tiistai 2. kesäkuuta 2015

Rannoille meren toiselle puolen



Mulla on ollut jollain tavalla viime päivinä huono omatunto postauksia kirjoittaessa, sillä tuntuu typerältä hehkuttaa kaikista mukavista jutuista viimeviikkoisten uutisten jälkeen. En oo yhtään varma, onko jotenkin karua kirjoittaa tästä blogiin, mutta musta tuntuu, että on pakko saada edes parin lauseen verran sanoa jotain ennen kuin postaan taas muista jutuista. Jos kirjoittaminen vaikka auttaisi suruun.

En tiiä, kuinka moni teistä luki Lauran blogia, mutta esimerkiksi mun pikku Starry eyes ei olisi sitä mitä se on nyt, jos Laura ei olisi aikoinaan mua linkittänyt omaan blogiinsa. Me tavattiin kerran, muistan aina kuinka pikkuinen Laura oli livenä ja kuinka olin jotenkin hämmentynyt, kun Laura ihan luontevasti halusi tarjota mun juoman ja oli muutenkin hirveän kiltti. Eilenkin aloitin päivän itkemällä, sillä tuntuu jotenkin niin järkyttävältä, ettei sitä ihmistä enää ole. Ja nyt valuu taas kyyneleet. Sattuu ja kovaa. Vaikkei edes tunnettu sen kummemmin.

Nautitaan elämästä ja rakkaista, jooko. Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Rikotaan kaavoja, tehdään omasta arjesta sellainen, josta nautitaan joka päivä. Yllätetään ihmisiä, koitetaan olla epäitsekkäitä, kokeillaan uusia juttuja, pidetään huolta itsestämme ja tehdään hyvää. Eletään pienet murheet läpi ja annetaan sitten olla, ei valiteta turhasta ja ollaan aikaansaavia.

Tänään mie haluan olla kiitollinen, antaa anteeksi, halata ystäviä. Olla valittamatta pikku asioista, itkeä ja nauraa, pussailla rakasta. Toivottavasti teillä kaikilla on tänään kiva päivä, muruset. Kesätähtiä tuikkii joka puolella, kadunkulmissa ja valoisissa öissä; mennään ottamaan ne kiinni.


Kuva: Annieveliina.

36 kommenttia:

  1. Tämä uutinen pysäytti myös mut. Kamalan surullista. Meidänkin blogi alkoi kasvaa Lauran ansiosta, vuosia sitten blogimaailman ensimmäisissä "linkkaa blogisi" postauksessa hän esitteli meidän pikkublogin ja muistan miten iloiseksi tulin hänen ihanista sanoista. Laura teki monet onnellisiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, olin ihan hullun innoissaan enkä saanu yöllä unta sen linkityksen jälkeen! Hassua miten tuntuu että siitä on ikuisuus.

      Poista
  2. Kauniisti kirjoitettu, Sita♥ Vaikka en Lauraa tuntenutkaan muuten kuin blogin perusteella, niin kyllä täälläkin on itketty Lauran vuoksi. Toivottavasti Laura tiesi kuinka monien ihmisten elämään vaikutti jo pelkän blogin välityksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna <3 Mieki toivon, oikeasti, jotenkin harmittaa kun ei tullut sanottua sitä hänelle.

      Poista
  3. Itse en koskaan tavannut Lauraa, enkä muutenkaan ollut tekemisissä hänen kanssaan, mutta uutinen pysäytti silti. Elämä ei vaan aina ole ollenkaan reilua :/ Laura vaikutti tosiaan erittäin monen ihmisen elämään ja oli vahvasti mukana kehittämässä Suomen blogimaailmaa. Rohkea ja persoonallinen nainen ♥

    VastaaPoista
  4. Minäkään en henkilökohtasesti tuntenut Lauraa tai ollut edes ikinä nähnyt, seurannut ainoastaan somen kautta hänen elämää. Mutta kyllä se silti pysäytti vähäksi aikaa, kun kuulin tän tiedon. Laura oli mielettömän persoonallinen tyyppi ja myös antoi itestään ihan hirveesti blogissaan, jotenkin siinä vuosien aikana tietyllä tapaa oppi tuntemaan tätä naista. Vaikkei todellakaan sitä kaikkein sisintä Laurasta, mutta kuitenkin. Ja muutenkin olihan se aika surullista nähdä se muutos, joka tapahtu siitä ihanasta elämänilosesta naisesta kohti viime aikoja. Pysäyttää hirveesti tällaset tapahtumat ja saa miettimään omaa elämää ja omia läheisiä :/ Elämä kohtelee välillä niin kaltoin, väärin ja epäreilusti. Muistutti taas siitä, kuinka tärkeää voikaan olla se, että on läsnä toisen elämässä ja kuuntelee ja tukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, ihan samoja juttuja oon miettinyt. Kiitos paljon kun kommentoit, jotenkin helpottaa ja selventää ajatuksia kun saa lukea teidän mietteitä <3

      Poista
  5. Siis apua multa on menny kokonaan ohi tämmönen uutinen :( kenestä Laurasta nyt puhutaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmonen Laura jonka varmasti jokainen blogeja lukeva ihminen tietää galleria-ajoilta asti :( <3

      Poista
  6. Todella surullinen uutinen. Itsekin löysin sun blogin silloin Lauran blogin kautta. Kauniisti kirjoitettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä :( Oho siehän oot pyörinyt täällä kauan, ihana kuulla <3 Ja kiitos!

      Poista
  7. Vaikken edes tiedä kenestä Laurasta puhutaan, meinasin alkaa itkemään ku kirjotit niin koskettavasti :( Ihana Sita♥

    VastaaPoista
  8. Itsekkin olen seurannut Lauraa galleria-ajoista saakka ja pakko myöntää että kyllä uutinen minutkin pysäytti ja järkytti! Aina kamalaa kun ihmisiä menehtyy aivan liian nuorena. Itse en koskaan Lauraa tavannut mutta kun jotakin ihmistä seuraat vuodesta toiseen somessa niin kyllä hän jollakin tapaa tutuksi tulee. Surullista. Todella kauniisti muistelit Lauraa <3 Olet itseasiassa ainoa kenen blogista olen aiheesta lukenut vaikka varmasti uutinen on järkyttänyt useampaa bloggaajaa. Jaksamisia Sita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, jotenkin tottunut siihen että se persoona on olemassa ja jotenkin osana omaa elämää vaikkei aina aktiivisesti seuraisikaan. Ja sitten kaikki mitä on ollut viimeisen vuoden aikana.. haluttaisi vaan lähettää niin paljon halauksia ja rakkautta sinne. Kiitos tosi paljon kommentista <3

      Poista
  9. Tosi kauniisti kirjoitettu<3 Laura oli kyllä yks ensimmäisistä kenen blogia alkoin seuraan ja joka sai minutkin uskaltaan aloittaa bloggaamisen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kyllä inspiroinu tosi monia kaikkien näiden vuosien aikana <3

      Poista
  10. minäkään en tuntenut henkilökohtaisesti enkä voi kuvitellakaan miltä lauran lähipiiristä tuntuu, kun minustakin tuntuu ihan hirveän pahalta miettiä ettei lauraa enää tässä maailmassa ole :( ihanan oloinen tyttö, jotenkin niin aidon ja kiltin ja haavoittuvaisen. mieletöntä miten tutulta joku voi tuntua vuosien blogien lukemisen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä!! Oon niin pahoillani kaikkien puolesta, ei voi kuvitella läheisten surua, ja tuntuu hassulta nämä ajatukset kun ei tosiaan henkilökohtaisesti tunne. Kiitos kommentista sullekin <3

      Poista
  11. Mä löysin sun blogin aikoinaan just Lauran blogin myötä. Mua ihmetyttää miksi netistä on poistettu melkein kaikki keskustelut Lauran kuolemasta koska se on kuitenkin koskettanu niin monia ja moni haluaisi varmasti keskustella asiasta ihan asialliseen sävyyn. Tuntuu ettei missään ole paikkaa, missä asiasta voisi puhua, joten hienoa, että otit asian esille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en oikeastaan ihmettele, sillä mitä oon nähnyt niin aina sinne keskusteluketjuun eksyy sellaisia ääliöitä jotka ei pysty asiasta puhumaan kunnioittavasti tai asiallisesti.. Tai silleen, ehkä kivempi ettei läheiset vahingossakaan eksy lukemaan niitä :/ Tästä postauksestakin mie olin vähän kahtaa mieltä, en tienny että onko tää liian henkilökohtainen tai suora, mutta tuntui että pakko saada lähettää jotain ajatuksia. Kiitos kommentista :)

      Poista
  12. Mää seurasin Lauran elämää irc-galleria ajoilta asti ja välillä myös livejournalissa, jossa häneen "tutustui" paremmin, kun se oli enemmänkin hänen päiväkirjansa, kun blogi. Eli sellaset 11-vuotta häntä seurasin ja jos joskus törmäs siihen, että joku häntä arvosteli, aina oli tarve puolustaa häntä vaikken koskaan kasvokkain häntä ollut nähnytkään. Tieto hänen kuolemasta pysäytti todella, monta päivää oli surullinen olo ja edelleen siis iskee haikea olo,kun häntä ajattelee. Tosi ikävää, että niin nuori ihminen on poissa. Ihana, että sää kirjotit hänestä tänne. ja ihanasti muistutit miten tätä elämää pitää elää nauttien ja pitää huolta läheisistään. Meillä ei ole kun tämä hetki. Jokainen päivä on lahja. <3

    VastaaPoista
  13. Itseäkin tämä koskettaa jotenkin tosi syvälle. En oikein edes hyväksy tai tajua koko asiaa, nytkään kun tätä kirjoitan. Jotenkin kiehtova persoona, erilainen, seurasin vuosikausia hänen juttujaan netissä. Laura innosti ja inspiroi. Uskomatonta että näin voi tuntea vaikken koskaan ollut tavannut ihmistä. Laura ei tiennyt kuka olen, mutta minä tulen aina muistamaan Lauran, aina. Vaikea käsittää. Vaikka viis minusta, harmittaa etenkin perheen puolesta.
    Kiitos, että kirjoitit, tuntuu jotenkin, että koko blogimaailma vaikenee, vaikka kaikki varmasti tiesivät hänet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mietin. Kiitos että kommentoit noin, huojentavaa kuulla että ihmiset osaa ottaa mun postauksen oikealla tavalla. Mustakin tuntuu hullulta, että maailma vaan jatkaa pyörimistään ja kaikki vaan vilisee eteenpäin vaikka jonkun elämä on pysähtynyt. Mutta niin kai se vaan menee, eihän sille mitään voi. Kiitos vielä kommentista <3

      Poista
  14. Hieno ja kunnioitettava teksti Sita! <3

    VastaaPoista
  15. <3
    Halaus. Koitetaan me selvitä elämän myrskyissä.

    VastaaPoista
  16. Mun kosketus Lauraan oli suurimmaksi osaksi hänen bloginsa kautta, mutta hänen seurassaan sain viettää ensimmäisen päiväni pääkaupunkiseudulla Oulusta muuttaessani. Olin päässy mukaan hänen järjestämään blogin lukijoiden iltamaan ja ajoitin muuton niin, että pääsin illaksi sinne. Paljoa en kerinnyt Lauran kanssa sen kummemmin vaihtamaan sanoja, mutta kyllä hirvittää elämän loppumisen yllätyksellisyys.. Sain tuona iltana ensimmäiset ystäväni täältä, jotka tuntuvat pysyviltä enkä oikein voi muutakuin kiittää Lauran suuri sydämissyydeestä ja avoimuudesta lukijoita kohtaan.

    VastaaPoista
  17. Ehin vasta nyt lukemaan tätä, mutta ihana ku kirjotit tästä vaikka aihe onkin niin surullinen. Jotenkin edelleen jaksaa hämmentää ajatus, että sitä älyttömän upean olosta tyttöä ei enää oo. En koskaan saanut mahdollisuutta tavata Lauraa, mutta aina ku kävin Helsingissä niin salaa toivoin että joskus törmäisin häneen ja pääsisin oikeesti kiittämään kaikesta inspiraatiosta, mitä oon häneltä ainakaan saanu. Ei oo kyllä päivääkään vielä tuon uutisen jälkeen tainnu mennä, että en ois ajatellu asiaa ja Lauraa ylipäätään. Ois melkeen toivonu et olisin ollu Suomessa ni ois päässy käymään asiaa läpi jonkun kanssa, kun niin tyhjä olo tästä tuli...

    VastaaPoista

SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS