tiistai 1. heinäkuuta 2014

Pikku tarina

image

Viikonloppu, mun tytöt, aurinko, random rantasauna, vettä hiekkaa kadotettuja kenkiä ja talviturkille hyvästit. Mutta jotenkin jäi kaiken juhlimisen päälle niin vahvasti mieleen ihan lyhyt keskustelu, jonka kävin tuolla soramontuilla mulle tuntemattoman tyypin kanssa. Tiiättekö, kun joskus ihmisestä näkee, että tuossa on jotain erityistä, pakko käydä puhumassa, olisi niin paljon sanottavaa vaikkei oo mitään asiaa. Mitä enemmän joku on kokenut, sitä selvemmin sen näkee ihmisestä ja musta on niin ihanaa puhua jonkun sellaisen kanssa, jota alkaa arvostaa muutaman lauseen jälkeen, jolta voi minuutissa oppia maailmasta ja elämästä enemmän kuin osaisi tuollaisena kesäyönä kuvitella. Tai jos ei oppia, niin ainakin muistaa uudelleen asioita, joita ei oo aatellut vähään aikaan. Välillä musta tuntuu vähän tyhmältä ja tekopyhältä puhua siitä, että pitäisi arvostaa elämää, olla kiitollinen ja nöyrä, auttaa ihmisiä vilpittömästi sekä unohtaa kateellisuus ja muiden arvostelu, koska enhän mie todellakaan noudata täydellisesti noita mulle tärkeimpiä elämänohjeita. Mutta sitähän on olla ihminen, virheellinen ja epätäydellinen. Ja mun mielestä tosi usein esimerkiksi sellaiset ylimielisyydeltä vaikuttavat ennakkoluulot ja kateellisuus on vaan tietynlaista pelkoa - niin kuin sen ihanan ihmisen kanssa jutellessa tulikin puheeksi, pitäisi aina vaan olla nöyrä ja hymyillä ja olla avoin ihan kaikille. Aika harvoin varsinkaan tytöt on. Ja niin siinä keskustelun päätteeksi miekin lupasin muistaa olla.

Hävettää ja naurattaa myöntää, että mulle nousi heti tuon juttutuokion jälkeen kyyneleet silmiin ja tuli melkein sellainen vapautunut onnellisuusitku - ja joo, parit Happy Joet oli kyllä alla, haha. Tuosta koko hommasta tulee nyt jälkikäteen mieleen minun äiti. Välillä ollaan niitä, jotka tapaa jossain ihan oudossa paikassa uskomattomia ihmisiä, ollaan niitä jotka kuuntelee ja oppii. Välillä taas lohdutetaan ihan vieraita ihmisiä unohtaen omat asiamme ja pidetään huolta jostain tuntemattomasta, annetaan pikku siunauksia vaikkei siihen ehkä olisi oikeutta. Vähän huono esimerkki, mutta usein baarissa tulee yhtäkkiä halu piristää jotain tuntematonta. Kuunnella vieraan ihmisen tarina, ehkä koko elämästä tai vaan siitä illasta, valaa uskoa, tsempata vilpittömästi tai kehua ihan huvin vuoksi. Ei aina tietenkään jaksa kiinnostaa mikään muu kuin oma napa, mutta välillä pitää katsoa muidenkin massuja.

Haha, vähän erilainen Sorafest-postaus. Täällä voi fiilistellä vieraiden ihmisten tarinoita lisää.

10 kommenttia:

  1. iso sydän!!!
    http://milkainnamaaria.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Apua, yön pimeinä tunteina eksyin tähtisilmiin varmaan puolen vuoden tauon jälkeen! Silloin kun itse otit hiemanetäisyyttä blogista , myös minä otin, ja sitten lukeminen vain jäi. Tosi jännä tunne tulla takaisin! Sisältö on jotenki muuttunut. (En kyllä varmasti selannut tarpeeksi postauksia että tietäisin.) Muistan sun treenikertomukset, majopizzahommat, body combatin, moshaamiset bileiltana, riitelyt tuukan kanssa asukuvia ottaessa. Jotenkin jännä tunne, kun tuntuu niinku olisit ystävä jota en tunne enää, vaikka on täysin normaalia että sä muutut, ja sun blogi muuttuu. Taidan jäädä pitkästä aikaa seuraamaan. Ihan kuin olisi palannut johonkin lämpimään, mukavaan paikkaan. :) oot sita ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi tervetuloa takaisin pikkuinen <3 Oot sie vissiin vähän aikaa ollu käymättä, huomaa ku meki ollaan Tuukan kans erottu yli vuosi sitten! Mutta toivottavasti viihdyt täällä etkä enää eksy pitkäksi aikaa pois :)

      Poista
  3. Ihana Sita! Rakastan näitä sinun ajatuspostauksia, jotenki itelekki tullee tarve pysähtyä miettimään elämää.. :)

    VastaaPoista
  4. <3 pus!

    ja ihanaa torstaita:)

    VastaaPoista

SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS