehkä pakko aloittaa tuosta kuvasta! Oltiin lauantaina Even kanssa Torinrannassa syömässä Kauppuri5:sta haettuja hamppariannoksia ja oi: darran, ranskalaisten ja majoneesin pyhä kolminaisuus on vaan niin kaunis. Olo ei kyllä ollut erityisen kaunis, sillä juhlittiin viikonloppuna Even tupareita ja synttäreitä ja vissiin se piti ottaa kaksinkerroin kun juhlan aiheitakin oli tuplat. Ei hyva. No, korkattiinpahan Even oululaistuminen oikein kunnolla! Oikeasti niin parasta, että saatiin ja saadaan nyt elokuun aikana Maijan kanssa meän tytöistä Eve ja Pauliina tänne Ouluun (ja niin hullua, ettei meidän kymmenen hengen porukasta kohta asu enää ketään Rovaniemellä!). Odotettavissa on aika hyvä vuosi, je. Lauantaina saatiinkin ehkä vähän esimakua siitä, kun oltiin Evellä Maijan kanssa viettämässä sleep overeita leffan ja herkkujen parissa. Oli pikkusen ihana köllötellä darramytyssä turvassa kaikilta salaliittoteorioilta, haha. Katottiin The Five-Year Engagement, jossa näyttelee HIMYM:in Marshall. Ei kuitenkaan ilmeisesti ollut kovin hyvä leffa, kun mie olin ainoa joka pysyi hereillä elokuvan loppuun saakka :D

Olin viikonloppuna myös töissä, ja itse asiassa tälläkin viikolla mulla on melkein joka päivä vuoro. Sitten alkaakin olla loppusuoralla kesän ahertaminen, ja munkin työt vähenee taas siihen pariin päivään viikossa. Katotaan, kuinka kauan jaksan veivata tuolla melkein jarruttomalla nirinäpyörällä Zeppeliniin ja takaisin. Heinäkuussa olin nimittäin aika laiskapepu ja kuljin bussilla, mutta nyt oon koittanut ryhdistäytyä (lue: vedän aina itkupotkuraivarit ennen matkaanlähtöä ja oon aina muka ihan kuollut polkemisen jälkeen, haha).

Pyöräilystä puheenollen, mie muuten ostin Teknopalatsi-kuntosalille kolmen kuukauden kortin eien ja oon aika innoissani! Kortti maksoi 99 euroa, ja 33e/kk on musta aika tosi jees hinta ryhmäliikunnasta ja kuntosalista. Tämä tarjous oli voimassa vain nyt maanantaina, mutta kannattaa vastaisuuden varalta seurailla Teknopalatsin FB-sivuja, jos halpa kortti kiinnostaa :) Teen varmaan treenipostauksen superpitkästä aikaa ensi viikon lopulla, niin kerron sitten vähän tarkemmin, miten mun kesä on liikunnan suhteen mennyt.


Mitähän vielä... Ehkä ei tällä kertaa mitään, sillä oon hullun väsynyt aikaisen herätyksen takia. Niin joo, se piti sanoa, että yhteiskiitos vielä teille kaikille kun olitte niin kivoja ja ymmärtäväisiä tuon pienen avautumispostauksen kohdalla. Teidän tuki on ihan parasta. Koitan postailla teille tällä viikolla vähän viime viikkoja enemmän, siihen asti moikka :)


perjantai 9. elokuuta 2013

Testissä Fitwok

 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg

Yhteistyössä FitWok.


Mie ja Maija päästiin vähän aikaa sitten tutustumaan Oulun Fitwok-ravintolaan, joka sijaitsee keskustassa Hallituskatu kympissä. Muistan jotenkin tosi hyvin, kun näin ravintolan ekan kerran viime syksynä. Olin kävelemässä juna-asemalta Valveelle tanssitreeneihin ja huomasin kauempana kadulla ständin, jossa oli Fitwokin logo. Vilkaisin ravintolan kohdalla lasi-ikkunoista sisälle ja mietin, että pitääpä joskus uskaltaa käydä testaamassa noita ruokia - ja nimenomaan uskaltaa, koska kaikki uusi ja vierashan on aina muka niin pelottavaa :D Nyt parin käynnin jälkeen voin kyllä sanoa että aika tosi jees paikka kyseessä!

 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg

Mentiin tosiaan Maikin kanssa tuonne ja asteltiin ekana kassalle valitsemaan ruoat. Tilaussysteemi oli tosi näppärä: ensin valitaan pohja ja täytteet, joiden mukaan annoksen hinta määräytyy, sekä lopuksi kastike joko ihan oman maun tai kokin suositusten mukaan. Fitwokin henkilökunta on asiantuntevaa porukkaa, joka osaa kyllä neuvoa hyvien yhdistelmien löytämisessä :) Paikan pääjehu Rauli kertoi meille myöhemmin syöneensä työpaikallaan vuoden ajan melkein joka päivä, joten kaikkia mahdollisia herkkukokonaisuuksia on varmasti kokeiltu!

Mun annokseen tuli tällä kertaa nuudelipohja kanalla, bambulla, cashewpähkinöillä sekä raejuustolla ja satay-kastikkeella, joka on mulle Thaimaasta tuttu. Maija taas otti salaattipohjalle kanaa, kasviksia, ananasta ja raejuustoa. Ruoat tuli aika tosi nopeasti (mikä on tietenkin aina vaan plussaa, hehe) ja annokset näytti hullun hyvältä!

 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg  photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg  photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg

Annos oli tosi soppelin kokoinen, niin että maha täyttyi, muttei tullut sellainen ähky olo niin kuin yleensä ravintolakäynnin jälkeen. Tässä vaiheessa Fitwokkiin meidän luo saapunut Rauli sanoikin, että Fitwokin ideana (tai ainakin yhtenä niistä) on juurikin tehdä sellaista ruokaa, josta tulee hyvä olo - niin maun kuin sisällön suhteen. Ihan kaikki valmistetaan kastikkeita myöten ravintolassa itse osteriöljyä lukuunottamatta, ja ruoat ovat sellaisia, joiden takana Rauli itse voi seistä. Annokset valmistetaan aina asiakkaan tilauksen jälkeen kuumalla wokilla ilman, että ruoka ehtii seisoa ennen tai jälkeen paistamisen.

 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg

Juteltiin Raulin kanssa myös Fitwokin asiakaskunnasta, sillä mulla ainakin kiinnosti, onko ketju periaatteessa kohdistunut sellaisille urheilijatyypeille nimen mukaan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Rauli kertoi ruokailijoiden olevan kaiken kokoista ja ikäistä kansaa, eikä tarkoituskaan ole kokkailla vain bodaajille. Tuo ruoka on kyllä tosiaan sellaista, jota voisi syödä niin treenin jälkeen kuin darrassa (niin kuin mun ekalla vierailukerralla joskus syksyllä :D).

 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg

Jos ette oo vielä käyneet, kannattaa kyllä mennä testaamaan Fitwokin ruokaa joko paikan päällä tai kotipaketissa haettuna. Baggings suosittelee vilpittömästi :)

Paikka on auki arkisin klo 10:30-20:00 ja lauantaisin sekä sunnuntaisin klo 12:00-18:00.

torstai 8. elokuuta 2013

Tauon jälkeen


Huuh tuntuupa oudolta kirjoittaa tänne pitkästä aikaa. Mun ei oikeasti pitänyt pitää tällaista viikon taukoa postaamisesta, mutta näin jälkikäteen aateltuna teki kyllä ihan hyvää. Tälle preikille oli oikeastaan monta syytä; yksi tyhmältä kuulostava esimerkiksi on se, että mun iPadin laturi on ollut monta viikkoa hukassa, ja ilman Instagram-kuvia oon järkkärikameran varassa. Canoniin mulla taas on ollut vähän viharakkaussuhde koko kesän, sillä mun paras putki meni rikki juhannuksena eikä järkkärin raahaaminen mukana muutenkaan tuu niin luonnostaan kuin ennen. Kuvat on kuitenkin niin iso osa bloggaamista, että kuvaamisen jumittaessa postauksia ei oikein synny. Isoin syy tälle tauolle nyt kuitenkin taisi olla ne netistä löytyneet pienet kirjoitukset, jotka sattuivat koskemaan mua - tai oikeastaan se, etten tiennyt miten mun pitäisi niihin reagoida. Täällä blogin puolella siis, live reaktio tuli kyllä oikein tunteella ja saman tien. Tämä sama homma on ollut aina mulle vähän ongelma. Yleensähän kaikilla bloggaajilla on oma tapa reagoida paskaan: jotkut kettuilee takaisin, jotkut nauraa ja heittää homman läskiksi, jotkut lähettää vihaajille pusuja perään ja jotkut jättää vastaamatta kokonaan. Sellainen ei kiinnosta -asenne on tavallaan ihailtavaa ja ehkä joissain tapauksissa toimiva ratkaisu, kun kyseessä on anonyymiviha jossain kommenttboxissa tai keskustelupalstalla. Pitää pysyä kovana ja vahvana, ja silloin voi olla, ettei ihmiset jaksa perseilläkään niin pahasti, kun huomaa ettei haukut osu ja uppoa. (Mutta mitä jos ei vaan pysy?)

Jotenkin viime viikolla tuli taas vaan niin sekava olo kaikesta, enkä tiennyt yhtään mitä tehdä. Jätänkö reagoimatta koko hommaan, kerronko siitä teille, vastaanko niille tyypeille jotka niitä juttuja jauhoi, esitänkö ettei kiinnosta vai mitä hittoa? Koska mie itekin suhtaudun niin monella tavalla asiaan. Toisaalta mulla naurattaa jotkut niistä kirjoituksista - yksi helmi oli mm. se, miten kuulemma kutsun mun lukijoita faneiksi. Hahahha, ei hele! Oikeastihan mie välttelen jopa termin "lukija" käyttöä, koska sekin kalskahtaa mun korvaan - puhumattakaan siitä, että ikinä sanoisin tosissaan että fanit. Joku anonyymi myös valitti siitä, että kun mie asuin vielä Rovaniemellä ja näin mun äitiä kuntosalilla, julistin aina kovaan ääneen "Äitiiiii rakastan sua niin paljon!" - ei siinä, me kyllä puhutaan äitin kanssa pelkästään thaita keskenään... Vissiin ollut hyvä kielipää sillä anonyymillä, haha. Niin ja sekin huvittaa, miten joku rovaniemeläinen on nähnyt mut yli vuosi sitten baarissa pussaamassa mun kaveria ja julistaa siksi nyt ympäri nettiä, miten mie petin mun poikaystävää tytön kanssa. Ensin mulla ketutti aika paljon, mutta nykyään mie ihan vilpittömästi toivon että se tyyppi löytää onnen elämässään ja keksii jotakin kivempaa käyttöä ajalleen.

Joidenkin juttujen kohdalla mulla tuli taas puhtaasti surullinen olo: ihmiset esimerkiksi kirjoitti siitä, kuinka ylimielinen mie oon, miten katson kaikkia nenänvartta pitkin ja miten paska tyyppi nyt näin yleisesti ottaen oon sen perusteella, miltä näytän kaupungilla kävellessäni. Ihan oikeasti, kuka kävelee kadulla hymyillen koko ajan kaikille? Ääh, en mie ees jaksa sanoa tuohon mitään. Toisaalta sitten osa kommenteista turhautti ihan hulluna ja nimenomaan haluttaisi sanoa vaikka ja mitä. Esimerkiksi spekulaatiot mun ja mun entisen poikaystävän erosta. Mie en koskaan kertonut, kauanko me oltiin tauolla, kumpi halusi erota, milloin me ollaan erottu ja miksi erottiin, ja tuntuu oikeasti aika sairaalta lukea vieraiden ihmisten kirjoittamia juttuja asiasta. Tiiättekö, ei mulla sellainen haukkuminen ja "Oot ruma läski" kommentit haittaa, mutta se että joku vääristelee mun sanoja ja tekemisiä - ehkä oikeasti pahinta mitä voi olla. Ja sekin turhauttaa hulluna, kun ihmiset laittaa ihan kaiken blogin piikkiin. Tiiättekö? Kun aloitin tämän blogin, olin 18-vuotias, asuin porukoiden luona Rovaniemellä ja olin vasta valmistunut lukiosta. Nykyisin asun Oulussa, yksin, opiskelen yliopistossa, täytän kohta 21 ja oon kokenut niin paljon pelkästään viimeisen kuuden kuukauden aikana. Onko siis ihmekään, että oon erilainen kuin blogin alkuvaiheessa? Ja mietitäänpä vaikka ihan vaan jotakin pukeutumista - kellä tahansa muuttuu vaatetyyli kahdessa vuodessa, ei siihen tarvita mitään blogia. En tarkoita, etteikö tämä bloggaaminen olisi mua yhtään muuttanut (totta kai se on), mutta ei se nyt sentään kaiken takana ole - vaikka joku fiksuna tietenkin ehdotti sitäkin, että Tuukka jätti minut tämän blogin takia. En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa :D

Ehkä tuossa onkin se pointti: toisaalta tällaiset tuntuu ihan hirveältä, toisaalta mulla naurattaa, toisaalta tuntuu että oma vika kun pidän itsestäni blogia ja ymmärrän niitä, jotka ei musta tykkää. Haluttaisi vastata kaikille ja puolustautua, mutta haluttaisi myös jättää kirjoitukset omaan arvoonsa. Haluttaisi sekä jatkaa pystypäin tätä blogia että lopettaa koko homma. Ja tietenkin vielä se, etten vieläkään voi käsittää, että tällaista ylipäätään tapahtuu - en pidä itseäni oikeasti millään tavalla julkkiksena, erityisenä tai tärkeänä, enkä oikeastaan edes bloggaajana. Ihan normi tyyppinä vaan, jolla nyt sattuu olemaan blogi harrastuksena, ja siksi nauran aina, kun joku kutsuu mua bloggaajaksi. Oon vaan Sita.

No kuitenkin sivu, jossa nuo jutut luki, on poistettu, enkä miekään oo enää muutamaan päivään murehtinut asiaa. Jäljelle on jäänyt ehkä vähän sellainen pieni, outo tunne, jossa on sekaisin inhoa ja haikeutta. Ennen mie rakastin tulla tänne blogiin, tämä oli sellainen mun oma pieni ihana juttu, mutta nykyisin tuntuu että se juttu on... revitty rikki? Blääh en tiiä. Tämän takia tänä kesänä on ollut niin paljon yhteistyöpostauksia suhteessa normi postauksiin. On vaan niin paljon helpompi höpöttää jostain pinnallisemmasta. Pitää siksi katsoa, mihin tämä blogin pitäminen nyt menee tulevaisuudessa. Aattelin, että antaa asioiden mennä omalla painollaan, varsinkin kun mulla on elämässä tällä hetkellä niin paljon muutakin, mihin pitää keskittyä. Ja niin kuin mie aina hoen: me eletään täällä kerran. Tällä hetkellä mun mielestä elämän tarkoitus on olla onnellinen ja tehdä ympärillä olevat ihmiset onnelliksi - loppujen lopuksi menee ihan turhaan aikaa hukkaan jostain juorublogin kommenteista stressatessa. Oon blogin historian aikana ollut kahdesti niin paskana, että oon itkenyt. Ehkä kolmas kerta toden sanoo, saa nähdä.

Nyt mulla on kuitenkin hirveä nälkä, ja aattelin mennä lämmittämään maissia. Sitten syön sen ylimielisesti >:) Heipa


Postauksen kuvat © www.harrirauhanummi.com

torstai 1. elokuuta 2013

Pieni postaus Samsung Galaxy Camerasta

 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg

Yhteistyössä Samsung.


Niin kuin aiemmissa postauksissa kerroinkin, sain Qstock-yhteistyön mukana festareiden ajaksi Samsungin uuden Galaxy-kameran lainaan ja yleisön pyynnöstä teen tällaisen pikaisen esittelyn kojeesta. Kyseessä on tosiaan vähän niin kuin älykamera, jolla voi tehdä kaikkea mitä älypuhelimellakin soittamista lukuunottamatta. Kamerassa on sekä 3G- että wifi-ominaisuudet, joten kameran takaa löytyvällä kosketusnäytöllä voi käydä netissä ja pyöriä niin Facebookissa, Youtubessa kuin blogeissakin. Mie käytin kameran kanssa wifiä aina kun sattui olemaan mahdollisuus, ja oli kyllä aika näppärä päivitellä esimerkiksi Instagrammia tuon kanssa. En sitten tiedä, paljonko oma netti tuohon maksaisi - kameran pointti kuitenkin musta on nimenomaan tuo mahdollisuus käyttää nettiä, enkä mie lähtisi ostamaan kameraa ilman sitä.

Samsungin esittelyn mukaan kameran ominaisuuksia ovat myös mm. hidastettu videokuvaus sekä puheohjaus, mutta nuo jäi kyllä mulla testaamatta. Kuvanmuokkausta testasin, ja se oli yllättävän monipuolinen. Muokkausohjelmalla pystyi esimerkiksi säätämään kontrastia, valotusta, värien lämpötilaa ja terävyyttä sekä lisäämään kuviin kehyksiä ja tekstiä. Tykkäsin myös valmiista filttereistä:

 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg

Tuossa näkyy muokkaamaton kuva sekä Galaxy Cameran omalla ohjelmalla muokattu versio.

Galaxy Camera oli kyllä tosi näppärä käyttää, kun piti ottaa kuva nopeasti. Mie järjestelmäkameran ja iPadin omistajana arvostan niin paljon sitä, että kuvan saa otettua yhdellä kädellä :D Luksusta! Galaxy Camera tarkentaa hyvin ja reagoi valoon ihan ookoosti - joskin esimerkiksi pilvisellä kelillä ulkona kuvista tulee suhteellisen tummia. Videokuvaustoimintoa mulla ei tullut juuri käytettyä, mutta sen huomasin, että Instagram-videoita kameralla ei saanut ikinä kuvattua, sillä kamera tilttasi heti kuvausnappia painaessa. En tiiä, oliko kyseessä joku Instan oma bugi vai yleinen homma, mutta joka tapauksessa kameran joutui aina käynnistämään uudelleen kuvausyrityksen jälkeen.

Tavallisista kuvista kuitenkin tykkäsin, ja niitä tulikin räpsittyä. Tässä näkyy just Galaxylla otettuja kuvia, jotka on muokattu tietokoneella:

 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg

Näiden kuvien laatu näköjään vähän kärsi ladatessa, mutta toivottavasti näistä saa edes jonkinlaisen käsityksen Galaxylla otettujen otosten tasosta. Yleensä Galaxy Cameralla otetut kuvat on olleet aika sellaisia...ylitarkkoja? Eli esimerkiksi hiukset näyttää varsinkin lähikuvissa sellaisilta rakeisilta. Termit hukassa, haha. Mutta muokkailun jälkeen näyttää musta heti paremmalta!

Tässä vielä Canonin 450D:llä ja Galaxy Cameralla pikaisesti otetut kuvat. Ylimpänä näkyy muokkaamattomat versiot ja alarivin kuvia oon säädellyt parin napinpainalluksen verran. Näistä mun mielestä huomaa hyvin tuon rakeisen ylitarkkuuden (miksi sitä oikeasti kutsutaan apua haha).

 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg

Itse en välttämättä tuota Galaxy Cameraa lähtisi ostamaan, sillä mulla iPad ajaa saman asian kuin tuo Galaxy - toki tuossa kamerassa on parempi kuvanlaatu, mutta käyttäisin Galaxyn kuvia lähinnä Instagrammiin eikä siellä ole niin nöpönuukaa laadun suhteen, joten iPad voittaa. Asukuvia varten taas ottaisin mieluummin Canonin käyttöön, joten tämänkin erän Galaxy häviää. Hintaa tällä älykameralla on jotain 450 euron luokkaa.

Siinäpä se! Sori kun näitä yhteistyöpostauksia tulee kauhealla syötöllä - koitan hoitaa nämä pois alta, että pääsen taas kirjoittelemaan höpötysjuttuja rauhassa :)

SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS