maanantai 26. toukokuuta 2014

Puolimaraton :(

image

Apua kun meinaa tulla taas paha mieli näitä kuvia katsoessa. Eihän se eilinen puolikas nimittäin mennyt nappiin, maaliin tai mihinkään muuhunkaan.

Aamulla herättiin Maijan kanssa aikaisin, syötiin aamupalaa ja jännitettiin yhdessä. Mulla oli ihan yllättävän hyvä olo allergian suhteen, nenäkään ei ollut mitenkään kovin tukossa. Puolimaratonin lähtö oli kahdeltatoista, joten mentiin yhdentoista aikaan Raattiin. Aurinko paistoi tosi lämpimästi ja Raatissa oli ihanan jännittynyt tunnelma :) Muistin jopa ottaa kaiken tarpeellisen mukaan: Tritaniumista blogiyhteistyönä saadut kompressiosäärystimet, musiikit, vesipullovyö ja sykemittarin kello ajanottoa varten. Me haettiin mun kisanumero, moikattiin minun isää ja pikkusiskoa, jotka tuli katsomaan juoksua Rovaniemeltä asti, ja mentiin aika viime tingassa starttiin. Oli niin jännää!


image

Sitten se oli menoa. Lähdettiin juoksemaan Nallikarille päin, mutta jo ekan juomapisteen kohdalla mun olo alkoi paheta. Tuntui, kuin kurkunpää olisi mennyt tukkoon ja reilun vartin jälkeen mun hengitys alkoi kuulostaa siltä kuin olisin ollut tukehtumassa astmakohtaukseen, enkä mie pystynyt hengittämään syvään, vaan vedin sellaisia lyhyitä henkäisyjä, jotka tuntui jäävän ihan puolitiehen. Mulle tuli myös samanlainen kipu kuin kipeänä treenatessa, tiiättekö kun keuhkoja silleen raastaa ja veri maistuu vähän suussa? Mulla alkoi tulla sellainen pieni paniikki, hidastin vauhtia reilusti ja koitin aatella, että kyllä tämä menee ohi. Tosi monet ohittajat kääntyi katsomaan mua, varmaan just sen hirveän äänen takia. Siinä vaiheessa tiesin jo, etten tuu juoksemaan sitä puolikasta loppuun, ja alkoi tietenkin itkettää, mikä taas pahensi entisestään hengittämistä. Sinnittelin toiselle juomapisteelle Tuiran rantaan ja purskahdin itkuun. Se olo oli aivan hirveä, olin niin pettynyt ja paniikissa ja huh huh. Annoin mun numeron järjestäjälle, soitin mun isälle ja menin sitten kauemmas nurmikolle makaamaan ja itkin siellä koivun alla :D Mun hengitys vinkui ja rohisi vielä silloinkin, kun lähdin takaisin kohti Raattia, ihan kuin mulle olisi yhtäkkiä tullut paha yskä.

Mutta, tapahtui sitten jotain hyvääkin! Kamalasta olosta huolimatta halusin mennä kannustamaan Maijaa maaliin, ja vitsi minun tyttö veti oman ennätyksensä 1 h 41 min, ollen samalla meän sarjan kolmas. Olin niin ylpeä, että se tunne meni oman katkeruudenkin yli :)

Aloin kyllä jälkeenpäin epäillä itseäni ja miettiä, kuvittelinko vaan sen kamalan olon ja luovutinko liian helpolla. Tosi ärsyttävää, ei tässä oikeasti auta jossitella ja pitäisi olla ylpeä, että edes yritin, vaikka tiesin tämän allergian olevan näin paha tänä vuonna.


image

Myöhemmin iltapäivällä mentiin sitten Toripolliisiin syömään. Tuli jo siinä vaiheessa vähän parempi mieli :)

Mutta semmonen se oli, Sitan eka puolimaraton! Jäi kyllä pienet traumat, tai siis toisaalta tuntuu, että haluan mahdollisimman pian yrittää uudestaan ja hoitaa homman pois alta, mutta toisaalta mulle jäi sellainen pelko - se viimeinen kilometri oli niin kamala, vaikka koitankin järkeillä, että allergian syytä se suurimmaksi osaksi oli. Mutta, nyt se mun kesä vihdoin alkoi! Ei tarvitse enää tilata limsaa terassilla tai suunnitella treenejä. Eilen oltiinkin sitten Kaarlessa ja sain vielä majoneesipizzaakin yöllä.

Nyt pitää alkaa katsomaan Suomen peliä, ää! Moika!

12 kommenttia:

  1. Väliaikojen perusteella olet tehnyt aloittelijan virheen ja lähtenyt juoksemaan aivan liian kovaa! Jolloin helposti käy juuri noin.

    VastaaPoista
  2. Voi Sita, I can so feel you!! :( <3 Munkin piti osallistua terwaan, mutta polvihan meni mäsäksi kuukaus sitten. Onneks näitä juoksuja tulee, ei lannistuta :) Onnee Maijalle!! Terv. Kilometria vaille maratoonari Riikka ;)

    VastaaPoista
  3. *hali*

    Tiiätkö Sita, se että uskaltaa jättää leikin kesken kun tuntuu pahalta, mutta kuitenkin ennen kun tulee isompia ongelmia, on myös ihan helkkarin iso juttu. Se vaatii tosi paljon rohkeutta myöntää itselleen, että nyt ei suju niin kuin pitää. Allergian ja hengitysongelmien kans ei oo leikkimistä, siks pitää tietää omat rajat. Ja uusiks voi kokeilla vaikka joskus syksyn maratoneissa, jos ei ois allergiat niin pahana? ;)

    VastaaPoista
  4. Mää oon ainaki ylpee susta ku lähit ylipäätään juoksemaan! Ja niinku tuossa jo sanottiin - rohkeutta on myöntää itelle että nyt ei tunnu hyvältä ja jättää se siihen, ei veri kurkussa maaliin räpisteleminen :) superhaleja <3

    VastaaPoista
  5. Höh voi ei... :/ Mutta ainakin yritit juosta ja kuitenkin lopulta rohkenit jättää sen kesken etkä väkisin laittanut terveyttä koetukselle.

    Super tsempit! Saat olla ylpee itestäs, ja varsinkin kun vielä kannustit Maijan maaliin ja jaksoit olla onnellinen sen puolesta. <3

    VastaaPoista
  6. Voi ei :/ Ole kuitenkin ylpeä ihtestäs, sekin on mahtavaa, että edes yrittää :) Ei omalla terveydellään kuitenkaan kannata leikkiä. Ja aina voit yrittää uudelleen.

    VastaaPoista
  7. Höh! Ensivuonna paremmalla menestyksellä!

    VastaaPoista
  8. Höh, voi ei :/ Onneksi puolikkaita tulee uusia! Mulla on ensi viikon sunnuntaina puolikas edessä, pelottaa..

    VastaaPoista
  9. Voi vitsi, mulla on ollut aina haaveena osallistua johonkin puolimaratooniin tai johonkin vastaavaan. Ikinä en oo vaan saanut aikaiseksi edes harjoitella, yleensä motivaatio tipahtaa jo ensimmäisen viikon jälkeen siihen pisteeseen ettei kannata edes ajatella mitään maratooneja :D

    VastaaPoista
  10. Eiii kiva :( Voi sinnuu<3 Onneksi kuitenkin pääset yrittämään tuota ensi vuonna uudelleen!

    VastaaPoista
  11. Onhan näitä juoksujuttuja kesällä vaikka kuinka :)! Tänä vuonna ollut kyllä normaalia voimakkaampi kukkimisaika ainakin koivulla..

    VastaaPoista

SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS