torstai 29. tammikuuta 2015

คิดถึง

image

Mulla ei vissiin oo tällä hetkellä menossa mikään maailman paras kausi. Varmaan muistatte, kun ennen joulua kerroin, että on sattunut vähän ikäviä juttuja. Viime viikkojen aikana on alkanut tuntua siltä, että asiat on kuitenkin paremmin ja ehdinkin sanoa postauksissa, että kuuluu normaalia hyvää. No, pari päivää sitten sain kuulla, että mun isoisä on kuollut.

Vitsi alkaa taas vähän itkettää, kun miettii asiaa. Kyseessä on siis mun thaimaalainen isoisä, joka eli viime vuosikymmenet buddhalaisena munkkina. Tästä syystä ei oltu mitenkään hirveän läheisiä, sillä Thaimaassa käydessä näin isoisää yleensä vain luostarialueella vierailun verran, kun taas muiden sukulaisten kanssa saatoin olla useiden päivien ja viikkojenkin ajan. Mutta tuli kyllä silti ihan kamala olo, kun kuulin tuosta asiasta, ja nytkin sattuu ajatella kaikkia muita ihmisiä, joilla se suru on moninkertainen muhun verrattuna.

Mutta niin, melkein jopa huvittaa, kuinka paljon viime aikoina on tapahtunut ikäviä asioita. Toisaalta mietin, etten silti sanoisi, että mulla menee huonosti. Kuitenkin aikoinaan ne muhun itseeni liittyneet ongelmat on tuntuneet jotenkin pahemmilta, tiiättekö. Silloin joskus kun vaikka vähän masensi, tuntui niin ristiriitaiselta, kun alakuloisuudelle ei ollut mitään näkyvää ja järkevää syytä. Tuli välillä huono omatunto siitä, kun valitti omasta olosta muille ja koko ajan tuli hoettua itselle, että joillakin muilla on asiat paljon paremmin, piristy, älä mieti kaikkea liikaa. Nyt nämä viime aikojen jutut on olleet sellaisia, että hei, nyt on tapahtunut jotain mistä mulla on paha mieli, mulla on oikeus olla allapäin ja siinä se. Tai no, eihän sellaisia mielen ongelmia pitäisi todellakaan vähätellä (mie nimenomaan oon aina ollut tietenkin sitä mieltä, että ihmisen paha olo pitäisi aina ottaa vakavasti), mutta jotenkin nyt oon vaan tajunnut, että on helpompi olla surullinen, kun siihen on ulkopuolinen syy. Ei tarvitse selvittää mitään, vaan tuntea vaan ne tunteet läpi.

Jännästi kyllä kasaantui tähän parille kuukaudelle vaikka mitä - mutta sitten toisaalta, tiiän että seuraavat kuukaudet tulee olemaan kivoja, vaikka nyt tapahtuisi mitä. Thaimaan-reissu lähestyy, kesä lähestyy, ja jo huomenna näen pitkästä aikaa mun pikkuvauvaa (siskoa siis, haha) ja pääsen hetkeksi muihin maisemiin Oulusta. Mietin jo, pitäisikö Rovaniemellä käydä syömässä Kauppayhtiössä ja pyörähtämässä Sfäärissä, saa nähdä miten jaksaa. Mutta joo, toivottavasti tuo oli nyt viimeinen huono uutinen vähään aikaan. Sellaisia iloisia höpötyspostauksia on paljon kivempi tehdä! Toivottavasti teille kuuluu hyvää, ja jos näin on niin kommentoikaapa mulle jotain hauskoja tai söpöjä juttuja kommenttiboxiin <3

25 kommenttia:

  1. pakko kommentoida nyt kyllä jotain! ite oon huomannu, että parhaiten niitä onnenhetkiä löytää ja osaa arvostaa nimenomaan sillon ku on muuten allapäin! riittää että joku random kattoo silmiin ja hymyilee tai ku ihan hermona oot kengät märkänä koiraa ulkoiluttamassa räntäsateessa ja toinen ihan onneissaan yhtäkkiä syöksyy pää edellä hankeen nii väkisinkin alkaa hymyilyttää! ja oma motto on: pohjalta on vaan yks suunta; ylöspäin! tsemppiä Sita ja ihanaa kevättä sulle!!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos tosi paljon! Merkkaa hulluna ku jaksatte aina tsemppailla tarpeen tullen <3 :)

      Poista
  2. Voi ei. Tuommoset kaudet on inhottavia, kun monta ikävää juttua kasaantuu päällekkäin. Mutta niistä pääsee eteenpäin muistamalla että on myös ne kaudet jolloin kaikki kivat jutut tapahtuu ja ei voi lopettaa hymyilemistä. Mäkin menetin ukkini marraskuun puolella ja olihan se kova pala. Silloin on oikeus olla surullinen, kun surettaa - oli se syy sitten olematon tai iso.

    Osanotot ja tsempit. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Veera <3 Nyt alkaa olla jo parempi fiilis kaikesta, tuntuu että huono kausi on takanpäin :)

      Poista
  3. Otan osaa Situli <3 :'(

    VastaaPoista
  4. muista et kaikkeen tottuu, paitsi jääpalaan perseessä, mut sekin sulaa pois ;'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan ku nauroin ääneen kun luin tän ekan kerran, kiitos piristyksestä :D

      Poista
  5. Voi Sita, kuulostaa ihan kamalalta. Oon pahoillani sun isoisän vuoksi :( Mutta tsemppiä! Sulla on ihana asenne elämää kohtaan vaikka se välillä potkiikin vähän päähä.
    Tää on yks niistä asioista miksi sun blogi ja sinä ootte aivan ihania - sie pystyt postaamaan ja kertomaan juttuja vaikkei ne oliskaan aina auringonpaistetta. Oot aito ja ihana. Älä ikinä muutu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi mikä kommentti, ihan mahtava <3 Kiitos kun jaksoit kirjottaa tämän, tuntuu niin ku ois semmonen ainutlaatuinen tukiverkko täällä blogissa pyörimässä ja tukemassa :) oot ihana!

      Poista
  6. voi ei sita! otan osaa <3 tsemppihalit sinne! ootappa vaan ku kevät ja kesäki saapuu niin kyllä se elämä valostuu :) ja kaikki mukava eessä!

    VastaaPoista
  7. Voi ei, onpa ikävä kuulla :( Hurjan paljon tsemppiä ja virtuaalihali täältä ! <3

    VastaaPoista
  8. Otan osaa :(<3 Tsemppiä hei! Onneksi sulla on kaikkia kivoja juttuja tulossa<3

    VastaaPoista
  9. voi pieni :( superhali <3 oon kuitenki sitä mieltä että kenenkään kohalle ei satu enempää ikäviä juttuja ku mitä ne jaksaa kantaa, eli vahvimpia koetellaan eniten, ja että onnea on lopulta aina enempi ku surua :)

    VastaaPoista
  10. Plöäää, en ossaa sanoa muuta ku tsemppiä :'c onneks pääset kohta sinne Thaimaahan, ni voit ehkä piristää ja olla tukena niille sun sukulaisille siellä :/
    <3 !

    VastaaPoista
  11. Voi ei :( Hirmuisesti tsemppiä Sita!

    VastaaPoista
  12. Otan osaa :( Tuo on just jännä, miten itteä sattuu eniten nimenomaan se että muut läheiset suree vielä enemmän. Se on kamalaa. Ja tiiän myös tuon tunteen ku tuntuu jotenki ettei ois oikeutta olla alakuloinen jos sille ei oo mitään näkyvää syytä. Mutta tsemppiä sulle, onneks sulla on kivoja suunnitelmia tiedossa :)

    Ja nyt kun kysyit niin mulle kuuluu tällä hetkellä tosi hyvää, sain viimein tilattua penkkariasun josta oon haaveillu jo monta vuotta! Mutta oon luullu etten saa sitä koska se piti tilata ulkomailta enkä oikeen uskalla tilata netistä mitään mutta sitten mun ihana ystävä tilas sen mulle :D Ja muutenki ihmettelen miten mua on siunattu niin ihanilla läheisillä, kaikenlaista pientä ja vähän isoakin tapahtunu tässä lähiaikoina. Ja oon saanu laitettua hyvän kiertämään, siitä tulee mielettömän hyvä fiilis :) Tahtoisin niin jakaa tän fiiliksenki muille<3 En ihmettele että säki tykkäät tehä iloisia höpötyspostauksia, niitä on kiva lukea ja mulla on just nyt sellanen fiilis että voisin itekki kirjottaa romaanin tähän :D

    VastaaPoista
  13. Voi otan osaa. Mulla on ollut vähän samanlainen tilanne nyt, kun huonoja uutisia on tullut ovista ja ikkunoista. Oon pyrkinyt just aatteleen, että mulla on asiat lopulta hyvin, on tärkeitä ihmisiä, vaikkei liikaa. On koti ja läheisiä. On tulevaisuudenvisioita ja pienia kivoja juttuja kaiken tän sivussa on sattunut. Kiinnostaisi kuulla, miten olet käsitellyt näitä juttuja? Musta tuntuu, että oon padonnut paljon ahdistusta sisääni, mikä on purkautunut huonona syömisenä ja liikana murehtimisena'. Onko sulla tänkaltasia juttuja, vai ootko saanut surun vain ulos? Tsemppiä, pian on kevät ja urinkoa elämässä. :-)

    VastaaPoista
  14. Osanotot Sita ja voimia arkeen <3 Pahoilla ja surullisilla jutuilla vaan on jotenkin tyhmä tapa kasaantua :( Sit tulee sellanen "no voi vi**u mitä vielä!?" - fiilis ja alkaa lähinnä naurattaa surkuhupaisasti kaikki. Mulla taas sit menneet asiat tässä vähän liiankin kivasti ja helposti, jolloin ehkä "hieman" (:D) pessimistisenä ihmisenä rupeen odottamaan että mitähän paskaa kohta alkaa tulla niskaan... Monimutkaista! Ei pitäis ylianalysoida ja miettiä liikaa. Elämä voittaa, aina :) Pus <3

    VastaaPoista

SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS