torstai 4. syyskuuta 2014

Ulkomaalaisena Suomessa (#kutsumua)


Sosiaalisessa mediassa leviävä kutsumua-kuvakampanja on varmasti kaikille tuttu. Musta tuntuu, että tosi monella nousee muistoja mieleen ja tunteet pintaan noiden kuvien takia - mutta mun kohdalla kampanja on pysäyttänyt tajuamaan, ettei mua ole oikeastaan koskaan kiusattu. Ja nimittelyn aihettahan olisi ihan vaan naamankin perusteella, olenhan mie puoliksi ulkomaalainen. Tajusin myös, kuinka vähän mun ei-suomalaisuuteen on tartuttu vuosien varrella negatiivisessa mielessä, ja halusin siksi kirjoitella teille aiheesta.

Kun olin ihan pieni, kuulin ehkä ne ainoat nimittelyt, joita mulle on sanottu mun elämän aikana. Silloin jotkut pikkupojat kutsui mua sekä mustalaiseksi, neekeriksi että kiinalaiseksi - ja tuohan lähinnä naurattaa, sillä oon oikeasti puoliksi thaimaalainen. Ei ollut ihan termit hallussa pojilla, haha. Mutta esimerkiksi ala-asteella ja yläasteella en oikeastaan muista, että mua olisi koskaan nimitelty tai haukuttu. Johtuisiko ehkä siitä, että olin aina ihan "suosittu" ja itsevarma tytsy, en tiiä. En ole myöskään koskaan hävennyt mun aasialaisia juuria, vaan ollut niistä aika ylpeä. Nyt vanhempana musta tuntuu, että ulkomaalaiset piirteet on päin vastoin positiivinen asia muiden mielestä, ja saan todennäköisemmin kehuja paksuista hiuksista tai rusketuksesta kuin negatiivista huomiota.

Toki joskus harvoin on sattunut sellaisia tilanteita, joissa oon kuullut vierailta ihmisiltä halventavaa kettuilua esimerkiksi thai-hierontapaikkoihin tai Pattayan seksiturismiin liittyen. Niissä tilanteissa mun hermot kiihtyy aika lailla nollasta sataan, enkä ole varmaan koskaan jättänyt asiaa sikseen, heh. Tavallaan tuo ei ole sellainen asia, josta mun pitäisi loukkaantua, sillä enhän mie liity tuollaisiin asioihin mitenkään - mutta toisaalta siksi mulla just ärsyttää, että mua verrataan johonkin sellaiseen. Samalla mulla tulee myös puolustuskanta kaikkia Suomeen muuttaneita thaimaalaisia kohtaan, sillä on ihan typerää luokitella ja tuomita kaikki ihmiset yhden mielikuvan perusteella. Tuohon kuitenkin liittyy vahvasti se, että toisena osapuolena on tosiaan joku vieras henkilö. Mun kaveripiirissä on esimerkiksi ihan yleistä heittää läppää mun thaimaalaisuudesta. Vuosien varrella on ollut vaikka minkälaisia juttuja: mun pitäisi pyrkiä perussuomalaisiin, koska en just näytä perus suomalaiselta; marjanpoimijaläpät; en ole mamu vaan thai-muija eli tamu; opiskelen yliopistossa suomen kieltä, koska en osaa sitä... Tällainen ei haittaa yhtään, ja päin vastoin mie ehkä itse oon noiden huonojen vitsien suurkuluttaja.

Olisi tosi mielenkiintoista kuulla muiden puoliksi ulkomaalaisten ajatuksia näistä asioista. Onko esimerkiksi puoliksi aasialaisilla ja puoliksi venäläisillä erilaisia kokemuksia, tai onko todennäköisempää saada nimittelyä niskaansa poikana vai tyttönä? Mun kohdalla tämä pohdiskelukierros menneisyydestä nykyisyyteen tosiaan herätti tajuamaan, että pitäisi olla kiitollinen siitä, että on saanut aina elää kiusaamiselta rauhassa. Mie myös haluaisin lähettää paljon hymyjä ja haleja niille, jotka on joutuneet kokemaan inhottavia asioita aiheeseen liittyen - toivottavasti teillä on nyt asiat paremmin <3

Postauksen kuva © www.harrirauhanummi.com

20 kommenttia:

  1. Hei täällä toinen puolikas! Puolet mun juurista on kotoisin Vietnamista ja vaikken maasta/kielestä/oikein mistään siihen liittyvästä tiedä mitään, niin kyllä sen naamasta näkkee :D Eikä muakaan oo ikinä sen takia kiusattu. Pikemminkin oon herättäny lapsesta asti uteliaisuutta ja usein multa tultiin lapsena kysymään "ootko ulkomaalainen", ihan suoraan, mutta nykyään ihmiset utelee kohteliaasti pienen tutustumisen jälkeen :)
    Mitään negatiivista en juurien takia oo saanu kuulla ja oikeestaan on semmonen fiilis, et kiva erottua vähän joukosta ja on joku "tarina" siinä taustalla :---)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulla just sama! Ja jep ihan mukavaa ku ihmisillä jaksaa kiinnostaa, saa tarinoida :) Kävin kattoon sun blogia, pakko sanoa että oot kyllä tosi kaunis!

      Poista
  2. Vaikka itse oon täysin suomalainen, niin tämä asia on mietityttänyt mua kovasti erityisesti nyt, kun mahassa kasvaa puoliksi suomalainen, puoliksi afrikkalainen vauva. Joutuisiko mun lapseni kiusaamisen kohteeksi Suomessa.... Noh, tällä hetkellä asumme ulkomailla, joten ei ole tarvinnut sen enempää tuota murehtia.

    Luulen, että sua on auttanut tuo oma asenteesikin :-) Jotkut saattaisivat hyvinkin ottaa tuollaiset loukkaukset itseensä ja vähintäänkin masentua. Tiedä sitten, hyväksytäänkö aasialaiset afrikkalaisia paremmin? Entäpä miten on intialaisten laita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei vähän siitä tulee söpö :) Ja koko ajan suvaitsevaisempaan suuntaan sitä ollaan varmasti menossa! Riippuen tietenkin vähän siitäkin, missä asuu ja millaisia lapsia sattuu oman lapsen lähipiiriin. Intialaisia en muuten tunnekaan! Puoliksi thaimaalaisia vähän enemmän, sillä Rovaniemellä helposti tutustuu äitin kautta :)

      Poista
  3. Musta monikulttuurisuus on just rikkautta. Meilläkin on kotona puhuttu useampaa kieltä ja asuttu eri maissa. Kiva kun on juuret monessa paikassa, vaikka kyllä Suomessa välillä on hieman yksinäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en oo koskaan asunut kuin Suomessa, oon vähän kade :) Varmasti avartaa ihan tosi paljon ja vielä pienestä pitäen!

      Poista
  4. Mua ei oo ainakaan kauheesti kiusattu siitä, että oon puoliks filippiiniläinen. Muistan vaan että joskus kyllä päiväkodissa jotkut pojat kutsuivat mua just kiinalaiseks tai vinosilmäksi ja että mun pitäs lähteä takasin Kiinaan. Hämmennyksissä sitten yritin sanoa etten ole edes käynyt Kiinassa... :D koko juttu kyllä naurattaa nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD haha raukka! Lapset on niin tyhmiä, haha. Multa on myös kyselty että miten voin osata niin hyvin suomea, se on vähän hassua kans. "Noo, samalla tavalla kuin siekin..."

      Poista
  5. ite ihan suomalainen oon, mutta itteäni on siitä kiusattu, että hengailen marjanpoimijoiden kanssa.. on siinäki kiusaamisen aihe! :D eli tuosta halventavasta kettuilusta on kyllä kokemusta, ja vaikken thaikku ookkaan, niin silti aina tulee tulistuttua. ihmiset osaa olla niin yleistäviä ja ennakkoluulosia! mun mielestä on kyllä elämän rikkaus, että on juuria muuallaki ko vain yhessä maassa eikä sen kyllä ikinä pitäis olla kiusaamisen aihe!:) oot kyllä niin ihana sita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo :D Ja jep oon samaa mieltä. Kiitos kommentista taas <3

      Poista
  6. Miten määritellään puolikas? Kelpaako jos toinen vanhempi on ulkomaalainen? Ite jotenkin ajattelen sen että ois syntyny muualla ja kasvanu täällä :) Noh, kuitenkin. Äiti on venäjältä ja loppupeleissä se ei ole niin erilainen kuin ehkä uskonnolta ja kulttuuriltaan, koska suurinosa siellä on ortodokseja, täällä evankelisluterilaisia. Äidin puolelta huomaa että heillä perhesiteet erilaisia, epäluuloisuus terveydenhuoltoon normaalia ja naisilla on tärkeää olla näyttävä ;) Jotkin pienet asiat, esim. tavat ja puhe paljastaa: piheys, vieraanvaraisuus,temperamentti ja käärivä-sanan käyttö (arvaatko mikä tämä muuten on?):D.Monesti kun pienenä kerroin asiasta ihmisille, kaverit kommentoi ettei näytetä yhtään venäläisiltä. Haha, Miltäköhän venäläisen kuuluu näyttää :D Nykyään ihmetellään sitä miksen osaa venäjää, jos äiti kerran sieltä on kotoisin. muuten ei oo kyllä mitenkään erikoisesti kohdeltu, normaalia ihmismassaa ollaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos tosi paljon kommentista, näitä on mielenkiintoista lukea :) En tiiä käärivästä! Mikä homma se on :D

      Poista
  7. Moi!
    tää aihe on must tosi hyvä, varsinki kun yleensä puhutaan niin vähän _puoliksi_ ulkomaalaisista!
    Ite oon puoliksi suomalainen ja puoliksi egyptiläinen, mikä on mun käsittääkseni aika harvinaista suomessa :D tavallaan must se on hyvä asia, koska silloin on jotenkin erilainen kuin muut! :P Nyt kun aloin miettiä tota kiusaamista, niin ihan ekalla luokalla oli pientä syrjintää just koska oli luokan ainut ''ulkomaalainen'', mutta en välittänyt siitä. Täällä pääkaupunki seudulla mun kavereista noin puolet on ulkomaalaisia tai puoliksi ulkomaalaisia, eikä minkäänlaista kiusaamista oo mun mielestä esiintyny. Enkä kyl oo kuullut kenenkään häpeävän omia juuriaan :)
    Hassuinta mustakin on se, kun jotkut ihmettelevät miten voin olla syntynyt suomessa ja puhua näin hyvää suomea, ja osaan itse arabiaa tosi vähän! Tavallaan mun ulkonäkö vain tekee musta ulkomaalaisen... :D!
    ps.kiva blogi sulla!

    - sosolifestyle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva lukea sun kokemuksista, miekään en kyllä tunne ketään puoliksi egyptiläistä! Joo sama, miten puhut noin hyvää suomea on ehkä paras kysyymys :D

      Poista

SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS