torstai 31. toukokuuta 2012

Simpukoita, ruusuja ja valkeaa puuta



Tässä pieni kuvapläjäys minun kummitädin perheen kodista, jossa majailin Turun pääsykokeiden ajan. Talo oli täynnä hauskoja yksityiskohtia, jotka yhdessä merihenkisten materiaalien kanssa tekivät kodin tunnelmasta aivan ihanan.

Pakko kertoa tuosta ruusukuvasta vähän enemmän. Nuo seinälaatat kuvastaa mun tädin perhettä, jokaisella ominaisuudella on merkitys (esimerkiksi isä ja poika on merkitty melkein samalla kuosilla, perheen pieni tyttö on puhtaan valkoinen, kun taas äidin laatassa on terävyyttä, johon muut laatat kulminoituu). Musta idea oli jotenkin kauhean kiva, tulee vähän mieleen runot, joissa on usein paljon just tuollaisia vertauskuvia. Myös vilpola, eli iso eteinen oli sisustettu ihanasti; kirjahylly, vuoteeksi muuttuva sohva, pallovalot sekä ikkuinoiden avara näkymä taivaalle teki mun nukkumapaikasta aika täydellisen.

Kummitädin perheellä oli pihalla myös oma pieni kasvihuone, jossa kasvoi mm. rucolaa, tilliä ja salaatinlehtiä. Kuinka siistiä hakea aamupalasämpylän väliin tuoreita kasveja omalta kasvimaalta? Miekin haluan!

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Pääsykoeasu


Näissä vaatteissa käytiin tänään tekemässä Turun yliopiston suomen kielen pääsykoe. Ja ei hittolaisen jeeveli, en tiiä johtuuko uudesta, kultaisin niitein koristellusta kauluspaidasta vai lempparihousuista, mutta koe meni tosi hyvin! Oon ihan hämmentynyt, menin sinne tosi rennolla meiningillä enkä uskonut osaavani paljoa mitään. Sitten kuitenkin mm. USA:n lakota-intiaanikielen sanojen jakaminen morfeemeihin ja kääntäminen suomen kielelle olikin yllättävän helppoa.

No kuitenkin, siinä oli päivän asu kuvina. Ite tykkään tästä vähän asiallisemmasta tyylistä, varsinkin näin usean päivän Converseilyn jälkeen. Niin muuten: koska aina joku kyselee kiharoista, niin vastaan jo nyt, ettei niitä oo laitettu millään raudalla tai kihartimella. Mulla on edelleen hiuksissa se marraskuussa laitettu permanentti, eli aamulla oon vaan harjannut ja kastellut tukan, jolloin ne menee tuolleen laineille :) Mutta jep, kommentteja saa laitella tulemaan!

Treeni-inspisvideo




Ylläoleva video on yksi niistä pätkistä, joita tykkään kattoa ennen salille lähtöä. Kadoksissa oleva treeni-into tulee yllättävän vikkelään takaisin, kun näkee nuo ihanan voimakkaat ja itsevarmat naiset. Tällaisten videoiden lisäksi mun isoimmat motivaation lähteet on itsensä haastaminen (mikä näkyy erityisesti jossain painojen lisäilyssä), sen tuskansekaisen endorfiiniryöpyn saavuttaminen sekä ihan puhtaasti näyttämisenhalu, niin ohjaajalle ja muille treenaajille. Mie jaksan ja mie pystyn. Jaksatteko te? Koska mie en luovuta. Okei, aina ei jaksa ottaa asioita niin vakavasti, esimerkiksi jonkun Levin reissun jälkeen luovuttamista näkyy ensimmäissä jumpassa jo alkulämmittelyjenkin aikana, haha. Mutta välillä jaksaa panostaa!

Olin muuten eilen taas K-kuntokeskuksien ilmaisella vierailukäynnillä Turun M&M-salilla. Tällä kertaa tunti oli BodyPump, ja ei hele mikä fiilis! Ensinnäkin, rakastan M&M:n treenitiloja; pienet ja siksi intiimit salit on sellaisia rosoisia ja tunnelmallisia, puulattiat ja kiviseinät isoine ruutuikkunoineen tekee ilmapiiristä... voimakkaan. Sellaisen, että tänne tultiin treenaamaan. Ja hei, eilisessä Pumpissa yli puolet oli miehiä. Siis enemmän miehiä kuin naisia! Miten siistiä, olin ihan fiiliksissä, haha. Meidän salilla yhdem jumpan neljästäkymmenestä asiakkaasta korkeintaan kaksi on miehiä. En muuten ollu käyny Pumpissa pariin viikkoon (ja viime viikollakin harrastin liikuntaa tasan kerran - kiitti Helsingin terassikelit ja siitepöly) ja siksi aattelin laittaa vähän pienemmät painot kuin yleensä, mutta eihän sitä pystynyt himmailemaan kun oli loistava tunnelma ja älyttömän tsemppaava ohjaaja mukana. Uusi ohjelmakin oli mahtava, jäi hullun hyvä maku suuhun!

Minkälaisia treenifiiliksiä siellä on näin kesän alussa? Onko ihanat säät saaneet lenkkipolut tai  vetäneet puoleensa kuntosalia enemmän (niin kuin mulla)? Onko teillä jotain omia motivaatiojuttuja, jotka toimii aina? Ja käykö teidän ryhmäliikuntatunneilla miehiä, joille voi esitellä peppua Pumpin jalkakyykyissä?

tiistai 29. toukokuuta 2012

Rakkausjuttuja


Aina kun käyn Helsingissä, ostan Accessories-liikkeestä uusia tarroja. Wadap. Kyllä Tuukka taas tykkää kun huomaa, mihin oon käyttänyt rahojani! Anteeksi, mutta kun ei vaan oo mitään parempaa, kuin uusi arkki, josta voi liimailla söpöjä juttuja koristamaan kalenteria. Myös järjestelmäkameran uskottavuutta saa aika hyvin karsittua pois laittamalla siihen tarroja - tällä hetkellä mun Canonissa on salamaläpässä Pikatchu...

Onneksi mulla ei oo vielä iPhonea, muuten menisin varmaan sekaisin sen tuunailusta - kuoret, tarrat, kuulokereikään laitettavat koristeet, liimattavat timantit ja pähkäily siitä, tuleeko taustakuvaksi Hello Kitty vai Pokemoneja. Megalol. Ketään muita vauvoja siellä lukijoissa?

Hedelmäströsseleitä ja meri tarttuu hiuksiin kiinni

maanantai 28. toukokuuta 2012

M&M salivierailu ja uuden Combatin testaus



Otsikosta voisi tulla mieleen ne värikkäät, tv:ssä ärsyttävät mutta suussa herkulliset suklaanapit - mutta ei, nyt puhutaan M&M:n hikisemmästä versiosta, kuntosalista.

Meän Rovaniemen Palestra kuuluu Suomen K-kuntokeskusketjuun, mikä käytännössä tarkoittaa asiakkaille sitä, että me saadaan käydä aina kuukaudessa kaksi kertaa jonkun toisen paikkakunnan K-salilla ryhmäliikuntatunneilla tai ilmeisesti myös painoja nostelemassa ja juoksumattoa kuluttamassa. Jos haluat nähdä listan kaikista K-saleista, klikkaa tästä. Mie en oo itse asiassa ennen käyttänyt tuota vierailumahdollisuutta, mutta nyt otin vierailupassikortin mukaan ja pyöräilin Turun M&M:ään (nettisivut löytyy tästä).

Valitsin jumpaksi - ylläri ylläri - Combatin. Oli jännää mennä toisen kuntosalin tiloihin, tuo huone, jossa meänkin tunti vedettiin, oli tunnelmaltaan jotenkin ihan erilainen kuin meän jumppasali! Puulattia, punaiset kaiteet peileillä ja pienehkö tila teki fiiliksestä sellaisen kuin olisi jossain Niken mainoksessa tai street-tanssista kertovassa elokuvassa. M&M:n Combat-ohjaaja oli mukava ja hyvä, varsinkin ottaen huomioon sen, ettei nykyistä ohjelmaa oo varmasti vetänyt vielä montaa kertaa. Säikähdin eka sitä, kuinka vähän porukkaa oli; minun lisäksi vain kaksi miestä ja yksi nainen. Loppujen lopuksi neljästään treenaaminen oli aika siistiä, varsinkin ne vanhemmat miehet oli mukavia ja tuli heitettyä hengästynyttä läppääkin aina välillä. Ja mulla kyllä oikeasti hengästyttikin, tämä siitepölyallergia on muuttunut punaisista silmistä kivuksi keuhkoissa. Viime yönäkin hengittäminen tuntui siltä, kuin olisi vetänyt sellaisen kolme askia röökiä...

Mutta uusi Combat-ohjelma. Siis ah, mie tykkäsin kyllä! Vaikea tietenkin yhden kerran perusteella arvioida kovin tarkasti, mutta ensivaikutelma kuitenkin usein pitää pintansa aika pitkälle, eli uskoisin, että tuun koko kesän ajan fiilistelemään noita biisejä. Ohjelma oli kivan erilainen, ei ehkä mitään ihan uusia juttuja, mutta kuitenkin jotenkin virkistävää vaihtelua edellisiin setteihin. Tykkäsin erityisesti Bring me to life -kappaleesta (miten en biisilistaa pari viikkoa sitten kattoessani tajunnut, että tuo on just se mun lemppari ja aina niin ihana  Evanescensen biisi?!) sekä kutoskappale eli jalkojen voima -osio, jossa taustalla soi Beyoncen Ring the Alarm. Musta tuo biisi sopi vaan niin hyvin tuohon, ja itse liikkeetkin sattui ihan oikeasti peppuun ja reisiin. Ja vähän vatsaankin näin viikon treenitauon jälkeen, hahah. Myös viimeinen työosio eli Skrillexin lihaskuntobiisi oli musta tehokas, hitaat punnerrukset ja vatsarutistukset ilman erikoisia pyöräilyefektejä oli mukavan selkeitä liikkeitä, joissa sai keskittyä tekemiseen eikä tekniikkaan. Koko biisilista muuten löytyy tästä postauksesta, jos haluatte kattoa kappaleiden nimet ja esittäjät läpi.

Oli muuten jotenkin söpöä, kun jumpan vetäjä kysyi heti tunnin jälkeen että toiminko mie Combat-ohjaajana omalla salillani kun osaan niin hyvin kaikki jutut ja tekniikat. Olin että "Eeeen", sitten ohjaaja hämmentyi että no oonko mie kuitenkin ollut tuossa uudessa ohjelmassa ennen. Vastasin taas hymyillen että "Eeen" :) Olis kyllä tavallaan siistiä olla itekin ohjaajana, mutten mie välttämättä ekana Combattia lähtisi vetämään. Tuntuu, että Combateilla ja Pumpeilla on vielä jotain annettavaa mulle, mutta taas Zumbaa haluaisin ehkä alkaa ohjaamaan, koska musta tuntuu, että ne tunnit ei enää kovin haasta mua mutta mulla itellä olisi Zumballe jotain annettavaa. En tiiä tajuatteko eron tuosta mun selityksestä, mutta noin mie sen kuitenkin aattelen!

Huoah, nyt oon kuitenkin takaisin mun kummitädin perheen luona, jalat tutisten vieläkin vähän. Combatin lisäksi mulla tuli sellainen vajaa tunnin pyöräilykin vedettyä kun poljin salille ja takaisin. Voi olla vähän paikat jumissa huomenna. Mutta, tässä tällainen treenipostaus tällä kertaa! Laittakaahan mielipiteitä Les Millssin uusista ohjelmista, mie en nimittäin oo käynyt kuin Combatissa ja olisi kiva tietää, onko esimerkiksi Balancessa jotain ihania biisejä tiedossa tai onko uusi Pumppi raskas.

Hattupää



Yksi julkaisematon asukuva Helsingistä. Oon ollut jo jonkin aikaa rakastunut sekä rentoihin, inkkarihenkisiin juttuihin, että mustaan rokkityyliin - kuten varmaan ootte huomanneetkin - ja tämä asu jotenkin kuvastaa mun nykyistä tyyliä aika hyvin. Tykkään yhdistellä niittejä ja hapsuja vaikka tiiän, että monet jättäisi ne eri asuihin - mie en vaan malta.

Mutta, mielipiteitä saa laitella kommenttiboksiin mun maanantaipäivän piristykseksi! Ja kuinka moni teistä lukijoista haluaa jatkossakin asukuvia, jatkanko niiden postailua? Parannusehdotukset ja peukut otetaan kaikki vastaan :)

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Rokkitakki tuunailulla



Päätin laittaa vähän rokkitehoja mun H&M:n takkiin. Ostin Cybershopista kaksi pussillista tähtiniittejä, mikä maksoi yhteensä kymmenen euroa. Olisin halunnu sellaisia neliöniittejä, mutta nyt kun katsoo lopputulosta niin ihan hyvä ettei niitä perusniittejä ollut valikoimassa - tähdet on ehkä vähän persoonallisempia.

Niittien kiinni laittaminen oli superhelppoa, kaksi levymäistä kärkeä vain painettiin kankaasta läpi, ja sitten taitettiin niin, että niitti pysyy kiinni. Levyistä jäi pienet reiät takkiin, mutta niitit ei kuitenkaan repiny kangasta mitenkään pilalle. Mun ostamat pussukat oli sen verran pieniä, ettei niittejä riittänyt kuin olkapäille - toinen vaihtoehto oli laittaa tähdet noihin kauluksiin, mutta jostain syystä pidin olkapään aluetta jotenkin uskottavampana niiteille. Nyt oon oikein tyytyväinen, takki sai musta ihan uutta ilmettä ja niitit nyt vaan on aina ihania. Kuvissa näyttää siltä, että tähdet on laitettu ihan paskasti, mutta kankaan ollessa suorana niitit on kyllä ihan hyväsä järjestyksessä!



Violetti sulka ja niittejä



Ettei tästä tulisi pelkkä ruokablogi, tässä päivän asuakin jeah! Turussa päällä on ihanan löysä, rento ja viileä JC:n paita, Ginan mustat farkkushortsit sekä Converset. Niin ja vähän kärsineen näköinen sulkakoru Glitteristä, se oli tosin ottanut hittiä jo ennen mun omistukseen päätymistä. 

Tykkään ite tästä asusta tosi paljon, vaikka siinä nyt onkin vähän tuollaisia erilaisia elementtejä kuten hattua ja rokahtavaa tyyliä, jotka ei välttämättä kaikkien mielestä sovi yhteen. Vai mitä mieltä ootte? Ja sorit rapanaamasta, en jaksanut laittaa muuta meikkiä kuin kulmakynää jätskireissulle.

Kesäkuvia täydellisestä päivästä








Mitäpä tähän nyt enää lisäisi, kun kuvat kertoo kaiken. Tulin eilen illalla Turkuun ja majailen nyt täällä kummitädin perheen luona, kunnes keskiviikkona joskus pääsykokeen jälkeen lähden yöjunalla takaisin Rovaniemelle. Ilma oli tänään niin helvetin hyvä, ettei mitään järkeä. Otin aurinkoa kahdestatoista kolmeen, ja paloin. Minä, puoleksi aasialainen, paloin Suomessa toukokuun auringon alla. Eihän mulla käynyt aamulla mielessäkään, että mun iho kärähtäisi reilun parin tunnin aikana - saati että ruskettuisin näin paljon! Mulle tuli ihan kunnon rusketusrajatkin, oon niin mielisssään. Happypeppu! En tiedä tuntuuko tämä vaan talven valkonaaman jälkeen, mutta on mulla oikeastikin ihanan ruskettunut olo. Ihanaaaa.

On myös aika kylläinen olo, ollaan syöty kaikkea herkullista. Kaiken tämän grillailun ja jäätelön nautiskelun keskellä melkein unohtaa jännityksen - Oulun pääsykokeiden pisteet tulee nimittäin tänä perjantaina, ja on vähän jännäjännä kuulla tulokset. Mitä jos termin "etnolekti" unohtamisesta tuleekin toinen välivuosi? Peeveli.

Mutta hei, onko mulla ketään turkulaisia lukijoita? Ja onko jotain paikkoja missä mun kannattaa käydä näiden Turku-päivien aikana?

lauantai 26. toukokuuta 2012

Syömisestä



Ruokakuvia taas, voi eii. Nokumutku ne on niin ihania! Oltiin eilen kummisedän kanssa syömässä italialaisessa ravintolassa, Toscaninissa. Ruoka oli ihanaa (antipasto kahdelle alkuruoaksi ja pääruoaksi ilmakuivatulla kinkulla, pinaatilla sekä ricotta-juustolla täytettyä pastakääröä), viinilasillinen lämmitti viilenevässä Helsingin illassa, mutta aloin ruokailun jälkeen bussissa miettiä omia ruokailutottumuksiani. Aattelin sanoa täälläkin pari sanaa, ihan vaan koska sattuu olemaan aikaa (odottelen kyytiä Turkuun täällä Taijan kämpillä).

En tiiä, miltä mun syömiset täällä blogin puolella vaikuttaa, mutta ainakin omasta mielestä vaikutan usein Frendien Joeylta ja meän tyttöjen kesken mun ruokahalu on jonkinlainen läppä. Esimerkiksi ravintolassa mie oon aina se, joka tilaa suurimman annoksen vaikkei  välttämättä ole edes nälkä - ja sen päälle syö vielä muiden tähteet. Pääsiäisenä Levillä jotku oli nauranu sille, miten "laiha" oon siihen verrattuna, kuinka paljon syön. Oikeastaan joskus mietin sitä itsekin, esimerkiksi tänään kun vedin juustosämpylän, Nutella-täytetyn croisantin, tonnikala-Subin ja sipsejä reilun tunnin sisällä.

En kuitenkaan pysy samassa painossa sen takia, että olisin sellainen syntymälaiha niin kuin jotkut, jotka pystyy syömään melkein kuinka paljon tahansa lihoamatta (kateelliset terveiset vaan täältä heille, haha). Oikeastaan syy painon paikallapysymiseen on se, että mun syömiset on sellaisia kausiluontoisia. Oon ennenkin sanonut liikuntapäiväkirjojen yhteydessä, että himotreenailun lisäksi mulla oikeasti on niitä mättökausia, jolloin en jaksa harrastaa liikuntaa, vaan pelkästään herkuttelen järkyttävän määrän ruokaa, niin kuin syöminen olisi ajanvietettä. "Näläntunne? Mikäs se semmonen on?" Tälläkin viikolla oon treenannut tasan kerran, ja se oli maanantain lenkki. Tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai ja lauantai on ollut pelkkää rentoilua, ja oon siis rehellisesti sanottuna syönyt joka ikinen päivä suklaata, ravintolaruokaa ja juonut terassisiidereitä. Ennen pääsykoereissua taas liikuin melkein joka päivä, join paljon vettä, söin herkkuja enintään keksin päivässä ja valitin kovaan ääneen treenikaverille Maijalle sitä, jos olin sortunut syömään pitsaa edellisenä iltana.

Ristiriitaista?

Ennen vihasin tätä mun ääripäämeininkiä. Olin aina hullun vihainen itelleni siitä, jos hyvän liikuntakauden jälkeen palasin huonoihin ruokailutottumuksiin ja napostelin suklaata kuin viimeistä päivää. Se kyllä saattoi johtua siitä, että iso kontrasti muistutti mua vuosia sitten vaivanneista ongelmista syömisen kanssa (laihdutin hulluna, yritin palata normaaliin, mutten osannut syödä normaalisti vaan söin liikaa, masennuin painonnoususta ja aloin laihduttaa taas, kunnes yritin palata normaaliin, mutten osannut syödä normaalisti vaan söin liikaa, ja...). Nyt oon jotenkin enemmän sinut omien outojen kausien kanssa, joita kyllä tiedän esiintyvän monilla muillakin naispuolisilla henkilöillä. Ja miksei miehilläkin. En enää oo niin vihainen itelleni herkkuviikoista (tai -kuukausistakin, been there done that), koska oon alkanut tajuta sen olevan maailman turhinta. Pizza ei katoa sieltä mahasta vaikka sitä kuinka katuisi, joten miksei itseinhon sijaan mieluummin vain taputtelisi masua tyytyväisen kylläisenä? Ei oo mitään hätää, vaikka vetää sen viisi suklaapatukkaa päivässä ja skippaa ryhmäliikuntakalenterin jokaisen jumpan viikon ajalta, jos ja kun tietää, että aina voi palata siihen hyvään ja terveelliseen rytmiin. Eikä lihominen kuitenkaan ole mikään maailmanloppu, vaikka musiikkivideoiden ja muotikuvien katselun jälkeen parin minuutin ajan tuntuukin aika vahvasti siltä. Sitä paitsi, kyllähän sitä itekin pysyisi tikissä jos siitä maksettaisiin.

Jotkut ei ehkä silleen tiedostaen ajattelisi tätä asiaa tälleen, mikä on tietenkin hieno juttu. Ite en vaan osaa, sitä tulee aina jollain tapaa pohdittua syömisiä, mutta jotenkin oon iloinen kun oon tämän kevään aikana tajunnu, ettei ne kausiluontoiset treenaamiset ja herkuttelut haittaa. Loppujen lopuksi kierolla tavalla oikeastaan tykkään siitä; aktiivisesta liikkumisesta nauttii paljon enemmän, kun jättää ylimääräiset herkut pois, ja toisaalta tykkään sitten kyllä vetää Mäkki- ja Makuuni-safkaa kerralla kunnolla sellaisen "vähän joka päivä" tyylin sijaan. Joillakin se säännöllinen herkuttelu toimii, ja tietenkin tuo tapa olisi terveellisempi - tai ainakin mie oon käsittäny, että nimenomaan säännölliset ruokailutottumukset on niitä parhaimpia - mutta jos mulla nyt sattuu olemaan tällainen ääripääajattelu niin opiskelun, parisuhteen, kirjoittamisen ja siivoamisen kuin syömisenkin suhteen, niin mitä se haittaa? Kunhan ite on onnellinen, ja onnellisuushan on parasta. Elämä on niin hemmetin ainutlaatuinen ja hieno asia, ja tuntuis hirveältä joskus vanhana katsoa taaksepäin miettien, miksi piti tuhlata niin paljon aikaa oman navan tuijotteluun (kirjaimellisesti).

Toivottavasti ymmärsitte tämän tekstin pointin, ja jos ette, niin kysykää. Olisi kivaa jos jakaisitte omia kokemuksia asiasta, ootteko samanlaisia kuin mie vai kuulostiko kaikki ihan oudolta? Ja toivottavasti siellä ruudun takana ei ole syömishäiriöstä kärsiviä tyyppejä - jos on, niin isoja sympatiahaleja kaikille ja voimia <3 Jos "Nothing tastes as good as thin feels" tuntuu omalta motolta, käykäähän testaamassa Amarillon wingssit creme fraiche -dipillä niin saadaan väite kumottua :)


Ps. Pakko lisätä tähän, että siis mullakin on ollu yläasteelta lähtien melko huono suhde syömiseen ja omaan vartaloon, siksi on jännää ja virkistävää kun sanotaan, että mulla on hieno asenne. Miehän oon aina ollu just se, jolla ei oo ollu hyvä asenne! Mutta oon kyllä iloinen kun oon löytänyt uuden näkökulman asiaan ja päässyt tavallaan uudella tavalla yli syömisongelmista - musta tuntuu, että mitä kauemmin jonkun laihduttamisenkin kanssa painii, sitä useamman yli pääsemisen ehkä tarvii. Tekee hyvää :)

Toimintatorstai


Tuntuu hassulta kehua kehumisen perään, mutta oikeasti, eilen oli kyllä taas hullun kiva päivä. Varsinkin, jos ei lasketa mukaan aamua, jolloin oli kyllä taas jotenkin kuumeinen olo perus allergisten oireiden lisäksi. Joskus iltapäivällä jaksoin kuitenkin lähteä Taijan luota Vantaalta kohti Helesinkii (okei alko olla jo niin nälkä, että oli pakko lähteä).



Ekana kävin syömässä - Memphiksessä (miten tuo taivutetaan hahah) taas, koska halusin moikkailla Senjaa. Söin kanaa halloum-juustolla ja noilla naminami perunoilla, poppareita sai alkuruoaksi. Mulla on menny kyllä paljon rahaa ruokaan tällä reissulla, mutta oikeasti, on se sen arvoista! Ihanaa vähän hemmotella itteään.



Oli pakko moikata Tickle Your Fancy -blogin Saraa kun huomasin typyn Lasipalatsin laiturilla! Olin kunnon fanityttö ja halusin yhteiskuviakin, hihi.


Mutta sitten asiaan. Päivän pointti oli ihanan Kaisan tapaaminen ensimmäistä kertaa. Jep, kolmas blogimiitti tälle reissulle! Oon lukenu Kaisan blogia yli puoli vuotta, mutta nykyään Kaisalla on uudet sivut jotka voi tsekata klikkaamalla tästä. Tapaaminen ei jotenkaan jännittänyt kovin paljoa, arvelin Kaisan olevan ihana ja lämmin ihminen - ja olin oikeassa.



Käytiin Kaisan kanssa siis ensin terassilla, mutta lähdettiin sitten Kaisan kämpälle - joka oli vähän sekaisin, lievästi sanottuna. Noilla oli muutto seuraavana päivänä, just kivaan saumaan tungin itteni kylään, haha. Kuitenkin, otimma pari lasillista, silittelimme Tassumiestä ja laittautumisen jälkeen lähdettiin Helsingin kesäyöhön huulet elämästä ja viinistä punaisina.


Oltiin perillä Kallessa sopivasti kymmenen euron kuoharipullo -tarjouksen aikaan - tai no, olikohan se kovin hyvä juttu.. No oli se. Mulla oli höntyilystä huolimatta hullun hauska ilta, varsinkin koska ei tarvinnut pelätä tuttuja vaan sai heilua menemään ihan rauhassa :D Jollei sitten joku teistä sattunut olemaan paikalla? Lähdettiin kämpille kahden jälkeen, mie tein kärrynpyöriä Kampin edessä ja söin feta-kana-aurajuusto-pizzaa hokien, että pelottaa seuraavan aamun olot. Ja ihan syystäkin, ei ollu ihan kaikkein paras fiilis kun heräiltiin Kaisan kanssa tänään..

Sekava postaus, haha. No ehkä korjailen tätä huomenna! Anteeksi ja kiitos ja kaikkea, muistakaa kommentoida jos tulee jotain mieleen :)

perjantai 25. toukokuuta 2012

Remember when you were young, you'd lose yourself



Eilen oli kyllä kunnon kolmen koon kännit: Kallen kuoharit kilahti. Olipa huippu ilta, eli toivottavasti kukaan ei oo nähny ja tunnistanu mua, haha. Mutta oikeasti, elämä on niin siistiä. En tiiä, aina välillä tuntuu vaan niin mahtavalta kun tajuaa, että kaikki on vaan itestä kiinni - mitä tekee, mistä nauttii, miten keskittyy nykyhetkeen, joka loppujen lopuksi on ainoa asia, joka meillä on. Miten iso valta meillä oikeasti on, kun voidaan tehdä omat valinnat näiden vuosien aikana, jotka vietetään maan päällä. Yksi elämä, maailma täynnä sekä isoja että pieniä asioita joista nauttia ja jotka kokea.

Filosofia-darra. Nyt lähden lounaalle, jos joku freshi salaatti raikastais muakin. Ja onhan tuo ilma taas niin ihana. Laittelen pidempää postausta illalla :)

torstai 24. toukokuuta 2012

Blogimiittailua jälleen


Tapasin eilen ekaa kertaa livenä Mirella K:n, jonka saatatte muistaa minun lempiblogit-postauksesta. Käveltiin kylmissään Tammistossa, juotiin parit siiderit, ihmeteltiin Suomi-tytöt New Yorkissa -sarjan Alexandran polttarilahjaa ja otettiin vähän kuviakin. Mirella oli vielä pienempi ja pippurisempi kuin mitä olin odottanut, ja ehdottomasti suloinen pakkaus <3

Aurinkotähtiä


Eilen oli taas ihana kesäpäivä. Vaikka epäilin, ettei tämä nuhaisen kuumeinen olo voi johtua pelkästään allergiasta, lähdin aamupäivällä kunnon kesävaatteissa ulos ottamatta pitkähihaista mukaan. Kunnon ääliö, ihan niin kun ei olisi voinut ottaa puseroa mukaan edes varalta, haha. Meillä oli kahdentoista aikaan lounastreffit Matildan kanssa, ja olipa ihanaa nähdä pikkuista pitkästä aikaa! Ollaan tutustuttu joskus yli vuosi sitten kirjoittamisen kautta ja nähty viimeksi viime elokuun aikoihin. Käytiin Iguaanassa syömässä, Matilda otti kanasalaatin ja mie tietenkin lounasbuffetin.

Iltapäivällä hengailtiin muuten vaan keskustassa, ostettiin dippipehmikset, mie ihastelin Matildan hienoa iPhone-kuorta ja naurettiin huipulle hippinaiselle, joka meni randomista tanssimaan soittajien rumpuesityksen keskelle Kampin edessä. Jännä miten joidenkin kohdalla sitä unohtaa kaiken ylimääräisen ja tykästyy oikeasti vaan ihmisen luonteeseen, esimerkiksi Matildan kanssa en ikinä muista meidän isoa ikäeroa vaan oon vaan iloinen että pikkuinen on mun ystävä :)
SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS